Elämä myllertää.

Taas on aika rientänyt kuin siivillä ja kaikenlaista on ehtinytkin tapahtua. Ehkä päällimmäisenä itsellä on se, että mentiin sitten kihloihin tuon Avokin kanssa. <3 Meillä tuli 15.9 nelisen vuotta täyteen ja 14.9 Avokki sitten meni ja polvistui meikäläisen eteen. :')

Kihlaus tuli itselle ihan puun takaa, olen vain aikoinani ilmoittanut, että itse olen valmis menemään kihloihin, mutta Mieheke saakoon päättää sen, että koska. Ja nyt se sitten tapahtui. :) Ja kaikenlisäksi yltiö romanttisesti! Nelivuotispäivää mentiin juhlistamaan Turkuun, ehkä maailman hienoimpaan hotelliin, Park Hotelliin. Käytiin leffassa, Turun linnassa visiitillä, syömässä sekä illalla vielä perinteinen vaahtokylpy mansikoiden ja suklaakastikkeen kera. Niin, ja tietenkin kuohuviiniä. Tämän jälkeen tapahtuikin itse kosinta. Sen erikoisempia yksityiskohtia en viitsi enempää avata, kuin vain sen, että itku tuli, kun polvistuminen tapahtui kera kauniiden sanojen. :') Ja tietenkin isältä pyydettiin vielä kättä.

Voitte uskoa, että aika onnen kukkuloilla olen kyllä liihotellut nämä muutamat viikot. :) Itselle kun kihloihin meno tarkoittaa todellakin sitä naimisiin menoa ja lupausta olla yhdessä, eikä pelkästään mitään merkityksettömiä sormuksia kera tyhjien lupauksien.

Mutta tämän ihanuuden keskellä iski myös ääretön stressi! Nythän tässä pitää hirveällä tahdilla etsiä kihlajaisjuhlapaikka, mekko, kengät sekä muu asustushärpäke! Mekko on vielä kadoksissa (Saa ehdotella;)) mutta uudet kengät juuri kotiutin ja tilasin myös uudet sukkahousut sekä käsineet iki-ihanasta Boutique-loulousta.

On tässä tullut hankittua muutama muukin ostos, mitä ajattelin esitellä ihan ikiomassa ostos videopostauksessa. Tämä postaus on pitänyt tehdä jo niin ikikauan aikaa sitten, että ihan hävettää toteuttaa se vasta nyt. :D Parempi myöhään kun ei milloinkaan. Ehkä.

Ps. Myös muuta ihanaa on tulossa tulevaisuudessa... ;) VINK VINK !

Uusi vauva.

Tarkoituksenani oli tehdä postaus uudesta tulokkaastamme heti, kun vain saisimme sen kotiutumaan meille, mutta valitettavasti asiat eivät aina mene niin kuin haluaisi, koska tapahtui jotain odottamatonta. :(

Eli kuten kuvastakin näkyy, meidän uusi vauvamme oli, huom. oli viherlehtisammakko Lemmy K. (Tietysti nimetty elävän legenda Lemmy Kilmisterin mukaan). Lemmy oli erittäin suloinen yksilö, hyppi ja kurnutteli sen minkä ehti. :) Valitettavasti jouduimme sanomaan rakkaallemme hyvästit ennemmin kuin osasimme ajatellakkaan. :( Sammakot ovat sinänsä hyvin helppohoitoisia, eikä niiden elättämisessä ole huolehdittava kuin oikeanlaisesta ruokkimisesta, hyvästä hygieeniasta ja kosteudesta. Kaikki nämä toteutimme kiitettävästi ja erityisellä huolellisuudella, olihan kyseessä esikoisvauvamme, mutta saimmekin eläinkaupasta valmiiksi sairaan yksilön. :(

"Menit pois, vaikka antaneet emme ois."

Lemmyllä oli eläinkaupan tietojen mukaan jokin loinen, joka sitten puhkesi stressin myötä. Sammakko ehti olla meillä kokonaiset viisi päivää, kunnes se lähti vihreämmille laitumille pomppimaan. Meikän viimeiset vapaapäivätkin menivät ihan pilalle, kun itkin terraarion vieressä ihan sairaan ja raukan näköisen sammakkamme puolesta. :( Valvoin siinä istuskellessa koko yön, kun uni ei tullut. Aamuun mennessä sammakko olikin sitten jo poissa.

