VIINAA, HUUMEITA JA VÄKIVALTAA.
Asioita, joista on ehkä vaikea puhua, mutta silti ne ovat osa elämäämme, tahdoimme tai emme.
Olen itse sosionomiopiskelija, ja meillä oli viime syksynä rikollisuus-ja päihdesektori. Tuon sektorin käyminen antoi uutta perspektiiviä elämään ja käänsi mun maailman ihan päälaelleen. Koulussa puhuttiinkin melkein kaksi kuukautta pelkästään viinasta, huumeista ja väkivallasta. Tunneillamme kävi mitä erilaisempia luennoitsijoita, entisiä vankilakundeja, joiden entinen elämä on ollut vuosia epävarmaa, pelottavaa ja vaarallista. Usein olin melkein kyyneleet silmissä kuuntelin heidän kokemuksiaan. Teimme koulussa sektorimme päätyttyä vielä erään valokuvatyön, jonka tarkoituksena onkin herättää ihmisiä siihen, mitä ympärillämme voikaan tapahtua. Haluankin jakaa sen videon nyt kanssanne;
Jos sinulle olisi jaettu elämässä samat kortit, olisitko itse valinnut toisin?
En usko.
Olin keväällä myös vankilassa harjoittelussa ja sain myös siellä kokea mitä erilaisempia elämänkohtaloita. Monet olivat vain ajautuneet ongelmiin, ilman että siihen todella itse halusivat. Heistä monella oli hyvin yksinäinen elämä, jokainen voi miettiä mihin itse pystyisi, jos elämässä ei olisi ketään läheistä? Kukaan ei välitä, eikä ketään kiinnosta? Siinä elämäntilanteessa punaisella kirjoitetut sanat voivat tuntua yllättävän läheiseltä.
Voi tuntua hieman teennäiseltä, että minä paasaan tällaisista asioista, eihän minulla pumpulissa kasvaneella ole kokemuksia näistä. Ei ehkä omalla kohdalla, mutta olen kuitenkin nähnyt niin paljon pahaa ympärilläni, tuttavillani, ystävilläni.
Jokainen ihminen tarvitsee jonkun vierelleen. Olisitko se sinä?
En tiedä mikä postaukseni perimmäinen tarkoitus on, ehkä se, ettette tuomitse niitä, jotka ovat väärällä tiellä. Tai ehkä se, että välittäkää toisistanne. Ilkeily ja satuttaminen ei auta tätä maailmaa enää mitenkään. Muistakaa myös että eivät kaikki linnakundit ole pahoja, hekin ovat olleet lapsia, hekin ovat rakastaneet. Joskus elämäntiellä voi vain tapahtua jotain, jotain mikä ei ollut käsikirjoitettua. Se voi aiheuttaa paljon pahaa ja pahuus jatkuu, jos ihmisellä ei ole ketään kuuntelemassa, välittämässä, ymmärtämässä. Jokainen tekee joskus vääriä valintoja, oletko siis todella se, joka heittää ensimmäisen kiven? Vai se joka ojentaa ensimmäisen käden?
Tämän postauksen kirjoittaminen tuli mieleeni, kun baarissa eräs mies, ehdonalaisvalvonnassa oleva täysin entuudesta tuntematon ihminen, alkoi kertomaan minulle elämästään. Takana oli tappouhkauksia, talousrikoksia, aseella uhkailuja... Huomasin, että hänessä oli paljon vihaa, paljon tuskaa. Kuuntelin, en kommentoinut. Rohkaisin, en tuominnut. Hänellä oli paljon eripuraa eri ihmisten kanssa, ehkä jotain mielenterveysongelmia.
Sanoin hänelle; Huomasin sun silmistä, että sussa on toivoa. Sun silmistä hehkuu, se, ettei kaikki ole vielä menetetty. Sä et oo paha. Siksi sä et oo vieläkään tappanu "erästä henkilöä josta hän puhui". Älä siis tee mitään typerää, tää on sun elämä. Älä tuhlaa sitä linnas istumiseen, kukaan ei oo sen arvonen, että sun pitäis istua siellä yhtään päivää.
Keskustelumme alussa niin agressiivinen punttaaja, muuttui hetkessä. Hän kysyi minulta monesti, että näinkö oikeasti hänen silmissään jotain. Ja minä näin. Näin, ettei hän ole tahallaan ilkeä, häntä on vain satutettu. Lopuksi mies katsoi minua silmiin ja kysyi "Saanko halata sua?". Halatessaan minua hän kuiskasi korvaani herkistyen;
"Kiitos."
Tämän tositarinan tarkoituksena oli kertoa, että kuka tahansa voi olla se merkittävä käänne elämässä. Ystävä, äiti tai jopa ventovieras ihminen baarissa. Älkää siis väheksykö itseänne, vaan auttakaa. Voi olla, että juuri te olette se, joka voi muuttaa jonkun elämän.
