Shoegasm part. 666 !

Hetki sitten postilaatikostani pärähti muutama hyvinkin maukas paketti, nimittäin parit popottimia! Jouduttiin järjestämään koko makuuhuonekkin uudelleen, jotta kaikki kengät pääsisivät oleilemaan edes jonnekkin. :D Eteinen kun on ihan pullollaan arkikenkiä, niin pitihän noille toisille järjestää jokin säilytyspaikka. Näin makuuhuoneeseemme kiinnitettiin muutama hyllykkö lisää, ja näin tilaongelma on taas hetkeksi ratkaistu! Tosin, uusi IKEA reissu on varmasti pian taas edessä, koska hyllyjä näyttäisi vieläkin olevan liian vähän. Koska eihän kenelläkään naisella voi olla kenkiä liikaa!

Sitten niihin uusiin tulokkaisiin! Goottikirppikseltä nappasin itselleni lähes käyttämättömät Nitelifen niittikorkkarit ja ikuisuuksien ajan haaveena olleet New Rockin Neptunot huusin itselleni Huuto.netistä. Ja koska molemmat olivat ns. Second Handia, sain ne ihan pilkkahintaan! Suosittelen siis kierrätystä. ;)

Sen verrain voin avautua New Rockeista, että nämä kyseiset popottimet olivat nyt neljännet Rockit meikäläisellä, enkä varmaan koskaan tule pettymään. Näistä nimittäin muotoutui samantein uudet lemppari popot, ovat käypät joka säällä ja säästyin jopa tavanomaiselta rakkojen muodostumiselta, mitä uudet Rockit yleensä tuottaa! Ja esteettinen silmähän lepää noita katsellessa... <3

Nitelifen korkkarit olivat tervetulleet lisät kokoelmiini. Uskon, että jokainen nainen ymmärtää, että perus simppeleitä korkkareita ei vain ole koskaan liikaa. Nämä kengät tuskin heti päätyvät lempparilistoille, vaikka namut ovatkin, nimittäin alkava talvi taas ilkeästi kolkuttelee, mikä vähentää valittettavan paljon korkkareitten käyttöoikeuksia. :( Onneksi osaan heti suorilta käsin sanoa muutamatkin pirskeet, missä nämä kengät olisikin tarkoitus koeajaa.

Asiasta villasukkaan, muutamat lukijat saattavat muistaa, että hehkuttelin tuossa muutama viikkonen takaperin uudesta tatskasta ja nyt ilokseni voin kertoa, että uusi leima koristeleekin olkapäätä. ;) Ajattelin kuitenkin tehdä siitä ihan kunnollisen videopostauksen, jossa osaan tarkemmin selittää tatuoinnin tarkoitusta, jatkoa jne. Mutta siitä lisää piakkoin! Pysykääkin tutkalla! ;)

Suru on viipale elämää. Se ei ole koko pizza.

Mun on nyt ihan pakko avautua tällaisesta asiasta, kun tuntuu, että liian moni ihminen ympärilläni ja vähän kauempanakin, on täynnä surua, masennusta, negatiivisuutta, pessimistisyyttä, epätoivoa, luovuttamista ja katkeruutta. Kaikkien ihmisten naamat ärsyttävät, mikään ei kiinnosta, turha edes aloittaa mitään, koska se menee muutenkin pieleen. Eikä kukaan edes välitä, saatika tykkää kenestäkään. Kuulostaako tutulta?

Ellet halua mitään, elämäsi sinulle varaamat työkalut ruostuvat.

Usein syksy ajaa ihmiset vaipumaan masennukseen, onhan ulkona jo pimeää ja aina sataa. Syksy on usein myös parisuhteiden päätösten aikaa, joka vie voimakkaammankin ihmisen ojasta allikkoon. Voisiko ajatuksia  kuitenkin vaihtaa päinvastoin? Ovi sulkeutuu takana, mutta se avaa myös uuden ikkunan. Vanhasta luopuminen tarkoittaa myös aina jotain uutta. Jätä murehtimiset, anna anteeksi ja anna vaikeuksien olla vain hetkellisiä varikkopysähdyksiä elämäsi tiellä. Vaikka varikkopysähdykset kuuluvat elämään, älä anna niiden hallita matkaasi, vaan surruta menemään iloisesti tuulettaen, että taaspa tästä selvittiin !

Elämä on 10-prosenttisesti sitä, miten elää ja 90 prosenttisesti sitä miten sen ottaa.

