Onnentyttö!

Hih, pikkuruinen postaus vain siitä, miten onnellinen nyt olenkaan! Meille on tulossa vauva, muttei ihan tavallinen käärö, vaan vähän pikkuisempi ja terraariossa elelevä. ;)

Enpäs vielä paljastakkaan vauvan ulkomuotoa tai muutakaan, mutta jo ehkä huomenissa meitä on täällä kahden sijasta kolme! <3

Mutta palataan asiaan, sitten kun saan vauvasta todistusta ihan kuvan kera!

Haastepläjäystä!

  Kun nyt elämäni on pelkkää työtä ja palkan odottelua, on bloginikin valitettavasti elellyt hiljaisena. Mutta malttakaapas, postissa nimittäin on tulossa  sellaisetkin herkkupökät, ettei mitään rajaa. ;) Housut, jotka ovat olleet haaveissa jo vuosia! Ja niistä aion varmastikkin napata useammankin kuvan! Kunhan vain postinpoika olisi nyt nopea....

Sillä aikaa voinkin tehdä pienen haasteenpoikasen, kuvaton merkintä tälläkertaa valitettavasti, kun olen tällä hetkellä poissa omalta tietopäätteeltäni.

 

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi sen sinulle.

2. Kopioi teksti, ja rastita vaihtoehdot jotka kuvastavat sinua.

3. Laita tunnustus eteenpäin 8 bloggaajalle, ja toivo että he laittavat sen taas eteenpäin ;)

Sain tällaisen rastihaasteen Liisalta! Kiitos sinulle siis siitä. :3

[ ] Minulla on silmälasit.

[ ] Olen blondi.

[x] Tiedän ainakin yhden kaimani.

[ ] Tiedän, missä on Kälviä.

[ ] Olen kaksikielinen.

[x] Olen riippuvainen netistä.

[ ] Olen riippuvainen huulirasvasta.

[x] Olen riippuvainen.

[/] Olen ainoa lapsi.

[ ] Minulla on pitkät hiukset. 

[x] Minulla on lyhyet hiukset. (Siinä ja siinä, toinen puoli ainakin on kovin pätkä!)

[ ] Olen kalju ja karvaton. 

[x] Minulla on villakoiria sänkyni alla.

[x] Asun omassa kämpässä. (oma ja oma, vuokralla kuitenkin.)

[ ] Asun opiskelija-asuntolassa.

[x] Seurustelen.

[x] Olen ainakin yhden bändin suuri fani.

[ ] Olen lukenut kaikki Harry Potter -kirjat. 

[x]  Mielestäni Johnny Depp on ihana.

[ ] Eipäs kun Leonardo DiCaprio on ihana! 

[ ] Inhoan hernekeittoa.

[ ] Onnennumeroni on 5.

[x] Olen ollut ihastunut opettajaani. (Ala-aste ja eräs apuopettaja! <3)

[/] Minulla on sininen hiiri. (On siinä vähän, violetti se kyllä oikeastaan on.)

[ ] Minulla on musta koira.

[ ] En tiedä, onko minulla hiirtä tai koiraa.

[ ] En aina jaksa tehdä läksyjäni.

[ ] Todistuksessa minulla oli käytös 10.

[ ] Juon monta litraa päivässä.

[x] Pidän maidosta.

[ ] Olen allerginen eläimille.

[x] Olen allerginen ruoka-aineille.

[ ] Minun pitäisi olla nyt koulussa.

[x] Tämä on tyhmä. 

[ ] Ulkona on pimeää.

[/] Pelkään pimeää.

[ ] Jompikumpi vanhemmistani on kuollut.

[x] Meillä ei ole akvaariota.

[ ] Meillä on iso talo.

[ ] Asun omakotitalossa.

[x] Asun kerrostalossa.

[ ] Asun rivitalossa.

[x] Juon kahvia.

[x] Pidän kahvista.

[x] Tiedän missä on Ähtäri.

[x] Olen käynyt Ähtärissä.

[x] Ähtäri on kiva paikka.

[ ] Asun Ähtärissä.

[x] Joku tuttuni asuu Ähtärissä.

[ ] Minulla ei ole hölkäsen pöläystäkään missä on Ähtäri.

[x] Meillä on kannettava tietokone.

[x] Ja webkamera!

