Ihmisten tyhmyys saa hämmästymään.

Eräs Anonyymi patisteli Nummipostauksen tekemiseen, joka onkin ollut tekemisen alla jo liian kauan ja pahoittelenkin tätä viivästymistä. Mutta siihen on syynsä, juhannukseni oli ehdottomasti paskin ikinä. Olen masistellut vastoinkäymisiäni jo päiviä, joten eiköhän ole aika nousta tästä itsesäälistä ja myöntää faktat, että paska säkä, mutta elämä jatkuu.

Noh, jos nyt aloittaisin tämän paasaamisen. Torstain pilasi ehdottomasti se, että kuulin, että intohimon tyyssijani, Turmion Kätilöt peruutti keikkansa, koska ihanaisella Hannulla oli terveydellisiä estoja. Tämän kuullessani maailmani romahti. Teidän on varmasti vaikea ymmärtää tätä, ja en melkein itsekkään sitä ymmärrä, mutta se oli minulle äärettömän iso asia. Viimeksi Turmion Kätilöt esiintyivät Nummirockissa -07, ja olen siitä asti odottanut sitä takaisin Nummijärven lavoille ja olin onneni kukkuloilla kun kuulin sen vihdoin tapahtuvan.
Tahdon nyt vielä teille avata sen verran, ettei tämä kyseinen tanssiorkesteri ole minulle mikä tahansa bändi, se on enemmän ja suuri osa omaa identiteettiäni, sanoohan jo nimim. Turmiotar jotain. Mutta niin, tiesin Hannun eli Master Bateksen infarktioireet, mutta en tajunnut, että se voisi aiheuttaa keikan peruuntumisen. Tyhmää, myönnettäköön. Pitäisihän minun jo ihan hoitajankin ominaisuudessa se tajuta, ettei siinä kunnossa ketään päästetä lavalle riehumaan. Enkä tästä edes ko. bändiä mitenkään syytä, olihan syy täysin ymmärrettävä, ja tiedän että tämä harmittaa heitäkin mutta olin liian innoissani, myönnettäköön.
No minähän itkin tätä menestystäni ja sain paniikkikohtauksen ja muuta mukavaa. Se ilta meni siinä rauhoittuessa ja tsemppaamisessa, eli toisinsanoen täysin penkin alle. Menin aikaisin nukkumaan ja yritin saada ajatukset muualle siten.

No Nummihan jatkui, eihän ollut kuin vasta perjantai kun heräsin. Perjantai alkoi lupaavasti, aurinko paistoi, eikä sateesta tietoakaan! Mikäs sen loistavampaa! No ilta jatkui mukavissa merkeissä. Sain uusia tuttavuuksia ja meno oli mainio. Jossain vaiheessa kuitenkin alkoi uuppeloimaan sen verran, että päätin mennä nukkumaan. Avokin minua saatellessa huomasin, ettei minulla ollut omaa laukkua ja käsitin sen olevan Avokin kädessä. Avokki taas ymmärsi telttaan minua saattaessa että se oli minulla. No minähän nukahdin onnellisena ja tietämättömänä, että laukkuni seilasi jo jolla kulla tuntemattomuudella. Eli lyhyesti, laukkuni varastettiin. En edes oikein ymmärrä, että missä vaiheessa, koska herätessäni Avokkini vannoi, että oli nähnyt sen teltan nurkassa kun olimme menneet nukkumaan. No minähän etsin sitä koko helvetin päivän joka pusikosta ja kävin Infosta kyselemässä tämän tästä. Ei. Ei mitään. Ei jälkeäkään missään. Eli hyvästi lompakko, kamera ja meikit. Oli kiva tavata. Hauskinta tässä vielä on se, että kun yleensä varaudun tällaisiin reissuihin niin, että laitan laukkuuni pelkästään ne asiat mitä välttämättä tarvitsen. Mutta nyt kun kerran luotan ihmisiin ja pidän siellä koko elämääni, se pöllitään. Tietysti, miten muutenkaan tällä tuurilla? :)

Pirullistahan tässä on se, että meillä oli ihan saatanallisen kokoinen leiri, välillä lähes 40 hlö ympärillä hyörimässä, joten en voi mitenkään mennä sormi pystyssä syyttelemään ketään, vaikkakin itsellä omat epäilyt onkin. Koska se ei voinut olla kukaan random, koska tämän olisi joku leiriläinen huomannut ja leirissä kyllä oli henkilöitä, jotka eivät minua mitenkään sietäneet, enkä puolestaan minä niitä. Joten mikä olisikaan sen mukavampaa kun tehdä pientä kiusaa? Lompakossakaan kun ei ollut kuin vaivaiset 25e, joten rahallista hyötyähän siitä ei ollut kenellekkään. Ja kaikki kortit ja kaikki muut ylimääräiset on kuolletettu, joten onnea vaan vorolle keräilemään mulle plussapisteitä! Vaikka, tuskin sekään enää onnistuu. Mutta eniten harmittaa kamera, kun sain heittää hyvästit kaikille Nummikuville, mitä olin siihen asti ehtinyt ottaa. Ja hyvästi suunnitellut videopostaukset, koska ei minulla enää ole mitään millä videota ottaisin, koska järkkäri on siihen hommaan liian käpy.

Juhannukseni meni tästä tempauksesta täysin PILALLE. Joten jos joku minua halusi tahallaan ärsyttää, siinä kyllä onnistui. Onneksi teltassa oli jotain varavarameikkejä, jolla sain kuontalon edes näytettävään kuntoon, mutta sen verran vähemmän tyydyttävä se oli, etten halunnut enää kameran edessä hyppiä. Koko kolme päivää kyllä Nummessa olin, mutta tästä löytyy todisteeksi ainoastaan kaksi kuvaa minusta. Jippii.

Joten en ole mitenkään halunnut jättää teitä huomioimatta, mutta tämän postauksen tekeminen vaati minulta todella paljon, koska en enää jaksaisi märehtiä koko asiaa, koska se saa ainoastaan suuren veetutuksen nousemaan pintaan. Mutta, tässä nyt hieman kuvausta epäonnistuneesta reissustani. Joidenkin mielestä nämä asiat voivat tuntua pikkujutuilta, että kyllä rahalla kaikki saa takaisin, mutta kysymys nyt ei olekkaan siitä. Lompakkoni oli täynnä muistoja ja kameran kuvat harmittavat liikaa, että voisin edes avautua.
Mutta kertokaahan, mitäs teidän juhannus meni? Toivottavasti edes paremmissa merkeissä...

PS. Kylläpä tätä tekstiä tulikin, kunnos paatoksellisuutta kehiin. Onnittelut jos jaksatte lukea kokonaan. :D Mutta näin siinä käy, kun minä pääsen valittamaan!