Jokaisella on hetkiä, jolloin synkkyys valtaa mielen, eikä mikään huvita, mutta mitä nopeammin itsensä nostaa ylös, sitä nopeammin se tapahtuu seuraavalla kerralla, uskokaa pois. Elämä on liian lyhyt siihen, että jokainen kaatuminen rampauttaa meidät. Jokainen kompastuskivi tekee sinusta vahvemman ja auttaa selviytymään. Ethän oikeassakaan elämässä kompastuessasi jää rähmällesi maahan ja alkaa parkumaan kovaäänisesti? Et, vaan katsahdat taaksesi naurahtaen. Mikset siis tekisi näin kuvaannollisestikkin?
Kun jaksat taivaltaa, voit pian huomata, miten paljon olisi sinulta jäänyt näkemättä, jos olisit kulkenut tiesi pää painuksissa. Miten paljon ihmisiä olisi jäänyt tapaamatta, jos olisit kulkenut suu väärinpäin.

Elämä ei koskaan ole niin vaikeaa, etteikö siitä myönteisellä asenteella saisi itselleen helpompaa.

Olen itse yrittänyt elää elämääni mahdollisimman positiivisella asenteella. Jos joku asia ei mene haluamallani tavalla, voin hetken potkia jalkaa, mutta hetken päästä olen jo unohtanut koko asian. Asiat eivät parane mitenkään sillä, että olet vihainen jollekkin, se kuluttaa vain sinua enemmän. Ja jos joku asia/ihminen on niin vihastuttava, miksi siis tuhlaisit siihen enää yhtään sen enempää energiaa? Elämässä on kuitenkin niin paljon ihmisiä, jotka haluavat nauraa kanssasi, halata ja välittää sinusta.

”Kierrä minut, älä kiroa” sanoi kivi kyntäjälle.

Jo pelkkä hymyily ja kohteliasuus auttavat paljon. Kun hymyilet peilikuvallesi joka aamu sanoen "Tänään olen onnellinen", voiko joku ottaa sitä sinulta pois? Voit olla koska tahansa onnellinen, jos vain niin päätät. Jos päivä menee kertakaikkisen mönkään ja kotiin tullessasi lyöt varpaankin tuolinjalkaan, voin kuitenkin vannottaa, ettei päiväsi ollut täysin kamala. Naapuri on voinut avata sinulle lähtiessään oven, olet voinut onnistua kulkemaan poikki koko kaupungin joutumatta yhtiinkään punaisiin valoihin, olet voinut saada kaupasta sen viimeisen lemppari jogurttipurkin tai postissa on sinulle kauan odottamasi paketti.

Olipa sitten sisimmässään tai ulkopuolalla, ihmisen ei tarvitse muuttaa sitä minkä näkee, vain sen kuinka sitä katsoo

En tiedä oliko postauksellani sen enempää merkitystä kenellekään, tahtoisin vain, että ihmiset olisivat himpun verran positiivisempia, koska se auttaa eniten heitä itseään. Kuka nauttisi onnellisuudestasi enempää, kuin sinä itse? Ja vain sinä itse voit antaa itsesi olla onnellinen. Ne asiat, mistä voit olla onnellinen, on vain sinun itse löydettävä, koska ne ovat jokaiselle erilaisia. Koet tämän maailman pelkästään omilla silmilläsi. Miksi siis katsoisit noin kauniilla silmillä pelkkiä kurjia asioita? Eikö silmäsi ansaitsisi nähdä kauneutta, hymyjä ja onnellisuutta? Koska ainoastaan sinä voit luoda ne ympärillesi, olemalla sitä myös itse.

Miten voisit olla tyytyväinen enempään, ellet ole ensin tyytyväinen siihen mitä sinulla jo nyt on?

Minä itse olen onnellinen hyvästä ruuasta, kihlattuni lämpimästä kainalosta, ihanasta tekstiviestistä ystävältä, onnistuneesta meikistä, kissan kehräyksestä, kynttilän valosta, perheestä, tulitikun tuoksusta, lämpimästä halauksesta, kiitoksesta, musiikista, uusista vaatteista, puhtaasta wc:stä (:D), perjantaista, ihanasta työpaikasta, peiton alla makoilusta, hieronnasta, lupauksista, pusuista, hyvästä kirjasta, blogin kommenteista, suklaasta, upeista kengistä, unesta ja miljuuuuunasta muusta asiasta!

Mikset siis sinäkin olisi onnellinen jo ihan siitä syystä, että olet juurikin sinä? Koska myös sinä olet varmasti jollekkin syy olla onnellinen.

This is Halloween!

Halloween, mikä ihana syy pukeutua pvc:n, läträtä tekoverellä ja BILETTÄÄ! Sain ihanaiselta Insanityltä  kutsun viettämään tätä kyseistä juhlaa Joensuuhun ja pakkohan se oli lähteä, vaikka kilometrejä kyseiseen juhlapaikkaan oli useja satoja. Pakko heti alkuun myöntää, että tuntikausien (tarkalleen ottaen 7 tunnin) junassaistuminen oli kyllä näiden bileiden arvoista. En edes muista, koska olisin nauttinut niin täysin rinnoin hauskanpidosta! Kyseiset juhlat olivat täynnä ihania ihmisiä, hyvää ruokaa, täydellistä musiikkia ja kotoisaa tunnelmaa!