Onneksi eläinkauppa ymmärsi surumme ja lupasi lahjoittaa meille uuden sammakon samaan hintaan, tosin ei se enää ole sama asia. :( Lemmy, vaikkakin se ehti olla meidän rakas vasta hetken, ehti täyttää sydämissämme pienen kolon. Toki varmasti seuraavastakin sammakosta ehtii tulla rakas, mutta ei se enää ole se esikoinen. :( Joistakin tämä voi tuntua hölmöltä, kiintyä nyt pikkuruiseen sammakkoon, ja vielä niin lyhyen ajan sisällä, mutta koska tämä oli meille monen kuukauden odotus, niin pettymys oli niin raju ja luopuminen niin yllättävää.

Elämää eivät ole päivät,

jotka ovat menneet,

vaan hetket,

jotka muistetaan.

Tämän vuoksi en ole päivittänyt odotuksistanne huolimatta tänne mitään ihanaa tuitui vavva postausta, kun suru oli puserossa koko viime viikon. :( Itse olen tälläinen tunteellinen hömppä, että ehdin kiintyä vaikka rikkinäiseen sukkaan, jos niikseen tulee. Sammakon tavallinen elinikä on keskimäärin 6 vuotta, niin en heti ajatellut siitä luopuvani. :(

Noin. Nyt sain sen sanottua.

Teen sitten kunnollisen postauksen sammakoista ja kaikista niihin liittyvästä, kun saamme taas asukin nyt niin tyhjään terraamme. Sitä odotellessa, Lemmyäkin saimme viimeksi odotella varauksesta n. 3 kuukautta, että toivotaan, josko tämän uuden vauvan tulossa menisi hieman vähemmän aikaa. Typerää, olin tehnyt jo kaiken valmiiksi, että läpätän teille ummet ja lammet Lemmystä, jonka nyt teinkin, mutta vähän eri sävyyn, mitä alunperin ajattelin.

No, elämä antaa ja elämä ottaa. Olenpahan nyt kokemusta rikkaampi ja ainakin Lemmy ehti antaa meille paljon iloa jo niinä muutamanakin hetkenä, kun se meillä asusteli. :)

"Ei käynyt niin kuin luulin,

elon polkumme erkani jo,

eron kellojen soivan kuulin,

meni pilveen aurinko."

R.I.P Lemmy K.

Onnentyttö!

Hih, pikkuruinen postaus vain siitä, miten onnellinen nyt olenkaan! Meille on tulossa vauva, muttei ihan tavallinen käärö, vaan vähän pikkuisempi ja terraariossa elelevä. ;)

Enpäs vielä paljastakkaan vauvan ulkomuotoa tai muutakaan, mutta jo ehkä huomenissa meitä on täällä kahden sijasta kolme! <3

Mutta palataan asiaan, sitten kun saan vauvasta todistusta ihan kuvan kera!

Haastepläjäystä!

  Kun nyt elämäni on pelkkää työtä ja palkan odottelua, on bloginikin valitettavasti elellyt hiljaisena. Mutta malttakaapas, postissa nimittäin on tulossa  sellaisetkin herkkupökät, ettei mitään rajaa. ;) Housut, jotka ovat olleet haaveissa jo vuosia! Ja niistä aion varmastikkin napata useammankin kuvan! Kunhan vain postinpoika olisi nyt nopea....

Sillä aikaa voinkin tehdä pienen haasteenpoikasen, kuvaton merkintä tälläkertaa valitettavasti, kun olen tällä hetkellä poissa omalta tietopäätteeltäni.

 

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi sen sinulle.

2. Kopioi teksti, ja rastita vaihtoehdot jotka kuvastavat sinua.

3. Laita tunnustus eteenpäin 8 bloggaajalle, ja toivo että he laittavat sen taas eteenpäin ;)

Sain tällaisen rastihaasteen Liisalta! Kiitos sinulle siis siitä. :3

[ ] Minulla on silmälasit.

[ ] Olen blondi.

[x] Tiedän ainakin yhden kaimani.

[ ] Tiedän, missä on Kälviä.

[ ] Olen kaksikielinen.

[x] Olen riippuvainen netistä.

[ ] Olen riippuvainen huulirasvasta.

