Suru on viipale elämää. Se ei ole koko pizza.

Mun on nyt ihan pakko avautua tällaisesta asiasta, kun tuntuu, että liian moni ihminen ympärilläni ja vähän kauempanakin, on täynnä surua, masennusta, negatiivisuutta, pessimistisyyttä, epätoivoa, luovuttamista ja katkeruutta. Kaikkien ihmisten naamat ärsyttävät, mikään ei kiinnosta, turha edes aloittaa mitään, koska se menee muutenkin pieleen. Eikä kukaan edes välitä, saatika tykkää kenestäkään. Kuulostaako tutulta?

Ellet halua mitään, elämäsi sinulle varaamat työkalut ruostuvat.

Usein syksy ajaa ihmiset vaipumaan masennukseen, onhan ulkona jo pimeää ja aina sataa. Syksy on usein myös parisuhteiden päätösten aikaa, joka vie voimakkaammankin ihmisen ojasta allikkoon. Voisiko ajatuksia  kuitenkin vaihtaa päinvastoin? Ovi sulkeutuu takana, mutta se avaa myös uuden ikkunan. Vanhasta luopuminen tarkoittaa myös aina jotain uutta. Jätä murehtimiset, anna anteeksi ja anna vaikeuksien olla vain hetkellisiä varikkopysähdyksiä elämäsi tiellä. Vaikka varikkopysähdykset kuuluvat elämään, älä anna niiden hallita matkaasi, vaan surruta menemään iloisesti tuulettaen, että taaspa tästä selvittiin !

Elämä on 10-prosenttisesti sitä, miten elää ja 90 prosenttisesti sitä miten sen ottaa.

Jokaisella on hetkiä, jolloin synkkyys valtaa mielen, eikä mikään huvita, mutta mitä nopeammin itsensä nostaa ylös, sitä nopeammin se tapahtuu seuraavalla kerralla, uskokaa pois. Elämä on liian lyhyt siihen, että jokainen kaatuminen rampauttaa meidät. Jokainen kompastuskivi tekee sinusta vahvemman ja auttaa selviytymään. Ethän oikeassakaan elämässä kompastuessasi jää rähmällesi maahan ja alkaa parkumaan kovaäänisesti? Et, vaan katsahdat taaksesi naurahtaen. Mikset siis tekisi näin kuvaannollisestikkin?
Kun jaksat taivaltaa, voit pian huomata, miten paljon olisi sinulta jäänyt näkemättä, jos olisit kulkenut tiesi pää painuksissa. Miten paljon ihmisiä olisi jäänyt tapaamatta, jos olisit kulkenut suu väärinpäin.

Elämä ei koskaan ole niin vaikeaa, etteikö siitä myönteisellä asenteella saisi itselleen helpompaa.

Olen itse yrittänyt elää elämääni mahdollisimman positiivisella asenteella. Jos joku asia ei mene haluamallani tavalla, voin hetken potkia jalkaa, mutta hetken päästä olen jo unohtanut koko asian. Asiat eivät parane mitenkään sillä, että olet vihainen jollekkin, se kuluttaa vain sinua enemmän. Ja jos joku asia/ihminen on niin vihastuttava, miksi siis tuhlaisit siihen enää yhtään sen enempää energiaa? Elämässä on kuitenkin niin paljon ihmisiä, jotka haluavat nauraa kanssasi, halata ja välittää sinusta.

”Kierrä minut, älä kiroa” sanoi kivi kyntäjälle.

Jo pelkkä hymyily ja kohteliasuus auttavat paljon. Kun hymyilet peilikuvallesi joka aamu sanoen "Tänään olen onnellinen", voiko joku ottaa sitä sinulta pois? Voit olla koska tahansa onnellinen, jos vain niin päätät. Jos päivä menee kertakaikkisen mönkään ja kotiin tullessasi lyöt varpaankin tuolinjalkaan, voin kuitenkin vannottaa, ettei päiväsi ollut täysin kamala. Naapuri on voinut avata sinulle lähtiessään oven, olet voinut onnistua kulkemaan poikki koko kaupungin joutumatta yhtiinkään punaisiin valoihin, olet voinut saada kaupasta sen viimeisen lemppari jogurttipurkin tai postissa on sinulle kauan odottamasi paketti.

Olipa sitten sisimmässään tai ulkopuolalla, ihmisen ei tarvitse muuttaa sitä minkä näkee, vain sen kuinka sitä katsoo

En tiedä oliko postauksellani sen enempää merkitystä kenellekään, tahtoisin vain, että ihmiset olisivat himpun verran positiivisempia, koska se auttaa eniten heitä itseään. Kuka nauttisi onnellisuudestasi enempää, kuin sinä itse? Ja vain sinä itse voit antaa itsesi olla onnellinen. Ne asiat, mistä voit olla onnellinen, on vain sinun itse löydettävä, koska ne ovat jokaiselle erilaisia. Koet tämän maailman pelkästään omilla silmilläsi. Miksi siis katsoisit noin kauniilla silmillä pelkkiä kurjia asioita? Eikö silmäsi ansaitsisi nähdä kauneutta, hymyjä ja onnellisuutta? Koska ainoastaan sinä voit luoda ne ympärillesi, olemalla sitä myös itse.

Miten voisit olla tyytyväinen enempään, ellet ole ensin tyytyväinen siihen mitä sinulla jo nyt on?

Minä itse olen onnellinen hyvästä ruuasta, kihlattuni lämpimästä kainalosta, ihanasta tekstiviestistä ystävältä, onnistuneesta meikistä, kissan kehräyksestä, kynttilän valosta, perheestä, tulitikun tuoksusta, lämpimästä halauksesta, kiitoksesta, musiikista, uusista vaatteista, puhtaasta wc:stä (:D), perjantaista, ihanasta työpaikasta, peiton alla makoilusta, hieronnasta, lupauksista, pusuista, hyvästä kirjasta, blogin kommenteista, suklaasta, upeista kengistä, unesta ja miljuuuuunasta muusta asiasta!

Mikset siis sinäkin olisi onnellinen jo ihan siitä syystä, että olet juurikin sinä? Koska myös sinä olet varmasti jollekkin syy olla onnellinen.