perjantai 21. joulukuuta 2012

Hän, joka asuu kaukana, mutta on silti niin lähellä sinua.





Pääsen vihdoin koneen äärelle kiireettömänä ja voin avartaa sydänjuuriani myöten taas eräästä ihanasta viikonpätkästä minkä vietin erään erittäin tärkeäksi muodostuneen ihmisen äärellä. <3










Ne, joilla on hyviä ystäviä, tietävät sen, miten mahtavaa on löytää ihminen, jonka kanssa voi olla täysin oma itsensä, jolle voi kertoa syvimmät salaisuudet ja jonka kanssa tunnit tuntuvat minuuteilta. Olen erittäin onnekas, kun sain tutustua tällaiseen ihmiseen, jotka äskettäiset kuvaukset sopivat täydellisesti, nimittäin Susanneen. Vaikka tämä oli vasta toinen kerta kun vierailen Joensuussa, tuntui kun menisin toiseen kotiini. :D Alusta saakka minut on otettu sinne avosylin vastaan ja taas kerran sain viettää viikonlopun ylivertaisessa seurassa. :3 Minä, Susanne, Pete ja Jaani, ihmisiä joiden kanssa bilettäminen kellon ympäri on täysin mahdollista. En ymmärrä, Joensuussa täytyy olla joku erityinen aikakäsitys, koska ensinnäkin aika kuluu siellä ihan laittoman nopeasti enkä tunne siellä käsitystä väsy!





Rakas Sussu kirjoitti niin erittäin täydentävän kirjoituksen jo omassa blogissaan viikonlopustamme, että menin vallan sanattomaksi! Ja jotta voit saada selkeämmän kuvan siitä, mikä oli koko reissun agenda, voit lukaista sieltä kattavan postauksen seikkailuistamme!

Voin kertoa, että jokaisella kerralla Joensuu on kyllä ihmisineen yllättänyt odotukseni. Hauskanpito saa vallan uuden merkityksen! Samassa hetkessä voi olla iloa, yhteenkuuluvuutta, lempeyttä, välittämistä, riemua, eikä tarvitse edes sanoa mitään, jotta nämä kaikki ihanat kuvaukset toteutuisivat!








Jottei tämä menisi vallan siirappiseksi (mitä se kyllä saakin olla! ;)) kerronpa typistetyksi, sen mitä aivoissani velloo tällä hetkellä hyvinkin voimakkaana; Olen löytänyt sielunsiskon. <3


Loppuun laitan vielä kuvasen, jonka itse pikkuruisin kätösini piirsin meistä. Laitoin sen postissa menemään Sussulle joululahjaksi, mutta koska kielsin Sussua lukeasta tätä päivitystä ennen joulua, voin sen turvallisesti lisätä sen tännekkin! :D Älkööt välittäkö raapustustaidoistani, ne kun eivät mitään loistoluokkaa ole, mutta ehkä kuitenkin tunnistatte kuvasta, kumpi esittää kumpaa! ;)




torstai 6. joulukuuta 2012

My soulmate !




Gash... my ass...
Fell... my lips...
Smell... my skin...
Lick... my hips...

Gash... my ass...

Fell... my lips...
Smell.. my skin...
Sextasy

INSANITY

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Uutta leimaa !

Pikainen videopostaus tulevasta viikosta ja tatuoinnista !








Lisäkuvia tatskasta tulee, kunhan leimaan saadaan enemmän tarvittavia lisäyksiä. ;)

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Shoegasm part. 666 !

Hetki sitten postilaatikostani pärähti muutama hyvinkin maukas paketti, nimittäin parit popottimia! Jouduttiin järjestämään koko makuuhuonekkin uudelleen, jotta kaikki kengät pääsisivät oleilemaan edes jonnekkin. :D Eteinen kun on ihan pullollaan arkikenkiä, niin pitihän noille toisille järjestää jokin säilytyspaikka. Näin makuuhuoneeseemme kiinnitettiin muutama hyllykkö lisää, ja näin tilaongelma on taas hetkeksi ratkaistu! Tosin, uusi IKEA reissu on varmasti pian taas edessä, koska hyllyjä näyttäisi vieläkin olevan liian vähän. Koska eihän kenelläkään naisella voi olla kenkiä liikaa!




