Kulmakarvat(on) on pop!

"Eikö sulla siis oo kulmakarvoja ollenkaan?"

"Piirrätkö sä siis ne joka päivä?!"

"Ootko sä tatuoinu noi sun kulmas?"

Kysymyksiä, jotka kuulen lähes päivittäin. Ja enpä ihmettele, jokainen jolle tämä tyyli on hieman normaalista poikkeava, ei voi ymmärtää sitä, miksi joku tahtoo leikata kulmansa kokonaan pois ja kuitenkin piirtää ne joka aamu uudelleen. Noh, mutta näinpä minä teen. :D Kulmakarvaton elämäntapa on ollut itsellä jo 2006 vuodesta saakka, eli noin 6 vuotta ja isojenkin epäilyjen kohdalla, olen huomannut sen olevan yksi pysyvimmistä asioista elämässäni. :D Syöpäpotilaalta näyttäminen ilman meikkiä on siis meikälle ihan joka päiväistä arkea! Ajattelinkin juuri siksi avata teille hieman omaa historiikkiäni kyseistä karvattomuutta koskien.

Miksi?

1. Tyyli

Tietenkin! Meikistä saa tuplasti dramaattisemman, kun voi vain vetäistä pikimustat kulmat meikkiäni kehystämään. Saan nassukkaani myös kaivattua tummuutta ja kovuutta, miten muuten pehmeässä ja pyöreässä naamassani harvoin saa esille. :D Ja koko ajatus lähti muutenkin kulmakarvattomuuteen ihan oman ideologian pohjalta ja tietenkin siksi, koska se oli aikoinaan hyvinkin coolia.

2. Omat kulmakarvat

Omat kulmakarvani ovat olleet iankaiken täysin vääränmuotoiset/pituiset... Ne alkavat ihan hölmöstä kohtaa, ovat muodottomat sekä hyvin haalean väriset. Joten, eipä taida paljonkaan syitä jäädä sille miksi niitä itselläni säilyttelisin. :D Vaikka ne olisivat naamassani täysikasvuisina, ei niitä ilman suurennuslasia edes erottaisi, niin vaaleat ne ovat, vaikka olen muuten tummakutrinen. I blame on you, perintötekijät! Kuvassa näette minut ennen ensimmäistä leikkaamisoperaatiota, ja näin ollen ymmärrättekin, mistä juuri valitin... Ja taustalla komeilee upea ylä aste aikainen huoneeni! :D Toisessa kuvassa minä ilman meikkiä ja melkein vauvana joskus vuonna -04? :D

3. Vain taivas on rajana!

Kuten jo mainittuakin, saan meikin näyttämään rajummalta, mutta myös mahdollisuuksia erilaisiin meikkeihin on enemmän! Joka päivä voin piirtää täysin erilaiset kulmat ja saada niin toivottua muutosta arkilookkeihin. Ja juuri tämän syyn vuoksi en haluaisi koskaan, että niitä minulle tatuoitaisiin... EIEIEI! Ensinnäkin, tatuoinnit haalenevat, varsinkin kasvojen alueella enkä näin ollen saisi täysin pikimustia kulmia, mitä todellakin haluan. Toisekseen, kuolisin jos ne olisivat epäsymmetriset! :D Olen vääjäämätön perfektionisti ja jos joka päivä kohtaisin peilissä jotain, joka olisi epäsymmetrinen ja vielä itseaiheutettu ja ikuinen, olisin epätoivoa täynnä! Myöskään ilman kulmakarvoja en osaa olla ollenkaan. Yleensä tihrustan edes jonkinlaiset kepukat silmien päälle, ennen kuin ihmisten ilmoille menen, minulle ei nimittäin se lookki sovi sitten ollenkaan, kuten alemmasta kuvasta näette! :D

Millä?

Itse olen täysin myytyä tavallisille kajaaleille. Omaa silmääni eivät miellytä nestekajaalilla tuhrustetut, ehkä jopa hieman tärisevin käsin viivatut kulmat, eijei. Käytän ainoastaan silmämeikkiin käytettäviä kajaaleita (Koska en ole koskaan törmännyt mustaan kulmakynään...) ja näihin olen itseni totuttanut. Ja mielestäni ne näyttävät paremmilta, koska eivät oikeastaan koskaan lähde kiiltämään näyttäen rasvaiselta, kuten nestekajaalilla on hieman tapana. 