[?] En osaa käyttää kahvia. (Kahvin käyttäminen, wut?)

[ ] Minulla on ankara kasvatus.

[ ] Minulla on duffelitakki.

[ ] Ei ole kauniimpaa kuin myrskyn jälkeinen sää...

[ ] Elokuvien "The End"-tekstit ärsyttävät.

[x] Keittiömme kaapissa on hienoja lautasia.

[ ] Minulla on ulkomaalaiset sukujuuret.

[ ] Taulut ovat rumia.

[ ] En ole katsonut ikinä minkään elokuvan lopputekstejä alusta loppuun.

[ ] American Piet ovat hyviä.

[ ] Tämä on pisin tekemäni rastikysely.

[x] Tämä on hölmöin tekemäni rastikysely.

[x] Minulla on digitaalikamera.

[ ] Juon teetä.

[ ] Vihreä tee on parasta.

[/] Tykkään Sims-peleistä.

[x] Minulla on Sims2.

[ ] Olen riippuvainen siitä - pelaan joka päivä.

[x :D] Ostan jatkuvasti kaikkea rojua.

[ ] En ikinä laittaisi jalkaani toppahousuja.

[ ] Minulla on rotta.

[x] Olen pitänyt rottaa sylissä.

[ ] Rotat ovat inhottavia.

[/] Minulla on kiire.

[ ] Muut ovat nukkumassa.

[ ] Olen aamuvirkku.

[x!] Eipäs kun iltavirkku.

[ ] Minusta ei saa kaunista tekemälläkään.

[x] Minua on sanottu kauniiksi.

[ ] Vatsani on kipeä.

[x] En aio mennä tänään kouluun.

[ ] Säälikää mua!

[ ] Minulla on veli ja sisko.

[ ] Olen keskimmäinen lapsi.

[ ] Hahaa, mulla on pikkusisko!

[ ] Serkkuja minulla on yli 20.

[x] En tiedä montako pikkuserkkua minulla on.

[ ] Mutta sen voin sanoa että paljon.

[ ] Minulla ei ole ystäviä, ei edes kavereita, olen onneton!

[x] Pidän äidinkielestä.

[x] Olen hyvä äidinkielessä.

[x] Huomasin tässä jo monta kieliopillista virhettä.

[x] Olen puhunut tänään puhelimessa.

[x] Olen kiva. (Kovasti ainakin yritän!)

[:D] Olen varmasti.

[!] Äläkä väitä vastaan.

 

Näemme sitten taas, kun itsellä on enemmän materialillista onnea! PUS! <3

I'm not dead yet.

Aluksi heti pakko pahoitella blogini yllättävää hiljentymistä. Jälleen kerran meikällä on ihan pätevä syy, ja tällä kertaa se on eräs vanha ystäväni migreeni.

Jokainen kerta kun olen ajatellut päiväjärjestykseni niin, että siihen kuuluisi myös bloggausta, on kaiken laittanut uusiksi migreenikohtaus. Muutaman kerran se on jopa tullut heti toistamiseen, ensimmäisen kohtauksen jälkeen. Ja kun meikä on vielä niin onnellisessa asemassa, että se kohtaus kattaa niin näköhäiriöt, puhehäiriöt, kuin paikoittaiset puutumisoireetkin. Elikkä olen siis täysin toimintakyvytön, jopa hieman mielenhäiriöisen oloinen, kun en näe, enkä osaa puhua, enkä myöskään tunne osittain mitään.

HUOH...

Kaiken tämän lisäksi olen myös hypännyt töissä pää kolmantena jalkana, joten kaikki tämä migreenisekoilu ja työkuviot ovat täyttäneet päväni aika kiitettävästi. Nyt onneksi päivät taas hieman rauhoittuvat, kun pääsen tekemään pelkästään yökeikkoja töissä.

Elämäni on ollut edellä mainittujen asioiden lisäksi aika tylsää ja tasaista. Kesä on mennyt ihan huomaamattani ohi ja sekös harmittaa. Melkein kaikki suunnitellut reissut ovat jääneet tekemättä ja rahapussikin odottaa vielä ensimmäistä tilipäivää, joten mitään ihania heräteostoksiakaan ei ole tullut tehtyä.