Sitten niihin uusiin tulokkaisiin! Goottikirppikseltä nappasin itselleni lähes käyttämättömät Nitelifen niittikorkkarit ja ikuisuuksien ajan haaveena olleet New Rockin Neptunot huusin itselleni Huuto.netistä. Ja koska molemmat olivat ns. Second Handia, sain ne ihan pilkkahintaan! Suosittelen siis kierrätystä. ;)




Sen verrain voin avautua New Rockeista, että nämä kyseiset popottimet olivat nyt neljännet Rockit meikäläisellä, enkä varmaan koskaan tule pettymään. Näistä nimittäin muotoutui samantein uudet lemppari popot, ovat käypät joka säällä ja säästyin jopa tavanomaiselta rakkojen muodostumiselta, mitä uudet Rockit yleensä tuottaa! Ja esteettinen silmähän lepää noita katsellessa... <3






Nitelifen korkkarit olivat tervetulleet lisät kokoelmiini. Uskon, että jokainen nainen ymmärtää, että perus simppeleitä korkkareita ei vain ole koskaan liikaa. Nämä kengät tuskin heti päätyvät lempparilistoille, vaikka namut ovatkin, nimittäin alkava talvi taas ilkeästi kolkuttelee, mikä vähentää valittettavan paljon korkkareitten käyttöoikeuksia. :( Onneksi osaan heti suorilta käsin sanoa muutamatkin pirskeet, missä nämä kengät olisikin tarkoitus koeajaa.





Asiasta villasukkaan, muutamat lukijat saattavat muistaa, että hehkuttelin tuossa muutama viikkonen takaperin uudesta tatskasta ja nyt ilokseni voin kertoa, että uusi leima koristeleekin olkapäätä. ;) Ajattelin kuitenkin tehdä siitä ihan kunnollisen videopostauksen, jossa osaan tarkemmin selittää tatuoinnin tarkoitusta, jatkoa jne. Mutta siitä lisää piakkoin! Pysykääkin tutkalla! ;)

maanantai 12. marraskuuta 2012

Suru on viipale elämää. Se ei ole koko pizza.


Mun on nyt ihan pakko avautua tällaisesta asiasta, kun tuntuu, että liian moni ihminen ympärilläni ja vähän kauempanakin, on täynnä surua, masennusta, negatiivisuutta, pessimistisyyttä, epätoivoa, luovuttamista ja katkeruutta. Kaikkien ihmisten naamat ärsyttävät, mikään ei kiinnosta, turha edes aloittaa mitään, koska se menee muutenkin pieleen. Eikä kukaan edes välitä, saatika tykkää kenestäkään. Kuulostaako tutulta?

Ellet halua mitään, elämäsi sinulle varaamat työkalut ruostuvat.


Usein syksy ajaa ihmiset vaipumaan masennukseen, onhan ulkona jo pimeää ja aina sataa. Syksy on usein myös parisuhteiden päätösten aikaa, joka vie voimakkaammankin ihmisen ojasta allikkoon. Voisiko ajatuksia  kuitenkin vaihtaa päinvastoin? Ovi sulkeutuu takana, mutta se avaa myös uuden ikkunan. Vanhasta luopuminen tarkoittaa myös aina jotain uutta. Jätä murehtimiset, anna anteeksi ja anna vaikeuksien olla vain hetkellisiä varikkopysähdyksiä elämäsi tiellä. Vaikka varikkopysähdykset kuuluvat elämään, älä anna niiden hallita matkaasi, vaan surruta menemään iloisesti tuulettaen, että taaspa tästä selvittiin !