[x] Olen riippuvainen.

[/] Olen ainoa lapsi.

[ ] Minulla on pitkät hiukset. 

[x] Minulla on lyhyet hiukset. (Siinä ja siinä, toinen puoli ainakin on kovin pätkä!)

[ ] Olen kalju ja karvaton. 

[x] Minulla on villakoiria sänkyni alla.

[x] Asun omassa kämpässä. (oma ja oma, vuokralla kuitenkin.)

[ ] Asun opiskelija-asuntolassa.

[x] Seurustelen.

[x] Olen ainakin yhden bändin suuri fani.

[ ] Olen lukenut kaikki Harry Potter -kirjat. 

[x]  Mielestäni Johnny Depp on ihana.

[ ] Eipäs kun Leonardo DiCaprio on ihana! 

[ ] Inhoan hernekeittoa.

[ ] Onnennumeroni on 5.

[x] Olen ollut ihastunut opettajaani. (Ala-aste ja eräs apuopettaja! <3)

[/] Minulla on sininen hiiri. (On siinä vähän, violetti se kyllä oikeastaan on.)

[ ] Minulla on musta koira.

[ ] En tiedä, onko minulla hiirtä tai koiraa.

[ ] En aina jaksa tehdä läksyjäni.

[ ] Todistuksessa minulla oli käytös 10.

[ ] Juon monta litraa päivässä.

[x] Pidän maidosta.

[ ] Olen allerginen eläimille.

[x] Olen allerginen ruoka-aineille.

[ ] Minun pitäisi olla nyt koulussa.

[x] Tämä on tyhmä. 

[ ] Ulkona on pimeää.

[/] Pelkään pimeää.

[ ] Jompikumpi vanhemmistani on kuollut.

[x] Meillä ei ole akvaariota.

[ ] Meillä on iso talo.

[ ] Asun omakotitalossa.

[x] Asun kerrostalossa.

[ ] Asun rivitalossa.

[x] Juon kahvia.

[x] Pidän kahvista.

[x] Tiedän missä on Ähtäri.

[x] Olen käynyt Ähtärissä.

[x] Ähtäri on kiva paikka.

[ ] Asun Ähtärissä.

[x] Joku tuttuni asuu Ähtärissä.

[ ] Minulla ei ole hölkäsen pöläystäkään missä on Ähtäri.

[x] Meillä on kannettava tietokone.

[x] Ja webkamera!

[?] En osaa käyttää kahvia. (Kahvin käyttäminen, wut?)

[ ] Minulla on ankara kasvatus.

[ ] Minulla on duffelitakki.

[ ] Ei ole kauniimpaa kuin myrskyn jälkeinen sää...

[ ] Elokuvien "The End"-tekstit ärsyttävät.

[x] Keittiömme kaapissa on hienoja lautasia.

[ ] Minulla on ulkomaalaiset sukujuuret.

[ ] Taulut ovat rumia.

[ ] En ole katsonut ikinä minkään elokuvan lopputekstejä alusta loppuun.

[ ] American Piet ovat hyviä.

[ ] Tämä on pisin tekemäni rastikysely.

[x] Tämä on hölmöin tekemäni rastikysely.

[x] Minulla on digitaalikamera.

[ ] Juon teetä.

[ ] Vihreä tee on parasta.

[/] Tykkään Sims-peleistä.

[x] Minulla on Sims2.

[ ] Olen riippuvainen siitä - pelaan joka päivä.

[x :D] Ostan jatkuvasti kaikkea rojua.

[ ] En ikinä laittaisi jalkaani toppahousuja.

[ ] Minulla on rotta.

[x] Olen pitänyt rottaa sylissä.

[ ] Rotat ovat inhottavia.

[/] Minulla on kiire.

[ ] Muut ovat nukkumassa.

[ ] Olen aamuvirkku.

[x!] Eipäs kun iltavirkku.

[ ] Minusta ei saa kaunista tekemälläkään.

[x] Minua on sanottu kauniiksi.

[ ] Vatsani on kipeä.

[x] En aio mennä tänään kouluun.

[ ] Säälikää mua!

[ ] Minulla on veli ja sisko.

[ ] Olen keskimmäinen lapsi.

[ ] Hahaa, mulla on pikkusisko!

[ ] Serkkuja minulla on yli 20.