Ainoa pidempi reissu mitä ollaan Avokin kanssa ehditty reissaamaan oli Tampere ja Särkänniemi! Onnistuttiin valitsemaan varmaan koko heinäkuun ainoa aurinkoinen päivä ja päästiin vähän vaihtamaan vapaalle jopa Tamperesterin yöelämäänkin. Yövyttiin ja pidettiin muutenkin mukavaa erään kaveripariskunnan kanssa ja Avokki nappasi puhelimellaan jopa jotain kuvia muistoksi! :3

Asunani toimi tällä kertaa suht tylsä kokoonpano, ihan vain käytännöllisyyden takia. Mitkään hirmuset jööttikenkiä pvcpäällystepopot eivät mielestäni oikein sovi huvipuistokiertueelle. :D

Eli siis Kätilöiden bändipaita, Lip Servicen hamonen, erotiikkaliikkeestä ostetut nyörilekkarit ja Demonian pitkävartiset tenskut. :)

 Ja nuo ihanaiset eläimet ovat koko Särkkiksen ehkä parasta antia! <3 Jokaisella eri etapilla huudahtelin AWWW:ia ja puhelin vauvvajuttuja, koska söpöys.
Kuvassa oikein kaksi emakkoa.

Oli siellä muutama motskarikin, minkä kelkkaan sai mennä posettelemaan ja eihän meikältä tarvinnut kahta kertaa kysyä kun jo keikuin kepukoissa.

Mutta nyt lähdenkin juoksujalkaa yötöihin vahtimaan vanhuksia. Yep, se on nyt meikän ammattityönkenttänä tällä hetkellä, mielenterveyspuolella kun työt ovat jääneet vähän vähäiseksi asiakaskadon vuoksi. Ja sehän ei meikäläiselle sovi, että pitäisi kotona tumput suorana istua! Joten, seuraavan kuukauden olenkin nyt sitten yökkänä eräällä vanhustentalolla, mikä on ihan jees, kun tälläinen yökukkuja olen muutenkin. Ja auttamistyötähän sekin on, vaikkakin vähän erilaista, mihin olen erikoistunut.

Mutta nyt, nukkukaa nätisti, niin minä valvon muita nukkujia! <3

Lumous 2012

Pärähdettiinpä sitä viime viikonloppuna sitten Lumouksessakin! Viime vuonna samoissa kekreissä oli sen verran mukava meno, että olihan se tänänkin vuonna pakko tarkastaa. Rahanpuutteen vuoksi päästiin kuitenkin ainoastaan lauantaisiin hippoihin, mutta villiä menoa riitti siksikin päivälle, ettei yhtään jäänyt harmittamaan, että se jäi ainoaksi. :D Ehkä ihan hyvä niin.

Ilta meni jotakuinkin niin nopeasti ja hulinalla, etten ehtinyt kunnolla edes mitään live-esiintymisiä katselemaan, vaikka kovasti niin oli tarkoitus! Taisi vain seura olla sen verran mahtia, että en meinannut malttaa lähteä koko iltana terassilta sisätiloihin! Näin paljon ihania bloggaaja tuttuja ja oli äärimmäisen hubaa nähdä uusia tuttavuuksia, sekä vanhoja raksunaamoja! <3 Viipottaessani ehdin nähdä mm. TomVia, Ravenoarista, Mystralia sekä Tindeä. Ihania kaikkia! <3 Meistä jopa ikuistettiin Mystiksen kanssa eräs erittäin edustava kuvakin! :'D

Jossain vaiheessa iltaa kuitenkin pääsin sisälle asti ja tanssin jalkani melkein rakoille. En tiedä mitään sen upeampaa fiilistä, kun saada kuunnella jotain suosikkibiisejään baarissa, kurkku kipeänä hoilata mukana ja sheikata bebaa! Yleensähän kun baareissa soi ne samat massarenkutukset, mitkä eivät ainakaan omalle suosikkilistalle kovin nopeasti kipua. Tämä onkin yksi niistä syistä, miksi matkustan toiselle puolelle Suomea pelkästään yhden baari-illan takia.

Asuna toimi Lip Servicen Circuit Cityn mekko ja ostinpa Cyberistä vielä väriin sointuvat piilaritkin! Tajusin taas, miten paljon piilolinssejä rakastankaan! Viimoisista linsseistä jäi itselle vain jonkinmoinen kammo, kun ne harrasivat kummallisesti silmiä koko ajan, liekö olleet liian isot omille tihrusilmilleni. Mutta nämä linssit palauttivat taas uskoni erivärisiin simmuihin!