Elämä on 10-prosenttisesti sitä, miten elää ja 90 prosenttisesti sitä miten sen ottaa.

Jokaisella on hetkiä, jolloin synkkyys valtaa mielen, eikä mikään huvita, mutta mitä nopeammin itsensä nostaa ylös, sitä nopeammin se tapahtuu seuraavalla kerralla, uskokaa pois. Elämä on liian lyhyt siihen, että jokainen kaatuminen rampauttaa meidät. Jokainen kompastuskivi tekee sinusta vahvemman ja auttaa selviytymään. Ethän oikeassakaan elämässä kompastuessasi jää rähmällesi maahan ja alkaa parkumaan kovaäänisesti? Et, vaan katsahdat taaksesi naurahtaen. Mikset siis tekisi näin kuvaannollisestikkin?
Kun jaksat taivaltaa, voit pian huomata, miten paljon olisi sinulta jäänyt näkemättä, jos olisit kulkenut tiesi pää painuksissa. Miten paljon ihmisiä olisi jäänyt tapaamatta, jos olisit kulkenut suu väärinpäin.

Elämä ei koskaan ole niin vaikeaa, etteikö siitä myönteisellä asenteella saisi itselleen helpompaa.


Olen itse yrittänyt elää elämääni mahdollisimman positiivisella asenteella. Jos joku asia ei mene haluamallani tavalla, voin hetken potkia jalkaa, mutta hetken päästä olen jo unohtanut koko asian. Asiat eivät parane mitenkään sillä, että olet vihainen jollekkin, se kuluttaa vain sinua enemmän. Ja jos joku asia/ihminen on niin vihastuttava, miksi siis tuhlaisit siihen enää yhtään sen enempää energiaa? Elämässä on kuitenkin niin paljon ihmisiä, jotka haluavat nauraa kanssasi, halata ja välittää sinusta.




”Kierrä minut, älä kiroa” sanoi kivi kyntäjälle.

Jo pelkkä hymyily ja kohteliasuus auttavat paljon. Kun hymyilet peilikuvallesi joka aamu sanoen "Tänään olen onnellinen", voiko joku ottaa sitä sinulta pois? Voit olla koska tahansa onnellinen, jos vain niin päätät. Jos päivä menee kertakaikkisen mönkään ja kotiin tullessasi lyöt varpaankin tuolinjalkaan, voin kuitenkin vannottaa, ettei päiväsi ollut täysin kamala. Naapuri on voinut avata sinulle lähtiessään oven, olet voinut onnistua kulkemaan poikki koko kaupungin joutumatta yhtiinkään punaisiin valoihin, olet voinut saada kaupasta sen viimeisen lemppari jogurttipurkin tai postissa on sinulle kauan odottamasi paketti.

Olipa sitten sisimmässään tai ulkopuolalla, ihmisen ei tarvitse muuttaa sitä minkä näkee, vain sen kuinka sitä katsoo

En tiedä oliko postauksellani sen enempää merkitystä kenellekään, tahtoisin vain, että ihmiset olisivat himpun verran positiivisempia, koska se auttaa eniten heitä itseään. Kuka nauttisi onnellisuudestasi enempää, kuin sinä itse? Ja vain sinä itse voit antaa itsesi olla onnellinen. Ne asiat, mistä voit olla onnellinen, on vain sinun itse löydettävä, koska ne ovat jokaiselle erilaisia. Koet tämän maailman pelkästään omilla silmilläsi. Miksi siis katsoisit noin kauniilla silmillä pelkkiä kurjia asioita? Eikö silmäsi ansaitsisi nähdä kauneutta, hymyjä ja onnellisuutta? Koska ainoastaan sinä voit luoda ne ympärillesi, olemalla sitä myös itse.



Miten voisit olla tyytyväinen enempään, ellet ole ensin tyytyväinen siihen mitä sinulla jo nyt on?