[x] En tiedä montako pikkuserkkua minulla on.

[ ] Mutta sen voin sanoa että paljon.

[ ] Minulla ei ole ystäviä, ei edes kavereita, olen onneton!

[x] Pidän äidinkielestä.

[x] Olen hyvä äidinkielessä.

[x] Huomasin tässä jo monta kieliopillista virhettä.

[x] Olen puhunut tänään puhelimessa.

[x] Olen kiva. (Kovasti ainakin yritän!)

[:D] Olen varmasti.

[!] Äläkä väitä vastaan.

 

Näemme sitten taas, kun itsellä on enemmän materialillista onnea! PUS! <3

I'm not dead yet.

Aluksi heti pakko pahoitella blogini yllättävää hiljentymistä. Jälleen kerran meikällä on ihan pätevä syy, ja tällä kertaa se on eräs vanha ystäväni migreeni.

Jokainen kerta kun olen ajatellut päiväjärjestykseni niin, että siihen kuuluisi myös bloggausta, on kaiken laittanut uusiksi migreenikohtaus. Muutaman kerran se on jopa tullut heti toistamiseen, ensimmäisen kohtauksen jälkeen. Ja kun meikä on vielä niin onnellisessa asemassa, että se kohtaus kattaa niin näköhäiriöt, puhehäiriöt, kuin paikoittaiset puutumisoireetkin. Elikkä olen siis täysin toimintakyvytön, jopa hieman mielenhäiriöisen oloinen, kun en näe, enkä osaa puhua, enkä myöskään tunne osittain mitään.

HUOH...

Kaiken tämän lisäksi olen myös hypännyt töissä pää kolmantena jalkana, joten kaikki tämä migreenisekoilu ja työkuviot ovat täyttäneet päväni aika kiitettävästi. Nyt onneksi päivät taas hieman rauhoittuvat, kun pääsen tekemään pelkästään yökeikkoja töissä.

Elämäni on ollut edellä mainittujen asioiden lisäksi aika tylsää ja tasaista. Kesä on mennyt ihan huomaamattani ohi ja sekös harmittaa. Melkein kaikki suunnitellut reissut ovat jääneet tekemättä ja rahapussikin odottaa vielä ensimmäistä tilipäivää, joten mitään ihania heräteostoksiakaan ei ole tullut tehtyä.

Ainoa pidempi reissu mitä ollaan Avokin kanssa ehditty reissaamaan oli Tampere ja Särkänniemi! Onnistuttiin valitsemaan varmaan koko heinäkuun ainoa aurinkoinen päivä ja päästiin vähän vaihtamaan vapaalle jopa Tamperesterin yöelämäänkin. Yövyttiin ja pidettiin muutenkin mukavaa erään kaveripariskunnan kanssa ja Avokki nappasi puhelimellaan jopa jotain kuvia muistoksi! :3

Asunani toimi tällä kertaa suht tylsä kokoonpano, ihan vain käytännöllisyyden takia. Mitkään hirmuset jööttikenkiä pvcpäällystepopot eivät mielestäni oikein sovi huvipuistokiertueelle. :D

Eli siis Kätilöiden bändipaita, Lip Servicen hamonen, erotiikkaliikkeestä ostetut nyörilekkarit ja Demonian pitkävartiset tenskut. :)

 Ja nuo ihanaiset eläimet ovat koko Särkkiksen ehkä parasta antia! <3 Jokaisella eri etapilla huudahtelin AWWW:ia ja puhelin vauvvajuttuja, koska söpöys.
Kuvassa oikein kaksi emakkoa.

Oli siellä muutama motskarikin, minkä kelkkaan sai mennä posettelemaan ja eihän meikältä tarvinnut kahta kertaa kysyä kun jo keikuin kepukoissa.

Mutta nyt lähdenkin juoksujalkaa yötöihin vahtimaan vanhuksia. Yep, se on nyt meikän ammattityönkenttänä tällä hetkellä, mielenterveyspuolella kun työt ovat jääneet vähän vähäiseksi asiakaskadon vuoksi. Ja sehän ei meikäläiselle sovi, että pitäisi kotona tumput suorana istua! Joten, seuraavan kuukauden olenkin nyt sitten yökkänä eräällä vanhustentalolla, mikä on ihan jees, kun tälläinen yökukkuja olen muutenkin. Ja auttamistyötähän sekin on, vaikkakin vähän erilaista, mihin olen erikoistunut.

