torstai 10. toukokuuta 2012

Jos metsään tahdot mennä nyt...?

Metsä.


Minulla on jo kauan pyörinyt mielessä, että tahdon tehdä metsä-aiheisen postauksen, koska se on jotain, mikä on niin lähellä sydäntä. Olen monet lapsuuden kesät leikkinyt metsien syvyyksistä, enkä tule vielä näin "aikuisenakaan" osaa viettää ainuttakaan kesää ilman, että edes kerran vierailisin tuolla luonnon sydämessä. 


Muistan kun monet kerrat poikkesin pikkuisena ekaluokkalaisena matkalla olevaan metsään vain istuskelemaan. Jo silloin tiedustin, että tarvitsen tuon pienen hetken rauhaa, kuunnellen vain puiden heijaamista, ennen kuin astun kotini vilinään. Vieläkin tämä rauhan kaipuu on minussa ja en tiedä mitään nautinnollisempaa kuin istahtaa keskelle synkkää metsää ja vain kuunnella. En edes uskalla kuvitella, millaista lapsuuteni olisi ollut, jos en olisi saanut kirmata tai rauhoittua metsien syleilyssä.



Toivon, että jos joskus tulevaisuudessa pulpauttelen maailmaan jälkikasvua, en halua heidän elää lapsuuttaan ilman samankaltaisia kokemuksia. Haluan, että hekin voivat pystyä kertomaan metsään liittyviä lapsuudentarinoitaan omille lapsilleen, koska luonto on vain sellainen asia, jota mikään ei pysty korvaamaan.



Te, jotka olette asuneet elämänne kaupunkien kerrostaloissa, en väheksy teitä, mutta ihmettelen. Mietin, millaista elämä voi olla ilman metsien tarjoamia seikkaluja tai elämyksiä. Tällä hetkellä itsekkin asustelen kerrostalossa, eikä metsää näy mailla halmeilla ja kuvienkin ottamista varten jouduimme tarpomaan monia kilometrejä asuinoloistamme, mutta toivon joskus asioiden muuttuvan.



 Minua ei vain ole rakennettu "kaupunkilaiseksi". Olenko kenties ainoa? Vai tahtovatko kaikki asua nykyään kehä kolmosen sisäpuolella vai onko vielä ihmisiä, jotka nauttivat asutuksista, joka ei ole kerrostalotornien ympäröimänä? Jotka arvostavat isoja omakotitaloja luonnon äänien kera.
Yksinäisyys, metsä ja luonnon äänet, ilman niitä pyhää kolminaisuutta en ehkä tätä maailmaa olisi harteillani jaksanut kantaa näinkin selväpäisenä. ;)


Vielä loppuun biisejä, mitkä mielestäni sopii metsässä kuuntelemiseen, jos luonnonäänet eivät itsessään riitä. Ah niin upeaa Mortiisia molemmat;





16 kommenttia:

  1. Todella kauniita kuvia susta :) Ja kyllä, metsä on aivan ihana paikka <3 Minä myös asun tällä hetkellä kerrostalossa mutta olen lapsuuteni asunut omakotitalossa ihan metsän vieressä ja kyllä sitä välillä kaipaa todella paljon takaisin metsän vierelle. Ehkäpä vielä joskus kun on oma pieni perhe :)Sitä ainakin toivon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitoksia paljon ! ^^ Sama juttu täällä! Harmittaa vain niin suuresti, kun kaikki palvelut meinaavat keskittyä pelkästään isoihin kaupunkeihin ja elämä maaseudulla tehdään mahdollisimman vaikeaksi. :(

      Poista
  2. Mä olen myös lapsuuteni viettänyt metsän keskellä, siellä metsässä leikkien ja koiran kanssa lenkkeillen, kerran sinne takapihan metsään eksyinkin, joskus alotettiin tekemään sinne majaa naapurin tytön kanssa... Sittemmin muutin lähemmäs kaupungin keskustaa, vaikka sielläkin kyllä pääsi jonkinlaisia metsälenkkejä tekemään koiran kanssa. Kotoa kun muutin omilleni, niin oon asunut vaan kaupunkien keskustoissa, kaukana rauhallisista metsistä, ja on kyllä korpeen ikävä :/

    Itse haluan kanssa vielä lähelle luontoa, ja haluan myös mun mukuloiden olevan sitä lähellä. Mun mielestä on ihan järkyttävää miten ihmiset ja nuoret on vieraantuneet luonnosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että muillakin on samankaltaisia muistoja. :) Mutta samaa itsekkin järkyttyneenä seuraan... En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä jotka dissaa elämää kehä kolmosen ulkopuolella... Mielestäni se edustaa vain jonkinlaista typeryyttä ihmiseltä, joka edes kehtaa arvostella luonnonläheisyydessä asuvia.

