"Joskus elämä vie eteenpäin sinne, minne ei välttämättä itsekkään osannut ajatella lähtevänsä. Joskus asioilla on tapana muodostua sellaisiksi, jollaiseksi ei niitä osannut koskaan kuvitella. Joskus täytyy olla vaikeaa, että joskus vielä voisi olla helppoa. Joskus täytyy vain lähteä, vaikka tietää rakastavansa. Päätämmekin näihin kauniisiin sanoihin meidän 5-vuotisen taipaleemme, Lassi ja Minä, ja lähdemme kulkemaan omia polkujamme. Dramatiikkaa eikä kolmansia osapuolia ole, ainoastaan kauniit muistot, jotka jäävät elämään mieliimme. Näin on kuitenkin parempi. Kiitos silti Lassi kaikesta, mitä annoit, teit ja opetit, tulet olemaan aina tärkeimpiä asioita, mitä koskaan elämässäni kohtaan. <3 "Mä annan sut pois, mä päästän sut pois, vaikka sattuu. Sä annat mut pois, sä päästät mut pois, kaikkeen tottuu. Hymyillään vaan, ei oo muutakaan enää antaa. Luovutaan toisistamme, hiljaa..."
Suora lainaus omalta FB-seinältäni. Huhhuh, vaikka kuinka asioita sovussa tekeekin, ei se tee tästä helppoa. Ja älkää ihan minun mielikseni aloittako niitä miksimiksimiksi -kysymysvyöryä, koska niitä tässä vaiheessa vähiten kaipaan. Tämä on kuitenkin aikamoista tunnemyrskyn aalloilla seilaamista vielä pitkään.
Miten tällaisesta ylipäätään pääsee yli?
itsekin kokenut piiitkän parisuhteen loppuessa, ettei toiselle ollut enää mitään annettavaa.. VOIMIA TUHANNESTI!!
VastaaPoistaKiitoksia, ne ovatkin tarpeen. <3
Poista<3
VastaaPoistaLiisa <3
PoistaPaljon voimia ja jaksamisia! Kaikki kyllä järjestyvät ja elämää kannattaa jatkaa täysillä eteenpäin! :) <3
VastaaPoistaKiitoksia kauniista sanoista. <3
PoistaEn ole itse vielä koskaan kokenut pitkän suhteen eroa (niin tai näin, en laske 3 vuotta kestänyttäni nyt tähän) ja olen seurustellut nykyisen ukkoni kanssa 7 vuotta - siihen on mahtunut kyllä muutama mahdollinen keskustelu erosta ja jotenkin tuo sun tekstisi sai ajattelemaan sitä miten mekin olemme käsitelleet aina asiaa. Olemme kummatkin päättäneet että jos ikinä tuntuu siltä ettei enää rakasta toista tai haluaa muuta elämältään, se pitää kertoa sillä vaikka se on raskas asia niin se on kuitenkin toisen huomioimista loppuun asti. Jos ikinä eroaisin omasta ukostani niin se varmasti kävisi kutakuinkin saman tyylisesti miten olit oman erosi tässä entryssä kuvaillut - hyvillä mielin vaikka olo olisikin rikkinäinen. Itse olen sitä mieltä että ihminen jonka kanssa on elänyt pitkään voi tuntua siltä vuosisadan rakkaustarinalta niin sitä se ei pakosti ole. Ja siinä että erosta huolimatta tulee aina rakastamaan toista sillä omalla tavallaan niin siinä ei ole mitään hävettävää tai salattavaa, se on enemmänkin tervettä.
VastaaPoistaToivon kuitenkin ihan kamalasti sinulle voimia sillä hyvässä ja pahassa erot ovat raskaita, varsinkin pitkien suhteiden. Ja jos tuntuu välillä siltä että meinaa hajota ja surettaa valtavasti niin muista että ihminen reagoi yleensä pitkäkestoisen suhteen loppumiseen samalla tavalla kuin toisen ihmisen kuolemiseen. Kaikkeen tarvitsee aikaa ja muista antaa sitä itsellesi ehdoitta! :)
Voi miten kaunis teksti, kiitos. <3 Mutta olet aivan oikeassa, olemme myös keskustelleen asiasta aiemmin ja jo silloin päättäneet, että jos ero tulee, tehdään se nätisti. Juuri sanomasi syiden vuoksi, miksi loukata ehdoin tahdoin ihmistä joka joskus on ollut se tärkein. Ja näin käytännönjärjestelytkin menevät tuhat kertaa sujuvammin, vaikka sattuukin. Ja helpottaa ajatus, että ehkä vielä voin ottaa puhelimen ja soittaa toiselle, jos joskus käy oikein paha päivä kylässä. Mutta kiitoksia vielä lohdutuksen sanoista, niitä tarvitsen. <3
PoistaJaksamisia!
VastaaPoistaKiitoksia!
Poista*voimahali*
VastaaPoista*halaa takaisin* <3
PoistaVoimia ja virtuaalihaleja tuhannesti <3
VastaaPoistaKiitoksia sinulle ! <3
PoistaVaikka elämässä tapahtuisi mitä, itse olen sitä mieltä, että ajatuksesta ehkä vielä joskus, ei kannata luopua:) en pidä tuota minään sääntönä, vaan mahdollisuutena jos ero tapahtuu sovussa:)
VastaaPoistaJoo ole oikeassa, kyllä mekin pidetään se mahdollisena, että ehkä joskus toisaalla on meidän aika. :) En kuintenkaan asiaa jää mitenkään vatvomaan, vaan asiat tapahtuvat jos näin on tapahtuakseen.