Cybershopista mukaan tarttui linssien kanssa myös kuvassa näkyvä paita. Ihastuin tuohon neonväritykseen niin kauheasti, että oli se pakko itselle kotiuttaa, vaikka yritin kuinka olla laput silmillä, etten ostelisi mitään. :D Onneksi ostin, paita nimittäin meni TOP 10 vaatetuksissani samantein!

Oli mukava viikonloppu takana ja edessä vielä muutama päivä lomaa, kunnes pääsen taas töiden makuun! <3 Onkin ollut jo vähän ikuva eräitä ihmisiä töiden puolella, ja odotan ihan kädet syyhyten, että pääsen jutskaamaan ja kuuntelemaan vanhojen asiakkaiden kuulumisia!

Ehkä kamalin aamu tähän astisista.

Mun on pakko heti jakaa tämä olotila kanssanne, koska tänään koin jotain niin karmaisevaa, etten ole todellakaan vastaavaa kokemusta kokenut ikinä. Olin jo täysin varma siitä, että olen lopullisesti kadottanut otteeni järjelliseen elämään, olen vakavassa psykoosissa tai vähintäänkin joudun napsimaan lääkitystä koko loppuikäni.

Minulle nimittäin tapahtui aamulla elämäni ensimmäinen (ja toivottavasti viimeinen) UNIHALVAUS.


Jos ette tiedä, mitä se on, ei hätää, itsellenikin se valkesi vasta tänään hirvittävimmällä tavalla, eli kokemuksen karhealla rintaäänellä.

"Unihalvaus on tila, jossa henkilö joko ollessaan nukahtamassa tai juuri unesta herätessään havaitsee olevansa kykenemätön liikkumaan ja puhumaan, mutta on tästä huolimatta tietoinen sekä omasta tilastaan että ympäristöstään. Unihalvaukseen liittyy myös voimakkaita hallusinaatioita sekä voimakas kauhuelämys."

Ja minulle kävi juuri kyseinen tapahtuma aamulla. Heräsin siihen, kun kuulin jotain kummalista kohinaa. Luulin, että se on puhelimeni, jossa siis on Ajattaran Keuhkosi biisi soittarina ja kyseinen biisihän alkaa kummallisen kohisevana. Avatessani silmät ja aikoessani nousta kuulin voimakkaan kuiskauksen heti kohinan loputtua. Se oli möreä miesääni joka kehotti kiukkuisesti englanniksi "NO! NO!". Jos olette saattaneet katsoa elokuvan Manaaja, on siinä hyvin samantapainen ääni, itse demonilla. Sen jälkeen kuului voimakas tömähdys, ihan kuin joku painava esine tai ihminen olisi rymähtänyt maahan ihan selkäni takana.

"Fyysisen halvauksen lisäksi tutkimukseen osallistuneilla esiintyi kokemuksia pahan läsnäolosta, näkö-, kuulo-, ja tuntoaistimuksia sekä joissain määrin myös levitaatio- tai ruumiistairtautumiskokemuksia. Eniten oli erilaisia tunto- ja kuuloaistimuksia. Unihalvaus mainittiin yleensä pelottavimpana kokemuksena mitä kuvitella saattaa."

Ja voitte arvata, että nämä kuuloharhat saa minut suunniltaan pelosta. Ääni oli nimittäin täysin selkeä ja se kuului viereisestä huoneesta ja itselläni oli vielä silmät täysin auki, kun tämä tapahtui. Tömähdys taas oli ihan vieressäni tapahtuva ja äärimmäisen kova ääni. Jähmetyin pelosta paikalleni, enkä uskaltanut liikuttaa kuin silmiäni. Makasin paikoillani varmaan useita minuutteja, koska en uskaltanut liikkua. Olin ihan varma, että olen sekoamispisteessä tai ainakin syvässä psykoosissa, koska ääni oli niin voimakas ja todentuntuinen. Kauhea pahuuden ja kuolemanpelko valtasi koko mieleni ja ajattelin jo, että Helvetin on täytynyt täyttää maa ja pahuuden voimat jylläävät nyt talossani! Pelkäsin niin paljon, että mieleni teki vain mieli rukoilla, että selviän tästä kamalasta koettelemuksesta! (Kyllä, juuri nämä ajatukset olivat päällimäisenä, uskokaa tai älkää...)