Ehdottomasti paras tuote kulmien piirtoon on ollut kyseinen Maybelinen kajaali, joka ikuiseksi surukseni päätettiin lopettaa ja tilalle tuli hirveääkin hirveämpi tussikajaali, yh.

Tällä hetkellä käytössäni kulmien piirtoon on tämä Rimmelin vedenkestävä (vedenkestävä, my ass..) kajaali, joka menettelee paremman puutteessa. Hyvän kajaalin tunnistaa siitä, ettei se jätä rasvaista musteläjää otsakkeellesi ja siitä, että se yksinkertaisesti pysyy siinä! Monet kajaalit ovat mestareita hivuttautumisessa tehtävästään ja päivän loputtua huomaat, että oletkin vaellellut paikasta toiseen syöpäpotilasta muistuttaen. Ja sitähän ei kaipaa kukaan. Joten, kaippa tämä kajaali on ihan hyvää, koska se pysyy kehyksinä melkein moitteitta. 

Nyt joku meikkiexpertti voisi tulla vineemään, että mikä tahansa kynä pysyy iholla, kunhan on vain oikeanlainen pohjustus. No, tämähän on totta, mutta arkimeikkeihin ei itsellä ole aikaa eikä rahkeita tehdä meikkitaiteilijoiden pohjustuksia, niin tyydyn vain valitsemaan sen pysyvimmän kajaalin. Ja varmasti maailmasta löytyisi myös mustia kulmakyniä, jotka ovat varmasti pysyviä ja bla bla bla, mutta valitettavasti tällä opiskelijalla ei ole ainakaan varaa, muuta kuin ihan markettitavaraan, sortsi! :D

Suosin myös kulmakynissäni näitä rullattavia versoita, jo ihan käytännöllisyyden vuoksi. Näkee koska ne ovat loppumassa sekä niitä ei tarvitse teroittaa. Muutenkin niistä tulee pehmeämpää jälkeä, joka toimii iholla mielestäni paremmin.

Kuinka?

Vaikka taiteellisistä ja lahjakkaista piireistä tulenkin, on minut silti siunattu kömpelyydellä, eli uskokaa pois, olen ihan kantapään kautta saanut opiskella kulmakarvojen piirtämisen jalon taidon. Oikeastaan meni vuosia, ennen kuin todella osasin piirtää ne edes joten kuten samannäköisiksi. Mutta kyllä vieläkin on ollut aamuja, jolloin olen itku kurkussa heittänyt kajaalin vessan nurkkaan ja epätoivoisena katsonut omaa peilikuvaani vinoilla kulmilla. :D Että ei se helppoa ole! Mutta nyt jo muutaman vuoden kokemuksella saan ne jo melkein ensimmäisellä vedolla oikein! :D Saavutushan sekin on elämässä.

Mutta joskus yritykset ovat myös menneet hieman epäonnistumisen puolelle. :D Eli ei ne kaikki kokeilut ihan täysiä nappeja olleetkaan, vaikka ehkä joskus siltä tuntuivatkin... :D

Mutta onneksi en näköjään ole ainoa, joka on hieman onnistunut tyrimään kulmakarva kokeiluissaan.. ;)

Millaisia?

Olen myös täysin myytyä naista mustille kulmille. Olen kyllä yrittänyt kokeilla värillisiäkin vaihtoehtoja, mutta ei. Kun tukkakin on musta, ei siihen oikein muut värit mene yksiin. Mielestäni kyllä joillekkin värilliset kulmat sopivat erittäinkin mainiosti, mutta itse en lukeudu heihin. Joten olen siis perus tylsä ja käytän pelkästään mustaa, en edes ruskeaa, vain mustaa väriä kulmissani.

Nykyään yritän piirtää kulmat mahdollisimman luonnollisiksi, mutta koska vuosia on vierähtänyt piirtäessä jo muutama, olen myös tullut kokeilluksi kaikenlaisia ja kaikennäköisiä kiekuroita.

Onko lukijoissa kenties kulmakarvattomia? Miksi te olette päätyneet tähän ratkaisuun? :)