Täysin samaa mieltä. Kävelin torilla joku päivä sitten ja näin miehen makaavan maassa, siitä meni useita ihmisiä ohi ja vain koska luulivat varmaan hänen olevan alkoholin vaikutuksen alainen, ulkonäkö kun muistutti ns. laitapuolen kulkijaa. Menivät ohi. Kun koskaan, ei koskaan saa jättää ihmistä oman onnensa nojaan perusteella 'se on vaan juonu'. Hyvä postaus, herätti mussa paljon tunteita.
VastaaPoistaKiitoksia! Itselle on käynyt kerran juuri samankaltainen tilanne! Tosin, yksi muukin pariskunta tuli kanssani auttamaan. Mutta tällainen tuntuu kyllä ihan käsittämättömältä... :(
PoistaTää on tosi hyvin kirjoitettu, ja toi video sai ajattelemaan. :) Oon kanssasi samaa mieltä, lähimmäisenrakkautta tarvittaisiin tässä maassa, ja oikeastaan koko maailmassa paljon enemmän! :o
VastaaPoistaMulla tuli tippa linssiin kun luin ton sun sanoman jutun, kauniisti sanottu!
Voi kiitos! :) <3 Se on niin valitettavan totta. Vaikka kaikista ei voi pitää, eikä tarvitsekkaan, ei ole mitään syytä koskaan vihata ketään ja kylvää pahuutta. Kuitenkin on pidettävä huolta, ettei kukaan silti jäisi ilman ketään.
PoistaTotta joka sana. Me kaikki kyllä pystytään auttamaan, kun vaan viitsitään, tapoja on monia ja pienikin teko voi muuttaa kaiken. Tää meininki on nykyään niin sellaista, että kaikki kulkee täysillä eteenpäin laput silmillä välittämättä muista kuin itsestään, eikä edes maassa makaavaa auteta. No jotkut sentään onneksi, esimerkiksi mun lähipiirissä on yllättävän paljon pyytteettömiä ihmisiä, joilla on ehkä itsellä ollut vaikeaa ja haluavat siksikin auttaa muita. Heistä olen yrittänyt ottaa mallia :)
VastaaPoistaSen huomaa monesti että kun ilkeilyyn tms ei vastaakaan ilkeilyllä, vaan ymmärtäväisesti, niin henkilö muuttuu kokonaan. Hyvää kannattaa kierrättää niin paljon kun ehtii ^^)
Tämä on juurikin noin kuin kuvailit! Itse ihailen myös näitä vahvoja ihmisiä, jotka omista vastoinkäymisistä osaavat juuri ajatella muita, ilman että tuijotellaan sitä omaa rakasta kuoppaa masussa. Tunnen liian paljon ihmisiä, jotka vain syyttävät ja vihaavat ympärillään olevia ihmisiä kylvien pahuutta myös heihin. Maailmasta on tullut niin synkkä ja ilkeä. :(
PoistaKiitos tästä tekstistä. Auttamisessakin on varjopuolensa. Itse olen tässä viimeisen kuuden vuoden aikana auttanut valehtelematta kymmeniä ihmisiä heidän ihmissuhdeongelmissaan; nettituttuja, entisiä poikaystäviä ja jopa randomeita baarissa ja nyt alan väsyä koko hommaan. En jaksa enää kuunnella existä ja ties mistä ilman päihde- ja perheongelmista ilman, että se on jotenkin vuorovaikutteista. Tuntuu, että ihmiset repivät minusta paloja ja imevät energiaa.
VastaaPoistaEi sen pitäisi olla niin mutta se on, siksi mä en jaksa enää auttaa ketään kun yritän itsekin pitää itseni jotenkin kasassa. Sanomattakin selvää että entisillä autetuillani menee nykyään hyvin ja jokainen heistä on unohtanut minut.
Anteeksi tämä vuodatus, kosketti vain niin läheltä. Tämä oli jotenkin ihanan sydämellinen ja aito teksti :)
-Väsynyt ja ujo anonyymi, joka ei viitsi käyttää Google-tiliään
Voi sinä väsynyt ja ujo anonyymi, laitoit kauniin tekstin! Ja tiedätkös, vaikka ne ihmiset joita olet vaivalla auttanut eivät kiitä sinua, voivat olla kuitenkin ajatuksissaan sinulle enemmän kuin kiitollisia. Ja jos se ei tule heiltä sinulle takaisin, se tulee maailmalta. :) On upeaa kuulla, että on jotain jotka pyyteettömästi auttavat, vaikka se on äärimmäisen raskasta! <3 Auttaminen ei ole aina helppoa, mutta hyvyys palkitaan kyllä aina. :) Ja aina ei sinunkaan tarvitse olla vahva, joskus sinäkin voit purkaa itseäsi jollekkin ja antaa hänen tukea sinua. Välttämättä se ei ole kukaan sinun auttamasi henkilö, mutta se on joku, joka auttaa sinua samasta halusta niin kuin sinä autoit niitä muita. :)
PoistaAsiallinen teksti. Se on aika karua millanen kääntöpuoli meidän maailmalla on,mut että me ei oikeastaan tehdä sille asialle mitään. Tarvittais joku yleinen asenteen muutos, 90% populasta tuomitsee ihmisen jolla on rikollinen tausta eikä osaa ajatella että mekin ollaan kaikki vaan ihmisiä.