"... Sana "pelko" ei tehnyt oikeutta unihalvaukseen liittyvälle kauhulle..."
"... Hallusinaatiot sisältävät usein voimakkaan tunteen pahantahtoisesta läsnäolosta..."
"... Hallusinaatiot koetaan tavallisesti hyvin voimakkaina ja todentuntuisina, vaikka henkilö tietää, etteivät harhat ole todellisia..."
"... Tunne näkymättömästä läsnäolosta...."


Yritin epätoivoisesti nukahtaa uudelleen, mutta olin niin järkyttynyt tapahtuneesta, että näin vain erittäin kammottavia painajaisia, jossa kuulin kokoajan uusia ääniä ja kiertelin ympäri asuntoani täysin järjen rajamailla, koko ajan sattuen vain uusia pelottavia asioita..

Noin puolen tunnin painajais kiermurtelemisen jälkeen päätin nousta ylös. Olin siltikin vielä ihan kauhuissani tapahtuneesta, enkä uskaltanut sen vuoksi enää nukahtaa. Olin täysin varma siitä, että oireet viittasivat skitsofreniaan ja elämäni sosiaalialan ammattilaisena olisi nyt takanapäin. Enhän minä voisi hoitaa ketään, jos itselläni olisi sama mielenterveysongelma kuin asiakkaillani. Tästä ajatuksesta järkyttyneenä käperryin sohvalle ja tihrustin jo itkua. Olin jo melkein varma, että olen psykoosissa ja sen vuoksi alan jo kuulemaan harhoja.

"Osalla esiintyi episodin yhteydessä kuolemanpelkoa. Moni oli lisäksi tuntenut hämmennystä ja pelkoa hulluksi tulemisesta hallusinatoristen kokemusten vuoksi ennen kuin oli löytänyt asiallista tietoa unihalvauksesta."

Sitten hetken mietittyäni (ja ennen kaikkea kunnolla herätessäni) tajusin, että HETKINEN. Eihän kukaan psykoosipotilas ymmärrä olevansa sairas. Miksi siis minä ymmärtäisin? Eihän nämä oireet muutenkaan vastaa normaalia käsistystä skitsofrenian puhkeamisesta? HERÄÄ NYT IHMINEN TÄHÄN MAAILMAAN!

Rohkaistuinkin siis tarkastelemaan asiaa internetistä ja huomatessani, mistä oli oikeasti kyse, purskahdin itkuun uudelleen, tällä kertaa helpotuksesta. Unihalvaus. Unihallusinaatiot. Siitä tässä kaikessa kauhussa olikin kyse! :D Oireilleni olikin siis täysin järkevä selitys, enkä ollutkaan vakavasti sairas! Olin valmis tanssimaan ilosta, koska en joudukkaan hylkäämään rakasta ammattiani !!

"Moni kertoi, ettei ollut koskaan ennen ensimmäistä episodiaan kokenut vastaavaa kauhua. Paniikki ja äärimmäisen kauhun tunne olivat kaikkia vastaajia yhdistäviä tunteita - mikään ei ollut valmistanut henkilöä tällaiseen kokemukseen eikä hänellä ollut tietoa siitä mitä oli tapahtumassa ja miksi."


"Ei ole liioiteltua puhua erittäin traumaattisesta kokemuksesta ensimmäisen unihalvausepisodin yhteydessä. Tiedon puute tai ainakin vaikea saatavuus kärjistävät tilannetta, joka on yksilön kannalta aina henkilökohtaisesti ahdistava ja hämmentävä. Kokemus ei olisi luultavasti niin traumaattinen, mikäli asiallista tietoa unihalvauksesta olisi enemmän ja helpommin ns. suuren yleisön saatavilla."


