Kysymyspostaus. Vol.1

Sainpahan nyt tämänkin aloitettua vihdoin ja viimein! Joten tässä nyt vastailen teidän ihanuuksien kysymyksiin. Postauksen teossa kesti senkin vuoksi, kun jäin pohtimaan joitain kysymyksiä, koska ne olivat jotkut niinkin kinkkisiä, että tarvitsivat hetken miettimistä. Jouduin myös tekemään tästä kaksiosaisen, koska kysymyksiä tuli niin paljon ja omat vastaukset venähtivät. :D Ja ajattelin, ettei kukaan jaksa lukea putkeen mitään himomaratonia kysymys/vastauksia. Ja näin tämä on helpompi myös minulle, kun ei tarvitse istua tässä tuntikausia. :D
Arvonnan haluaisin edelleen tehdä videopostauksena, joten joudutte nyt vielä hetken sitä odottelemaan, koska kameran varastamisen jälkeen kuvailu hieman hankaloitui ja nyt joudun hankkimaan siihen hommaan uuden mokoman.

Mutta sitten kysymysten pariin!

Kenkäfriikki haluaa tietää kuinka monta kenkäparia omistat? :)

- Kokonaisuudessaan kenkävarastoni on vielä hieman pikkuruinen. Kenkiä yhteensä minulla löytyy 26 paria ja kaksi uutta paria laitoin juuri viikko sitten tilaukseen, joten virallisesti kai sitten 28 paria. Olen vasta ihan hiljattain kunnolla pystynyt panostamaan näihin ihanuuksiin, koska olen vasta pari vuotta päässyt käymään töissä, joka on helpottanut intohimoani suuresti. Mutta kovasti niitä on alkanut kerääntyä nurkkiin ja jo pienoiseksi tilanviejäksikin. :') Mutta aina on tilaa uusille pareille! Tässä vielä hieman kuvaa kenkäarsenaalistani. Muutama pari siitä puuttuu, kun en nyt ajattele, että ketään kiinnostaa tietää, että omistan vielä parit työkengät ja muutamat halppissandaalit. Saappaita kovasti toivoisin omistavani enemmän. :(

Minuu kiinnostais, että mikä on siun ihan ehdoton lempparivaate?

- Minun on pakko sanoa se, mikä minulle ensimmäisenä tuli mieleen, vaikka hetken pohdinnan jälkeen mieleen olisi tullut vaikka mitä riepuja! Mutta, pysyn siis ensimmäisessä mieleeni tulevassa. Eli ehdottomasti lempivaatteeni on Queen of Darknessin shortsit. Testasin vielä kysymystäni Avokkiin, jolta kysyin, että "Tiedätkös, mikä on mun lempivaate?" Ja täysin sama vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä. :'D Joten ehkä olen velvollinen vastaamaan juurikin samoin. Olen täysin rakastunut niihin ja tuntuukin, että ne ovat aina osana kaikkia asukokonaisuuksiani. Ne ovat mukavat päällä, hienot ja ne saavat jostain syystä olon tuntumaan 10kg laihemmalta! :D Niitä voi käyttää niin arkena kuin juhlana. Suureksi surukseni niissä alkaa käyttömäärät näkymään ja ne ovat uhkaavasti kulumassa loppuun.. Pelottaakin, koska se päivä koittaa, kun ne kuluvat käyttökelvottomiksi. :'( Tässä vielä kuvaa kyseisistä housuista päälläni;

Jos pääsisit ajassa taaksepäin, mitä sanoisit 15-vuotiaalle itsellesi?

- Tämä oli erittäin mielenkiintoinen kysymys, johon mietin jos jonkinlaisia vastauksia. Mutta tuolloin 15-vuotiaana olin hyvin eksynyt ja muiden vietävissä. Itsetuntoni oli alhainen, koska silloinen poikaystäväni oli mitä oli. Tosin, hänen ansiostaan jouduin kasvamaan henkisesti paljon ja osaankin nyt olla myös kiitollinen nykyisestä miehekkeestä, kun tiedän, mitä jotkut voivatkin olla. Varmaankin kehottaisin itseäni olemaan vain itsevarmempi ja luottamaan omiin aatoksiin. Myös kaikki itsesyytökset käskisin jättää vähemmälle. Sanoisin rehellisesti, että "Se ei ole syysi, joten unohda turha itsesyyttely."