PoistaOi voi. Lähetän lämpimän, pullan tuoksuisen halauksen. Mä tein raskaan päätöksen ihan melko tarkalleen vuosi sitten. En tuntenut oloani enää hyväksi, en ollut onnellinen. Lopetin myös viiden vuoden parisuhteen, kihloissa emme tosin olleet. Vatvoin asiaa yksinäni varmaan muutaman kuukauden ja asian käsittely on edelleen päällä, vaikka suhteen päättämisestä on vuosi. Pienin askelin eteenpäin. Tein silti elämäni parhaimman päätöksen, sillä ajattelin että jos en koskaan luovu, en pääse eteenpäin. Nyt olen onnellinen vaikka olenkin yksin. Nautin näistä yksinäisistä hetkistäni koiran kanssa, tutustun maailmaan uusin silmin.
VastaaPoistaLähetän vielä vähän lisää pullantuoksuisia haleja!
Voi ihanaa pullantuoksuista halausta kaipaankin! <3 *halaus* Kokemuksesi ovat kyllä hyvin lähellä omiani, joskus on pakko päästää irti, jotta edes joskus voisi taas pitää kiinni. Lohduttavaa kuulla, että yksinkin voi olla onnellinen, ehkä se tästä... Joskus. Ihania sanoja ja haleja, kiitos Sinulle. <3
Poistavoimia!<3 muista että aina kannattaa jaksaa jatkaa eteenpäin, koska parempi on edessäpäin:) olet ihana!
VastaaPoistaArvostan sanojasi, kiitoksia <3
PoistaVoi että, aloin kyynelehtiä.. Itselle myös tuttu aihe ja tiedän niin hyvin, miten pahalta voi tuntua, vaikka samalla silti oikealta.. Oikeellisuus ei silti poista sitä pahaa oloa, kun joutuu eroon itselle todella rakkaasta ihmisestä. Kunpa voisi antaa oikean halin, mutta nyt on virtuaalihaliin tyytyminen *warm hug* Paljon voimia! Ja tällaisessa tilanteessa ystävät ovat kantava voima :)
VastaaPoistaVeit kyllä sanat suustani. :( Vaikka kuinka yrittää selittää itselleen tämän olevan oikea päätös, sattuu se silti vain niin tolkuttoman paljon päästää irti lopullisesti... Kiitoksia haleista, lämmittävät ne tätäkin kautta uskomattoman paljon <3
PoistaHienoa, että saitte erottua sovussa ja kummankin yhteisymmärryksessä (ainakin näin tekstistä käsitin). Voimia hirmuisesti. Eroaminen on aina kamala asia, vaikka mitään draamaa ei tapahtuisikaan. Yli pääset asiasta varmasti, mutta se tulee viemään jonkin verran aikaa. Joskus on pakko tehdä vaikeita päätöksiä.
VastaaPoistaJaksamisia ja halauksia <3
Kiitoksia kauniista sanoista. :) <3 Kuitenkin päätös oli oikea, joten eiköhän se tästä. :)
PoistaMie aloin seurustella exän kanssa kun olin 15v... 6 vuotta oltiin yhdessä kunnes päätin että minulle riittää ja pakkasin kimpsuni. Eropäätöksen jälkeinen kuukausi joka asuttiin yhdessä kun etsin uutta kämppää oli hirveä, mies haukkui vaikka miksi ja häiriköi kavereitani ym... silti, se oli varmaan paras ja varmin päätös mitä olen elämässäni tehnyt. En jaksanut enää olla yhdessä kun suhde ei miltään osin tuntunut toimivan, oltiin vain totuttu. Sinkkuna olin huiman onnellinen, oma lupa oma tupa periaate. :D Sain elää miten tahdoin, mennä miten halusin.. Ei jatkuvaa syyllisyyttä siitä jos tahdon ostaa jotain, laittaa asuntoa tai käydä jossakin. Ensimmäistä kertaa sain kavereita yöksi kylään, pystyin itse olemaan öitä pois ja reissaamaan vaikka jonnekkin kauemmas. Viimeinkin tunsin olevani vapaa olemaan se mitä todella olen. Tottakai ero on vaikea vaikka itse olinkin se jättävä osapuoli, kuitenkin eletty kauan yhdessä ja jaettu paljon asioista.. Mutta sinäkin olet nuori ja elämä edessä, parempaan suuntaan toivon mukaan pääset sinäkin. Voimia, tsemppiä ja onnea matkaan. <3 itse vietin hiljan vuosipäivää nykyisen mieheni kanssa eikä asiat voisi olla paremmin. ^^
VastaaPoistaVähän samat fiilikset täälläkin päässä. :) Kiitoksia lohduttavista sanoista, ne tulevat tarpeeseen. <3
PoistaHirmusti voimia! Kirjoitit kyllä niin kauniisti erosta, mutta mie luulen ettei tällaisesta voi koskaan päästä täysin yli. :c Pienin askelin eteenpäin. :)
VastaaPoistaPienin, mutta varmoin askelin. Ehkä se aurinko paistaa risukasaankin välillä. :) Kiitokset ja halaukset sinulle <3
Poista