Näin jälkeenpäinhän kaikki tämä tuntuu tosiaankin utopistiselta ja uskon, että monet teistäkin nyt pyörittelee päätään huolestuneesti. En itsekkään ymmärrä aamuista tilannettani, järjellä nimittäin ei ollut mitään tekemistä pelkojeni kanssa. Mutta jos ikinä tulette kokemaan, tai olette kenties jo kokeneet unihalvauksen, ymmärrätte mistä puhun. En nimittäin koskaan kesken painaisunienkaan ole ollut niin peloissani ja kauhuissani. Kaikkein karmaisevinta olikin kun kaikki tapahtui täysin hereillä ollessani! Nyt lähinnä osaan jo naureskella koko tapahtumasarjalle, mutta vielä muutama tunti takaperin, olin mielestäni keskellä kamalinta kauhuelokuvaa!

Halusin siksikin puhua asiasta, koska itselle tämä oli hyvin hämmentävä kokemus ja täysin tuntematon. Haluankin siis tiedottaa tästä asiasta, jotta kukaan ei vain joutuisi yhtä kamaliin hämmennyksen tuntemuksiin kuin minä. Ja haluan painottaa, ettei unihalvaus ole mikään mielisairaus, vaan aivojen tilapäinen sekaannus sekoittaa uni ja todellisuus. :D Tutkimusten mukaan jopa puolet ihmisistä kokee tämän jossain vaiheessa elämäänsä, jotkut kerran, jotkut useammin. Täydellistä syytä unihalvaukseen ei tiedetä, mutta eri asioiden summa voi aiheuttaa sitä. Itse tutkiskellessani huomasin stressin ja unirytmin muuttumisen olevan syyn omaan halvaukseeni.

Kaikki lainaukset oli otettu Elena Seikkalan gradusta, joko suoraan lainaten tai hieman lyhentäen. Suoraan tekstiin pääset TÄSTÄ.

Kuvat ja kuvattava; Minä.

Kertokaa ihmeessä lukijani, oletteko te saaneet koskaan unihalvausta? Mitä itse olette kuulleet tai nähneet tapahtuvan? Mitä tuntemuksia tämä on teissä herättänyt? Vai oliko tämä kenties ensimmäinen kerta, kun edes kuulette kyseisestä kummallisuudesta?

Videota ja kuvaspämmiä kesästä!

Aika on rientänyt ihan supernopeasti, ja bloggailu on siksi vähän unhoittunut. Nyt kuitenkin sepitän videolla "lyhyesti", mitä tässä on tullu soopailtua viimoiset viikot.

Myös pientä kuvaspämmiä asiaan littyen;

Synttäreillä piti edustaa liituraitaisena! HAI!

Provinssissa jaksoin vielä laittautua kunnolla nunnaksi ja tepastelin noilla monsterintappo kengillä sutjakasti koko Provinssin! Kuumahan tuo asu oli, mutta pakkohan sitä on kärsiä!

Nummessa kuumuus hiukan nujersi, eikä olomuotoon enää niin hirveästi jaksanut kiinnittää huomiota. :D Kuitenkin jossain välissä jaksoin pitää huntua yllä ja esittää viatonta neitsyettä. Turmion Kätilöiden eturivistä monikin kuvaaja minut bongasi, edustavasti ja myös hieman enemmän epäedustavasti. :D Mutta hauskaa oli! Ja sehän näkyy viimoisesta kuvasesta!

Turmiotar kiittääkin nyt kaikkia ihania festari-ihmisiä, jotka tekevät elämästä hauskaa! Myös tahdon kiittää teitä ihanat lukijat, että pysytte täällä, vaikka tekstiä ei täältä suunnalta aina niin säännöllisesti synnykkään. :)

PUS!

Postaus aiheesta, josta vaietaan.

Mun on pitänyt tehdä kyseisestä aiheesta postaus jo pidemmän aikaa. Jonkinlainen luonnos on pyörinyt arkistoissakin jo hetken. Nyt vihdoin avaan sanallisen arkkuni aiheesta, joka varmasti koskettaa jokaista suomalaista.

VIINAA, HUUMEITA JA VÄKIVALTAA.

Asioita, joista on ehkä vaikea puhua, mutta silti ne ovat osa elämäämme, tahdoimme tai emme. 