Kehottaisin myös irroittautumaan tästä kyseisestä jätkästä ennemmin ja pitämään vain hauskaa. Liian paljon nuoruudestani kului murehtimiseen ja huolehtimiseen asioista. Pieni rentous voisi tehdä terää silloiselle stressille. Mutta myös kiitollisuutta ystävistä painottaisin. Aikuisempana on huomannut, miten paljon petollisia ihmisiä onkaan ympärillä ja miten en silloin ymmärtänyt nauttia niistä ihmisistä mitä sain pitää ympärilläni. Ja lopuksi, ja ehkä tärkeinpänä. Sinä et ole lihava. Alipaino ei tarkoita ylipainoista. Piste.

Aiheeseen liittyen, minä 15-vuotiaana. :D Voi niitä aikoja...

 

Miltä tuntuu kun on kotoisin pienestä pitäjästä (jos nyt oikein muistan niin paikka alkaa T:llä). Oliko sillon ahdistavaa asia pikkukaupungissa ja millasta huomiota tuli saatua osakseen? Olitko syrjitty vai idoli ihmisille jne. :)

- Ihana kysymys, mukava kuulla, että joku muistaa tälläisiä yksityiskohtia! :) Kyllä, paikkakunta, josta olen alunperin kotoisin ja jossa asuin 17 vuotta oli äärettömän pieni jossa kaiken muun kivan lisäksi kaikki tunsivat toisensa ja vielä paremmin toistensa asiat. Itsehän en edes asunut tuolla paikkakuntani ydinkeskustassa vaan 22km siitä, pienessä kylässä jossa asui n. 400 hlö. Ainoa mikä tässä kyläpahasessa pisti hermoille oli kyyditys. Et päässyt koskaan mihinkään, koska sivistykseen oli aina se jtn 20km, meni suuntaan tai toiseen.

Tuntemukset tästä "keskelläeimitään" -asumisesta ovat hieman ristiriitaiset. Lapsuushan siellä oli vallan ihana, sai kirmata huoletta metsissä ja kaverit asuivat lähettyvillä joiden kanssa pystyi seikkailemaan ties missä ilman mitään vaaroja. Kyläkoulussakin oli omat hyvät ja huonot puolensa. Kyläkoulun tunnelma, missä oli kokonaisuudessaan se 30 oppilasta, oli hellyyttävä ja mukava. Siellä esimerkiksi joulujuhlat olivat niin tunnelmallisia ja jokainen sai esiintyä, mikä käsittääkseni on isommissa kouluissa aika harvinaista. Mutta huonopuoli oli juuri se, ettei omanhenkisiä kavereita ollut ainakaan liikaa, valinnanvaraahan ei liiemmin ollut, kun koko kylässä oli 4 samanikäistä tyttöä lisäkseni. Mutta kyllä sekin vain tuli sumplittua läpi.

Oikeastaan ongelmaksi tuo paikka osoittautui vasta yläasteella, kun jouduin kulkemaan linja-autolla pitkiä matkoja koulun päätteeksi ja aluksi, joka oli äärimmäisen raskasta. Myös harrastukset jäivät vähemmälle, kun en niissä millään olisi päässyt kulkemaan.

Varsinkin ongelmalliseksi elämä alkoi, kun oma tyyli alkoi muokkaantua. Ihmiset katsoivat vinoon ja supattivat. Olinhan tietysti oletusarvoissa samantein saatananpalvoja. Tyylini oli vuosia hieman hukassa ja kokeilin ties mitä, mutta koko ajan vahvemmaksi tuli mustat vaatteet ja niitit. Tästähän minua vanhemmat "Troojöötit" vetivät herneen nenäänsä. Heidän mielestään kun en voi olla jöötti, kun olen luonteeltani kuitenkin kiltti ja välittävä. Heidän infonsa mukaan kunnon täydellisen jöötinpoikasen piti olla ilkeä ja mieluiten se kiusaaja. Olin siis Wannabe. Ja tuota nimitystä sainkin kuulla useasti, mutta hyvällä ystäväpiirillä ja päättäväisyydellä ohitin nuo kiusaamiset täysin.