Mutta nyt, nukkukaa nätisti, niin minä valvon muita nukkujia! <3

Lumous 2012

Pärähdettiinpä sitä viime viikonloppuna sitten Lumouksessakin! Viime vuonna samoissa kekreissä oli sen verran mukava meno, että olihan se tänänkin vuonna pakko tarkastaa. Rahanpuutteen vuoksi päästiin kuitenkin ainoastaan lauantaisiin hippoihin, mutta villiä menoa riitti siksikin päivälle, ettei yhtään jäänyt harmittamaan, että se jäi ainoaksi. :D Ehkä ihan hyvä niin.

Ilta meni jotakuinkin niin nopeasti ja hulinalla, etten ehtinyt kunnolla edes mitään live-esiintymisiä katselemaan, vaikka kovasti niin oli tarkoitus! Taisi vain seura olla sen verran mahtia, että en meinannut malttaa lähteä koko iltana terassilta sisätiloihin! Näin paljon ihania bloggaaja tuttuja ja oli äärimmäisen hubaa nähdä uusia tuttavuuksia, sekä vanhoja raksunaamoja! <3 Viipottaessani ehdin nähdä mm. TomVia, Ravenoarista, Mystralia sekä Tindeä. Ihania kaikkia! <3 Meistä jopa ikuistettiin Mystiksen kanssa eräs erittäin edustava kuvakin! :'D

Jossain vaiheessa iltaa kuitenkin pääsin sisälle asti ja tanssin jalkani melkein rakoille. En tiedä mitään sen upeampaa fiilistä, kun saada kuunnella jotain suosikkibiisejään baarissa, kurkku kipeänä hoilata mukana ja sheikata bebaa! Yleensähän kun baareissa soi ne samat massarenkutukset, mitkä eivät ainakaan omalle suosikkilistalle kovin nopeasti kipua. Tämä onkin yksi niistä syistä, miksi matkustan toiselle puolelle Suomea pelkästään yhden baari-illan takia.

Asuna toimi Lip Servicen Circuit Cityn mekko ja ostinpa Cyberistä vielä väriin sointuvat piilaritkin! Tajusin taas, miten paljon piilolinssejä rakastankaan! Viimoisista linsseistä jäi itselle vain jonkinmoinen kammo, kun ne harrasivat kummallisesti silmiä koko ajan, liekö olleet liian isot omille tihrusilmilleni. Mutta nämä linssit palauttivat taas uskoni erivärisiin simmuihin!

Cybershopista mukaan tarttui linssien kanssa myös kuvassa näkyvä paita. Ihastuin tuohon neonväritykseen niin kauheasti, että oli se pakko itselle kotiuttaa, vaikka yritin kuinka olla laput silmillä, etten ostelisi mitään. :D Onneksi ostin, paita nimittäin meni TOP 10 vaatetuksissani samantein!

Oli mukava viikonloppu takana ja edessä vielä muutama päivä lomaa, kunnes pääsen taas töiden makuun! <3 Onkin ollut jo vähän ikuva eräitä ihmisiä töiden puolella, ja odotan ihan kädet syyhyten, että pääsen jutskaamaan ja kuuntelemaan vanhojen asiakkaiden kuulumisia!

Ehkä kamalin aamu tähän astisista.

Mun on pakko heti jakaa tämä olotila kanssanne, koska tänään koin jotain niin karmaisevaa, etten ole todellakaan vastaavaa kokemusta kokenut ikinä. Olin jo täysin varma siitä, että olen lopullisesti kadottanut otteeni järjelliseen elämään, olen vakavassa psykoosissa tai vähintäänkin joudun napsimaan lääkitystä koko loppuikäni.

Minulle nimittäin tapahtui aamulla elämäni ensimmäinen (ja toivottavasti viimeinen) UNIHALVAUS.


Jos ette tiedä, mitä se on, ei hätää, itsellenikin se valkesi vasta tänään hirvittävimmällä tavalla, eli kokemuksen karhealla rintaäänellä.