Olen itse sosionomiopiskelija, ja meillä oli viime syksynä rikollisuus-ja päihdesektori. Tuon sektorin käyminen antoi uutta perspektiiviä elämään ja käänsi mun maailman ihan päälaelleen. Koulussa puhuttiinkin melkein kaksi kuukautta pelkästään viinasta, huumeista ja väkivallasta. Tunneillamme kävi mitä erilaisempia luennoitsijoita, entisiä vankilakundeja, joiden entinen elämä on ollut vuosia epävarmaa, pelottavaa ja vaarallista. Usein olin melkein kyyneleet silmissä kuuntelin heidän kokemuksiaan. Teimme koulussa sektorimme päätyttyä vielä erään valokuvatyön, jonka tarkoituksena onkin herättää ihmisiä siihen, mitä ympärillämme voikaan tapahtua. Haluankin jakaa sen videon nyt kanssanne;

Jos sinulle olisi jaettu elämässä samat kortit, olisitko itse valinnut toisin? 

En usko.

Olin keväällä myös vankilassa harjoittelussa ja sain myös siellä kokea mitä erilaisempia elämänkohtaloita. Monet olivat vain ajautuneet ongelmiin, ilman että siihen todella itse halusivat. Heistä monella oli hyvin yksinäinen elämä, jokainen voi miettiä mihin itse pystyisi, jos elämässä ei olisi ketään läheistä? Kukaan ei välitä, eikä ketään kiinnosta? Siinä elämäntilanteessa punaisella kirjoitetut sanat voivat tuntua yllättävän läheiseltä.

Voi tuntua hieman teennäiseltä, että minä paasaan tällaisista asioista, eihän minulla pumpulissa kasvaneella ole kokemuksia näistä. Ei ehkä omalla kohdalla, mutta olen kuitenkin nähnyt niin paljon pahaa ympärilläni, tuttavillani, ystävilläni.

Jokainen ihminen tarvitsee jonkun vierelleen. Olisitko se sinä?

En tiedä mikä postaukseni perimmäinen tarkoitus on, ehkä se, ettette tuomitse niitä, jotka ovat väärällä tiellä. Tai ehkä se, että välittäkää toisistanne. Ilkeily ja satuttaminen ei auta tätä maailmaa enää mitenkään. Muistakaa myös että eivät kaikki linnakundit ole pahoja, hekin ovat olleet lapsia, hekin ovat rakastaneet. Joskus elämäntiellä voi vain tapahtua jotain, jotain mikä ei ollut käsikirjoitettua. Se voi aiheuttaa paljon pahaa ja pahuus jatkuu, jos ihmisellä ei ole ketään kuuntelemassa, välittämässä, ymmärtämässä. Jokainen tekee joskus vääriä valintoja, oletko siis todella se, joka heittää ensimmäisen kiven? Vai se joka ojentaa ensimmäisen käden?

Tämän postauksen kirjoittaminen tuli mieleeni, kun baarissa eräs mies, ehdonalaisvalvonnassa oleva täysin entuudesta tuntematon ihminen, alkoi kertomaan minulle elämästään. Takana oli tappouhkauksia, talousrikoksia, aseella uhkailuja... Huomasin, että hänessä oli paljon vihaa, paljon tuskaa. Kuuntelin, en kommentoinut. Rohkaisin, en tuominnut. Hänellä oli paljon eripuraa eri ihmisten kanssa, ehkä jotain mielenterveysongelmia. 

Sanoin hänelle; Huomasin sun silmistä, että sussa on toivoa. Sun silmistä hehkuu, se, ettei kaikki ole vielä menetetty. Sä et oo paha. Siksi sä et oo vieläkään tappanu "erästä henkilöä josta hän puhui". Älä siis tee mitään typerää, tää on sun elämä. Älä tuhlaa sitä linnas istumiseen, kukaan ei oo sen arvonen, että sun pitäis istua siellä yhtään päivää.

Keskustelumme alussa niin agressiivinen punttaaja, muuttui hetkessä. Hän kysyi minulta monesti, että näinkö oikeasti hänen silmissään jotain. Ja minä näin. Näin, ettei hän ole tahallaan ilkeä, häntä on vain satutettu. Lopuksi mies katsoi minua silmiin ja kysyi "Saanko halata sua?". Halatessaan minua hän kuiskasi korvaani herkistyen;

"Kiitos."

Tämän tositarinan tarkoituksena oli kertoa, että kuka tahansa voi olla se merkittävä käänne elämässä. Ystävä, äiti tai jopa ventovieras ihminen baarissa. Älkää siis väheksykö itseänne, vaan auttakaa. Voi olla, että juuri te olette se, joka voi muuttaa jonkun elämän.