Tyylini sai kuitenkin epäilyistä vain tuulta alleen ja pystyin vahvemmin olemaan se, mitä halusin. Ja jotkut nuoremmat jopa ihailivat tyyliäni ja rohkeutta olla kaikesta huolimatta oma itseni. Mutta muuttaessani isompiin kaupunkeihin, huomaan ongelmia joka ympyröissä. Joka paikassa on niitä kusipäitä, ja niiden kanssa täytyy vain oppia elämään ja pää kohti rintaa ja kohti uusia pettymyksiä!

Jos pystyisit elämään loppu elämän tietyn ikäisenä vanhenematta päivääkään, niin minkä iän valitsisit ja miksi? :)

- Olen monesti huomannut vastaavani ikäkysymyksiin automaattisesti, että olen 18-vuotias, vaikka juuri täytin jo 20! :D Joten ehkä olisin mielusti pysynyt alitajuntaisestikkin siinä iässä. Tosin, 17-vuotiaana olemista kaipaan siinä mielessä, että olin silloin laihimmillani ja toivoisin edes joskus pääseväni takaisin niihin mittoihin. :( Mutta vastaus voi vielä muuttua, eihän tässä ole eletty kuin vasta toista vuosikymmentä. ;)


Millä tavalla arkivaatetuksesi eroaa ns. biletys tai juhla vaatetuksesta?

- Vaikka tyylini on erilainen ja olen välillä hyvinkin erottuva massasta, joudun joskus vaipumaan maan tasalle tyylini kanssa, jo ihan töiden takia. Mutta koskaan, en koskaan pukeudu tavallisesti tai ns. normaalisti. :D Haluan aina olla erottuva, vaikkakin sitten jollain pienellä tavalla. Ja musta on väri, jota päälläni on päivittäin, seassa voi olla jotain esim. punaista, violettia, vihreää, mutta aina päävärinä pysyy musta. Mutta kun käyn opiskelujen ohessa töissä, vaatekaapista löytyy jos jonkinlaista vetimettä. On töihin sopivaa, on baareiluun sopivaa, on festareille sopivaa, on kouluun sopivaa, ja sitten ihan remu vaatetta. Joten, aina sieltä tulee puuttumaan jotain, eikä se ole koskaa täydellinen.
Tässä hieman kuvaa minusta työvetimissä ja sitten bilevaatetuksessa. Työaikana en myöskään käytä meikkiä enempää kuin pohjustus ja ripsari. Niin, ja tietenkin kulmat. En kuitenkaan ole niitä ihmisiä, jotka eivät laita töihin itseään mitenkään. Sen verran kuitenkin olen leidi, etten ilman meikkiä ulos astu. En voisi kuvitellakkaa Huomatkaa jälkimmäisessä kuvassa edellämainitut shortsit. ;D

Onko sinulla jotain helppoja meikkaus- tai kampaus vinkkejä, joita käytät aktiivisesti?

- Ääää, tämä oli erittäin kinkkinen kysymys, olen mielestäni erittäin huono meikkaamaan ja laittamaan tukkaa! :D Sorrun yleensä aina samanlaisiin virityksiin, enkä ikinä keksi mitään uutta, mikä näyttäisi hyvältä.

Mutta yksi asia, jos sitä nyt edes voi sanoa vinkiksi on silmämeikkikynät, koska ne ovat niin monikäyttöisiä. Moni tummiinpukeutuva on varmasti törmännyt ongelmaan, kun huulipunia ei myydä kuin niitä perusvärejä. Punaista, mustaa ja violettia, sitäkin harvoissa paikoissa. Itse käytänkin kaikkia mahdollisia H&M:n ja muiden talliaisten silmämeikkikyniä huuliin.

Vähän huulirasvaa alle, niin jo on taiottu vihreät, valkoiset, violetit ja ties minkäväriset huulet. Ja vaikka tiedän, että kajaali on ankarasti kiellettyä meidän piireissä huulissa, koska näyttäähän se nyt äärettömän suttuiselta ja törkeältä huulissa, mutta sopivassa suhteessa ja pienin silauksin sillä saa mukavaa kontrastia huuliin. Tässä pientä kuvaspämmiä huulista, jotka on tehty pelkästään silmiin tarkoitettujen meikkien avulla. Voipi olla, että tämäkin oli itsestään selvyys monille, mutta enpä muutakaan keksinyt! :D

 Mutta näin valmistui kysymyspostaus number uno. Seuraavan yritän väsätä mahdollisimman nopeasti! Anteeksi ja kiitos jaaritteluvastauksistani. :D