"Unihalvaus on tila, jossa henkilö joko ollessaan nukahtamassa tai juuri unesta herätessään havaitsee olevansa kykenemätön liikkumaan ja puhumaan, mutta on tästä huolimatta tietoinen sekä omasta tilastaan että ympäristöstään. Unihalvaukseen liittyy myös voimakkaita hallusinaatioita sekä voimakas kauhuelämys."

Ja minulle kävi juuri kyseinen tapahtuma aamulla. Heräsin siihen, kun kuulin jotain kummalista kohinaa. Luulin, että se on puhelimeni, jossa siis on Ajattaran Keuhkosi biisi soittarina ja kyseinen biisihän alkaa kummallisen kohisevana. Avatessani silmät ja aikoessani nousta kuulin voimakkaan kuiskauksen heti kohinan loputtua. Se oli möreä miesääni joka kehotti kiukkuisesti englanniksi "NO! NO!". Jos olette saattaneet katsoa elokuvan Manaaja, on siinä hyvin samantapainen ääni, itse demonilla. Sen jälkeen kuului voimakas tömähdys, ihan kuin joku painava esine tai ihminen olisi rymähtänyt maahan ihan selkäni takana.

"Fyysisen halvauksen lisäksi tutkimukseen osallistuneilla esiintyi kokemuksia pahan läsnäolosta, näkö-, kuulo-, ja tuntoaistimuksia sekä joissain määrin myös levitaatio- tai ruumiistairtautumiskokemuksia. Eniten oli erilaisia tunto- ja kuuloaistimuksia. Unihalvaus mainittiin yleensä pelottavimpana kokemuksena mitä kuvitella saattaa."

Ja voitte arvata, että nämä kuuloharhat saa minut suunniltaan pelosta. Ääni oli nimittäin täysin selkeä ja se kuului viereisestä huoneesta ja itselläni oli vielä silmät täysin auki, kun tämä tapahtui. Tömähdys taas oli ihan vieressäni tapahtuva ja äärimmäisen kova ääni. Jähmetyin pelosta paikalleni, enkä uskaltanut liikuttaa kuin silmiäni. Makasin paikoillani varmaan useita minuutteja, koska en uskaltanut liikkua. Olin ihan varma, että olen sekoamispisteessä tai ainakin syvässä psykoosissa, koska ääni oli niin voimakas ja todentuntuinen. Kauhea pahuuden ja kuolemanpelko valtasi koko mieleni ja ajattelin jo, että Helvetin on täytynyt täyttää maa ja pahuuden voimat jylläävät nyt talossani! Pelkäsin niin paljon, että mieleni teki vain mieli rukoilla, että selviän tästä kamalasta koettelemuksesta! (Kyllä, juuri nämä ajatukset olivat päällimäisenä, uskokaa tai älkää...)

"... Sana "pelko" ei tehnyt oikeutta unihalvaukseen liittyvälle kauhulle..."
"... Hallusinaatiot sisältävät usein voimakkaan tunteen pahantahtoisesta läsnäolosta..."
"... Hallusinaatiot koetaan tavallisesti hyvin voimakkaina ja todentuntuisina, vaikka henkilö tietää, etteivät harhat ole todellisia..."
"... Tunne näkymättömästä läsnäolosta...."


Yritin epätoivoisesti nukahtaa uudelleen, mutta olin niin järkyttynyt tapahtuneesta, että näin vain erittäin kammottavia painajaisia, jossa kuulin kokoajan uusia ääniä ja kiertelin ympäri asuntoani täysin järjen rajamailla, koko ajan sattuen vain uusia pelottavia asioita..

Noin puolen tunnin painajais kiermurtelemisen jälkeen päätin nousta ylös. Olin siltikin vielä ihan kauhuissani tapahtuneesta, enkä uskaltanut sen vuoksi enää nukahtaa. Olin täysin varma siitä, että oireet viittasivat skitsofreniaan ja elämäni sosiaalialan ammattilaisena olisi nyt takanapäin. Enhän minä voisi hoitaa ketään, jos itselläni olisi sama mielenterveysongelma kuin asiakkaillani. Tästä ajatuksesta järkyttyneenä käperryin sohvalle ja tihrustin jo itkua. Olin jo melkein varma, että olen psykoosissa ja sen vuoksi alan jo kuulemaan harhoja.

"Osalla esiintyi episodin yhteydessä kuolemanpelkoa. Moni oli lisäksi tuntenut hämmennystä ja pelkoa hulluksi tulemisesta hallusinatoristen kokemusten vuoksi ennen kuin oli löytänyt asiallista tietoa unihalvauksesta."