VastaaPoistaKiitoksia! :) Juuri kuvailemaasi muutokseen haluaisinkin maailman muuttuvan ja siksi aiheesta kirjoitin. Koska jos vaikka jokainen lukija tekisi asialle edes jotain, on jo paljon saavutettu. :)
PoistaMullakin tuli tippa linssiin tuosta sun ja tuon miehen keskustelusta :') Auttaminen on tärkeää, ja välillä auttaa pelkkä kuunteleminenkin, mutta kenenkään ei tarvitse aina olla se kuunteleva ja auttava osapuoli.
VastaaPoistaVoi eikä :') <3 Totta puhut, liiallinen auttaminenkin voi olla raskasta ja tulee unohdettua itsensä. Siksi olisikin ihanteellista, jos ne pystyisivät auttamaan, kenellä sitä voimaa löytyy. :)
PoistaHyvin samanlaisia ajatuksia kuin itselläni. Tällä hetkellä elämäni läheisin ihminen on kasvanut juuri niissä väärissä oloissa, joissa kukaan ei rakasta, välitä tai kannusta. On vaikee edes kuvailla miten ylpeä tietyllä tapaa olen, ettei tää henkilö silti oo sen suurempiin rikoksiin syyllistynyt ja kykenee vielä itse rakastamaan. Kaikki ulkopuoliset, jotka ei henkilöä tunne, katsoo kieroon ja ajattelee, miten joku voi olla noin kylmä ihminen. Miun on ite jotenkin vaikee ymmärtää tätä, koska mä näin tässä ihmisessä heti sen hyvän ja että onhan se kyyninen, mutta samalla tosi herkkä ja vaan satutettu. Itsessä on vähän samaa, ehkä siks huomasin tuon... mut ihmetyttää kyllä tämä, että tuomitaan ennen kuin edes tunnetaan ja pelkän ulkonäön/ulosannin johdosta.
VastaaPoistaOon ite aina ollut auttavainen, kuunnellut muiden murheita ja yrittänyt rohkaista. Tän ihmisen tapaamisen jälkeen oon tajunnu vielä enemmän, että niissä valtaosan mielestä "pahoissa" ihmisissä on lähestulkoon aina, enemmän syvyyttä ja elämänviisautta kuin meissä pumpulissa kasvatetuissa. Ja ettei se lavea tie ole kovinkaan monen oma valinta.
Kiitos tästä ^^ tosi ihanasti kirjotettu just sitä mitä itekin ajatellut.
Voi kiitoksia! :) Tuonkaltaista, mitä itsekkin kerroit, tarkoitin juurikin! Pahat ihmiset ovat ehkä kovia juurikin sen takia, mitä menneisyys heistä on luonut. Toivottavasti sinunlaisia maailmassa on enemmänkin, koska juuri sinunlaista asennetta täällä kaivataankin! :) <3
PoistaKoskettavaa tekstiä, ja olen täysin samaa mieltä kanssasi tuosta :)
VastaaPoistaKiitoksia paljon! :)
PoistaMahtava postaus, kiitoksia siitä! Itsekin olen muutaman kerran väsynyt auttamiseen, varsinkin kun tuntuu että homma ei toimi toiseen suuntaan sitten yhtään :P Yleisin uskomus tuntuu olevan se, että auttamiseen tarvitaan jotain yltiöviisasta ja rohkaisevaa ja juuri ne oikeat sanat, mutta usein parasta apua on se kun vaan on siinä! Ei välttämättä tarvitse edes sanoa mitään, kunhan jotenkin osoittaa että "hei mua kiinnostaa miten sä voit" (:
VastaaPoistaLoppukevennyksenä pakko mainita että videon vaikuttavuudesta huolimatta suupielet nykivät hieman ylöspäin Koskenkorva Nordic Berries -pullon takia :D
Kiitos kiitoksesta! :) Olet juurikin asian ytimessä, viisaita sanoja! Ei auttamiseen tarvita välttämättä kuin se olemus ja kuunteleminen, siksi siihen voi käydä kuka tahansa. :)
PoistaJa kyllä, itseäkin se aina välillä pistää huvittamaan :DD Tämä siitä tulee kun muutama sossutyttö yrittää esittää alkoholistia, ainoat viinapullot mitä kaapeista löydettiin. ;DD
Marski, minä täällä taas ! :3
VastaaPoistaOot viisas nainen. Sulla on niin fiksuja ajatuksia, ja oot jotenki niin empaattinen ja oikealla alalla, että joskus ku kuuntelen sun ajatuksia ja mietteitä meidän töistä/asiakkaista, niin mietin että millanen paskasossu musta tulee ku vertaa suhun :D tiätkö, oikeesti ! Oot hieno rakas ihminen <3
Voi Sinua... :') Melkein tuli tippa linssiin, niin kauniisti sanoit ! <3 Hyy, menin ihan sanattomaksi :') Ja hei muru, sinähän se tässä ammattilainen olet, älä höpise nyt ihan hassuja ! <3 Sinä olet minulle HYVIN tärkeä ja rakas, kiitos että olet sinä. :)
Poista