Minä itse olen onnellinen hyvästä ruuasta, kihlattuni lämpimästä kainalosta, ihanasta tekstiviestistä ystävältä, onnistuneesta meikistä, kissan kehräyksestä, kynttilän valosta, perheestä, tulitikun tuoksusta, lämpimästä halauksesta, kiitoksesta, musiikista, uusista vaatteista, puhtaasta wc:stä (:D), perjantaista, ihanasta työpaikasta, peiton alla makoilusta, hieronnasta, lupauksista, pusuista, hyvästä kirjasta, blogin kommenteista, suklaasta, upeista kengistä, unesta ja miljuuuuunasta muusta asiasta!

Mikset siis sinäkin olisi onnellinen jo ihan siitä syystä, että olet juurikin sinä? Koska myös sinä olet varmasti jollekkin syy olla onnellinen.


keskiviikko 7. marraskuuta 2012

This is Halloween!

Halloween, mikä ihana syy pukeutua pvc:n, läträtä tekoverellä ja BILETTÄÄ! Sain ihanaiselta Insanityltä  kutsun viettämään tätä kyseistä juhlaa Joensuuhun ja pakkohan se oli lähteä, vaikka kilometrejä kyseiseen juhlapaikkaan oli useja satoja. Pakko heti alkuun myöntää, että tuntikausien (tarkalleen ottaen 7 tunnin) junassaistuminen oli kyllä näiden bileiden arvoista. En edes muista, koska olisin nauttinut niin täysin rinnoin hauskanpidosta! Kyseiset juhlat olivat täynnä ihania ihmisiä, hyvää ruokaa, täydellistä musiikkia ja kotoisaa tunnelmaa!

Vaikka tapasin kaikki ihmiset vasta ensimmäistä kertaa, tuntui siltä, kuin olisin tuntenut heidät aina. <3 Juttu luisti ja ennenkaikkea sai nauraa. Valvottua tuli viikonlopun molempina päivinä lähemmäs kuuteen ja nukuttuja tunteja tuli yhteensä ehkä noin viisi? :D Mutta ei vain malttanut mennä nukkumaan, koska seura oli niiiiiin parasta!





Ensimmäinen ilta oli kokonaan pyhitetty kauhulle ja naamiaisasuille ja toisena iltana olimme lähdössä keikkailemaan. The 69 Eyes tarjosi upean keikan, jonne olimmekin pukeutuneet kuin Powepuff Girlssit aikoinaan, jokainen eriväriä! :D










Olisittepa olleet paikalla, kun pääsimme jutuissamme LisanLeenan ja Insanityn kanssa vauhtiin ! Siinä emme edes me itse meinanneet saada puheenvuoroa, kun puhetta riitti niin paljon! Mieleni teki vain koko illan halailla näitä ihania naisia, kun olin niin onnellinen! Näiden upeiden naisten lisäksi talo oli täynnä myös muuta vierasväkeä, jotka ottivat kuin avosylin vastaan tämän Pohojammaan tyttären. Tutustuin niin paljon uusiin ihaniin ihmisiin, joihin varmasti tulen pitämään vielä edessäkin päin elämää yhteyttä tiiviisti. Itseasiassa taskussa komeileekin jo lippu seuraavalle Joensuun reissulle... ;) Tuskin maltan odottaa, koska silloin on vuorossa reivailua ja tanssimista, ja vähintäänkin varmasti yhtä hauskaa, kuin viimeksikin! :')

torstai 1. marraskuuta 2012

Ostoksia !

