I'm not dead yet.

Aluksi heti pakko pahoitella blogini yllättävää hiljentymistä. Jälleen kerran meikällä on ihan pätevä syy, ja tällä kertaa se on eräs vanha ystäväni migreeni.

Jokainen kerta kun olen ajatellut päiväjärjestykseni niin, että siihen kuuluisi myös bloggausta, on kaiken laittanut uusiksi migreenikohtaus. Muutaman kerran se on jopa tullut heti toistamiseen, ensimmäisen kohtauksen jälkeen. Ja kun meikä on vielä niin onnellisessa asemassa, että se kohtaus kattaa niin näköhäiriöt, puhehäiriöt, kuin paikoittaiset puutumisoireetkin. Elikkä olen siis täysin toimintakyvytön, jopa hieman mielenhäiriöisen oloinen, kun en näe, enkä osaa puhua, enkä myöskään tunne osittain mitään.

HUOH...

Kaiken tämän lisäksi olen myös hypännyt töissä pää kolmantena jalkana, joten kaikki tämä migreenisekoilu ja työkuviot ovat täyttäneet päväni aika kiitettävästi. Nyt onneksi päivät taas hieman rauhoittuvat, kun pääsen tekemään pelkästään yökeikkoja töissä.

Elämäni on ollut edellä mainittujen asioiden lisäksi aika tylsää ja tasaista. Kesä on mennyt ihan huomaamattani ohi ja sekös harmittaa. Melkein kaikki suunnitellut reissut ovat jääneet tekemättä ja rahapussikin odottaa vielä ensimmäistä tilipäivää, joten mitään ihania heräteostoksiakaan ei ole tullut tehtyä.

Ainoa pidempi reissu mitä ollaan Avokin kanssa ehditty reissaamaan oli Tampere ja Särkänniemi! Onnistuttiin valitsemaan varmaan koko heinäkuun ainoa aurinkoinen päivä ja päästiin vähän vaihtamaan vapaalle jopa Tamperesterin yöelämäänkin. Yövyttiin ja pidettiin muutenkin mukavaa erään kaveripariskunnan kanssa ja Avokki nappasi puhelimellaan jopa jotain kuvia muistoksi! :3

Asunani toimi tällä kertaa suht tylsä kokoonpano, ihan vain käytännöllisyyden takia. Mitkään hirmuset jööttikenkiä pvcpäällystepopot eivät mielestäni oikein sovi huvipuistokiertueelle. :D

Eli siis Kätilöiden bändipaita, Lip Servicen hamonen, erotiikkaliikkeestä ostetut nyörilekkarit ja Demonian pitkävartiset tenskut. :)

 Ja nuo ihanaiset eläimet ovat koko Särkkiksen ehkä parasta antia! <3 Jokaisella eri etapilla huudahtelin AWWW:ia ja puhelin vauvvajuttuja, koska söpöys.
Kuvassa oikein kaksi emakkoa.

Oli siellä muutama motskarikin, minkä kelkkaan sai mennä posettelemaan ja eihän meikältä tarvinnut kahta kertaa kysyä kun jo keikuin kepukoissa.

Mutta nyt lähdenkin juoksujalkaa yötöihin vahtimaan vanhuksia. Yep, se on nyt meikän ammattityönkenttänä tällä hetkellä, mielenterveyspuolella kun työt ovat jääneet vähän vähäiseksi asiakaskadon vuoksi. Ja sehän ei meikäläiselle sovi, että pitäisi kotona tumput suorana istua! Joten, seuraavan kuukauden olenkin nyt sitten yökkänä eräällä vanhustentalolla, mikä on ihan jees, kun tälläinen yökukkuja olen muutenkin. Ja auttamistyötähän sekin on, vaikkakin vähän erilaista, mihin olen erikoistunut.

Mutta nyt, nukkukaa nätisti, niin minä valvon muita nukkujia! <3