Sitten hetken mietittyäni (ja ennen kaikkea kunnolla herätessäni) tajusin, että HETKINEN. Eihän kukaan psykoosipotilas ymmärrä olevansa sairas. Miksi siis minä ymmärtäisin? Eihän nämä oireet muutenkaan vastaa normaalia käsistystä skitsofrenian puhkeamisesta? HERÄÄ NYT IHMINEN TÄHÄN MAAILMAAN!

Rohkaistuinkin siis tarkastelemaan asiaa internetistä ja huomatessani, mistä oli oikeasti kyse, purskahdin itkuun uudelleen, tällä kertaa helpotuksesta. Unihalvaus. Unihallusinaatiot. Siitä tässä kaikessa kauhussa olikin kyse! :D Oireilleni olikin siis täysin järkevä selitys, enkä ollutkaan vakavasti sairas! Olin valmis tanssimaan ilosta, koska en joudukkaan hylkäämään rakasta ammattiani !!

"Moni kertoi, ettei ollut koskaan ennen ensimmäistä episodiaan kokenut vastaavaa kauhua. Paniikki ja äärimmäisen kauhun tunne olivat kaikkia vastaajia yhdistäviä tunteita - mikään ei ollut valmistanut henkilöä tällaiseen kokemukseen eikä hänellä ollut tietoa siitä mitä oli tapahtumassa ja miksi."


"Ei ole liioiteltua puhua erittäin traumaattisesta kokemuksesta ensimmäisen unihalvausepisodin yhteydessä. Tiedon puute tai ainakin vaikea saatavuus kärjistävät tilannetta, joka on yksilön kannalta aina henkilökohtaisesti ahdistava ja hämmentävä. Kokemus ei olisi luultavasti niin traumaattinen, mikäli asiallista tietoa unihalvauksesta olisi enemmän ja helpommin ns. suuren yleisön saatavilla."


Näin jälkeenpäinhän kaikki tämä tuntuu tosiaankin utopistiselta ja uskon, että monet teistäkin nyt pyörittelee päätään huolestuneesti. En itsekkään ymmärrä aamuista tilannettani, järjellä nimittäin ei ollut mitään tekemistä pelkojeni kanssa. Mutta jos ikinä tulette kokemaan, tai olette kenties jo kokeneet unihalvauksen, ymmärrätte mistä puhun. En nimittäin koskaan kesken painaisunienkaan ole ollut niin peloissani ja kauhuissani. Kaikkein karmaisevinta olikin kun kaikki tapahtui täysin hereillä ollessani! Nyt lähinnä osaan jo naureskella koko tapahtumasarjalle, mutta vielä muutama tunti takaperin, olin mielestäni keskellä kamalinta kauhuelokuvaa!

Halusin siksikin puhua asiasta, koska itselle tämä oli hyvin hämmentävä kokemus ja täysin tuntematon. Haluankin siis tiedottaa tästä asiasta, jotta kukaan ei vain joutuisi yhtä kamaliin hämmennyksen tuntemuksiin kuin minä. Ja haluan painottaa, ettei unihalvaus ole mikään mielisairaus, vaan aivojen tilapäinen sekaannus sekoittaa uni ja todellisuus. :D Tutkimusten mukaan jopa puolet ihmisistä kokee tämän jossain vaiheessa elämäänsä, jotkut kerran, jotkut useammin. Täydellistä syytä unihalvaukseen ei tiedetä, mutta eri asioiden summa voi aiheuttaa sitä. Itse tutkiskellessani huomasin stressin ja unirytmin muuttumisen olevan syyn omaan halvaukseeni.

Kaikki lainaukset oli otettu Elena Seikkalan gradusta, joko suoraan lainaten tai hieman lyhentäen. Suoraan tekstiin pääset TÄSTÄ.

Kuvat ja kuvattava; Minä.

Kertokaa ihmeessä lukijani, oletteko te saaneet koskaan unihalvausta? Mitä itse olette kuulleet tai nähneet tapahtuvan? Mitä tuntemuksia tämä on teissä herättänyt? Vai oliko tämä kenties ensimmäinen kerta, kun edes kuulette kyseisestä kummallisuudesta?