Kuten jo aiemmin lupailin, pämähtää tässä postauksessa Helsingin tuliaiset. Pahoittelen jo heti alkuun kuvien laatua, valotus on nimittäin ihan täyttä shaissea, mutta ei auta valittaa, koska talvi. Noh, toivottavasti saatte edes jonkinlaisen käsityksen näiden kuvien perusteella. :D

Olin hyvin yllättynyt, että tällä kertaa löysin Morticiasta niinkin paljon kaikenlaista mukavaa, kun olen jo pitkään harmitellut sitä, ettei sieltä löydy oikein mitään mikä itselle kävisi. Mutta nyt ei sitä pelkoa ollut! Raahasin sovituskoppiin ties mitä säkkiä ja lopullinen valinta olikin tämän vuoksi äärettömän hankalaa. Olisin niin mielusti vienyt kotiin useammankin vaatekappaleen. Mukaan lähti kuitenkin vain kolme vaatekipaletta.

Ensimmäisenä on ihan pakko mainita tämä iki-ihana Lip Servicen Hardcore cami racer pcv-toppi, joka onkin melkein joka toisella pvc-kuolaajalla omanaan, mutta silti kuitenkin niin unelmien täyttymys.  Olen metsästänyt iät ja ajat, kuitenkaan koskaan löytämättä sitä oikeaa kokoa. No eikös Morticiassa sitten pätkähtänyt eteen ainoa kappale kyseistä toppia ja vieläpä omaa kokoa, niin pakkohan se oli sitten ostaa, vaikka hinta kirpaisikin kovin.

Ainoa miinus, minkä topista keksin, on tuo ainainen Lipparin vaatteiden kirous, eli jäätävä ahtaus etuvarustukselle! Itselläkään ei nyt mitkään jäätävät melonit ole, mutta nekin jäävät kyllä jo ikävästi puristuksiin ja näyttävät aavistuksen verran kaameilta tursuamisefekteineen. :D Tuo kupitus, mikä tuohon on muotoiltu, ei käy kyllä laisinkaan omien kuppien muotoon. MUTTA! Ehkä tämä on kärsittävä, jos Lip Servicen vaatteita aikoo käyttää.






Samassa kokonaisuudessa komeilevat Gina Tricotista ostamani pvc-pökät, jotka olivat enemmän kuin tervetulleet vanhojen hajonneiden pvc-pökien tilalle. Vaikka materiaali tuntuukin heppoiselta, oli muotoilu enemmän kuin onnistunut. Liian usein törmää pvchousuihin, jotka lörpöttävät ties kuinka oudoista paikoista.




Ja koska neonvihreä väri on vain niin uskomattoman upea yhdistelmä mustan kanssa allekirjoittaneen mielestä, olivat nämäkin siis pakko ostos. Toppi oli Darkside-merkkinen ja hame Lipparia.





Sitten vielä pysähdyttiin kaverin lempiputiikissa. Apua! En nyt muista kirveelläkään sen nimeä! Jokatapauksessa, sieltä kaappasin mukaani kuvanmukaisen revityn kauluspaidan. Vaikka paita ei ollut yhtään perus Turmiotarta, jotenkin se kuitenkin tarttui tassuihini ja löysi tiensä kotiini. Jotenkin ihastuin paidan rentouteen, jopa hieman renttumaiseen sellaiseen. :D Nyt kuitenkin paita on ollut ehdoton suosikki arkikäytössä, vaikka onkin tyyliltään melkein vastakohtaa sille, mitä yleensä päälleni pukerran.

Siinäpä noita. :) Ja nyt tämä tyttö menee tutimaan, jotta voin herätä aamulla pakkailemaan nimittäin matka junalla kohti Hulluutta alkakoon heti aamusta! Menen nimittäin vierailemaan ihanaisen Insanityn Halloween kekkereihin ja junaileminen sinne suuntaan kestää lähemmäs 7 tuntia. :D Mutta uskon, että tuo reissu kyllä korvaa junassa istumisen helposti, paikanpäälle on nimittäin tulossa niinkin muikean mahtavaa porukkaa, että uskon, ettei hauskanpidolta vältytä! :D

Turmis toivottaakin kaikille myöhäistä Halloweenia ja menee nyt itse pakkaamaan omat kauhuasustuksensa huomista varten. Paipuli pai! <3