      Poista
  3. Minäkin leikin aina metsässä tai jossain pusikossa lapsena. Tosin Lapissa nyt ei muuta oikein olekaan :D Myönnän silti olevani hyvin kaupunkilainen, enkä mieluusti poistu kehä kolmosen ulkopuolelle, ihan vain siksi, että täällä on kaikki mitä ihminen tarvitsee. Silti minussa asuu aina Lapin tyttö. Niinhän sitä sanotaan, että voit viedä tytön pois Lapista, mutta et Lappia pois tytöstä. Erittäin totta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyään olen vähän samanlainen kuin sinä Heidi, että viihdyn palveluiden piirissä, mutta silti kaiho on luonnon läheisyyteen. :) Ja joskus sinne vielä palaankin, en kuitenkaan vielä. Mutta olet oikeassa, ei minustakaan kotiseutu tule lähtemään kulumallakaan. ;)

      Poista
  4. Mäon aina asunu kerrostalossa, mutta oon ihan pari vuotiaasta asti ollu ympärivuoden mökillä keskellä metsää, joten tiiän kyllä arvostaa luontoa :) Meillä on miehekkeen kanssa vielä ihan oma mökki, pienessä saaressa järven keskellä keskellä ei mitään (lähikauppaan kymmenen kilsaa) ja siellä ei oo sähköä ja vettä saa järvestä, se on maailman täydellisin paikka! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kuulostaa upealta paikalta! Itselläkin on vähän samankaltainen mökki keskellä metsää, jossa mielusti vierailen, ja ihan pelkästään siksi, että saan välillä rauhoittua luonnon äärellä. :)

      Poista
  5. Mua nimenomaan huolettaa myös se, ettei nykylapset osaa olla metsässä, tai ettei heidän anneta kiipeillä, hyppiä ja mennä metsässä. Metsä on ihana paikka, eikä niitä lapsuuden metsäleikkejä mikään voi korvata. Sitä paitsi jos joku opettaa, niin luonto. Varmasti oma arvostukseni metsää kohtaan juontaa myös lapsuusajoilta. Hienoja kuvia !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan totta! On ihan surullista kuultavaa, jos lapsen ei ANNETA leikkiä metsässä, ihan oman tietämättömyyden vuoksi. Ja kiitoksia ! ^^

      Poista
  6. Ihana postaus! Mulla on samanlainen fiilis metsästä, ja varsinkin puista ylipäätään :D Mua inhottaa kaupunkinäkymä, jossa ei oo yhtäkään puuta (Helsingin ydinkeskusta)! Lapsuudenkoti oli lähellä metsää ja pihapiiri oli täynnä korkeita koivuja, joissa tuli myös kiipeiltyä :) Onneksi tulee taas kesä ja luonto herää eloon :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ! ^^ Sama juttu! Kyllä ympäristössä täytyy olla edes muutama puu, että olo tuntuisi edes asuttavalta. :) Ja kesä on kyllä vuoden parasta aikaa, ehdottomasti! Jo ihan siksi, että pystyy olla pihalla vaikka koko vuorokauden ympäri! :D

      Poista
  7. Btw, vaikka olisikin aina asunut kerrostalossa, ei se tarkoita, ettei ole metsissä rymynnyt ;) Itse olen koko ikäni asunut kerrostalossa, mutta sekin jossa lapsuuteni asuin (12 vuotta), oli ihan metsän vieressä, ja se metsä oli muuten valtava!

    Mutta juu, luonto on vaan jotain uskomatonta enkä pysty käsittämään miten jotkut eivät näe sen kauneutta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on kyllä totta, muotoilin lauseen hieman väärin! ;D Mutta toden totta, itselle kun luonto on aina, ja tulee olemaan korvaamatonta. :)

      Poista
  8. http://nnetteblogi.blogspot.com/2012/05/haaste-part-667.html :]

    Ps. Mau mitä kuvia nainen <3

    VastaaPoista

Huomaathan, että mitä järkevämpää tekstiä suollat, sitä fiksumman kuvan annat. ;) Turhat pulinat siis pois, kiitos. <3