Vaikka tapasin kaikki ihmiset vasta ensimmäistä kertaa, tuntui siltä, kuin olisin tuntenut heidät aina. <3 Juttu luisti ja ennenkaikkea sai nauraa. Valvottua tuli viikonlopun molempina päivinä lähemmäs kuuteen ja nukuttuja tunteja tuli yhteensä ehkä noin viisi? :D Mutta ei vain malttanut mennä nukkumaan, koska seura oli niiiiiin parasta!

Ensimmäinen ilta oli kokonaan pyhitetty kauhulle ja naamiaisasuille ja toisena iltana olimme lähdössä keikkailemaan. The 69 Eyes tarjosi upean keikan, jonne olimmekin pukeutuneet kuin Powepuff Girlssit aikoinaan, jokainen eriväriä! :D

Olisittepa olleet paikalla, kun pääsimme jutuissamme Lisan, Leenan ja Insanityn kanssa vauhtiin ! Siinä emme edes me itse meinanneet saada puheenvuoroa, kun puhetta riitti niin paljon! Mieleni teki vain koko illan halailla näitä ihania naisia, kun olin niin onnellinen! Näiden upeiden naisten lisäksi talo oli täynnä myös muuta vierasväkeä, jotka ottivat kuin avosylin vastaan tämän Pohojammaan tyttären. Tutustuin niin paljon uusiin ihaniin ihmisiin, joihin varmasti tulen pitämään vielä edessäkin päin elämää yhteyttä tiiviisti. Itseasiassa taskussa komeileekin jo lippu seuraavalle Joensuun reissulle... ;) Tuskin maltan odottaa, koska silloin on vuorossa reivailua ja tanssimista, ja vähintäänkin varmasti yhtä hauskaa, kuin viimeksikin! :')

Ostoksia !

Kuten jo aiemmin lupailin, pämähtää tässä postauksessa Helsingin tuliaiset. Pahoittelen jo heti alkuun kuvien laatua, valotus on nimittäin ihan täyttä shaissea, mutta ei auta valittaa, koska talvi. Noh, toivottavasti saatte edes jonkinlaisen käsityksen näiden kuvien perusteella. :D

Olin hyvin yllättynyt, että tällä kertaa löysin Morticiasta niinkin paljon kaikenlaista mukavaa, kun olen jo pitkään harmitellut sitä, ettei sieltä löydy oikein mitään mikä itselle kävisi. Mutta nyt ei sitä pelkoa ollut! Raahasin sovituskoppiin ties mitä säkkiä ja lopullinen valinta olikin tämän vuoksi äärettömän hankalaa. Olisin niin mielusti vienyt kotiin useammankin vaatekappaleen. Mukaan lähti kuitenkin vain kolme vaatekipaletta.

Ensimmäisenä on ihan pakko mainita tämä iki-ihana Lip Servicen Hardcore cami racer pcv-toppi, joka onkin melkein joka toisella pvc-kuolaajalla omanaan, mutta silti kuitenkin niin unelmien täyttymys.  Olen metsästänyt iät ja ajat, kuitenkaan koskaan löytämättä sitä oikeaa kokoa. No eikös Morticiassa sitten pätkähtänyt eteen ainoa kappale kyseistä toppia ja vieläpä omaa kokoa, niin pakkohan se oli sitten ostaa, vaikka hinta kirpaisikin kovin.

Ainoa miinus, minkä topista keksin, on tuo ainainen Lipparin vaatteiden kirous, eli jäätävä ahtaus etuvarustukselle! Itselläkään ei nyt mitkään jäätävät melonit ole, mutta nekin jäävät kyllä jo ikävästi puristuksiin ja näyttävät aavistuksen verran kaameilta tursuamisefekteineen. :D Tuo kupitus, mikä tuohon on muotoiltu, ei käy kyllä laisinkaan omien kuppien muotoon. MUTTA! Ehkä tämä on kärsittävä, jos Lip Servicen vaatteita aikoo käyttää.

Samassa kokonaisuudessa komeilevat Gina Tricotista ostamani pvc-pökät, jotka olivat enemmän kuin tervetulleet vanhojen hajonneiden pvc-pökien tilalle. Vaikka materiaali tuntuukin heppoiselta, oli muotoilu enemmän kuin onnistunut. Liian usein törmää pvchousuihin, jotka lörpöttävät ties kuinka oudoista paikoista.

Ja koska neonvihreä väri on vain niin uskomattoman upea yhdistelmä mustan kanssa allekirjoittaneen mielestä, olivat nämäkin siis pakko ostos. Toppi oli Darkside-merkkinen ja hame Lipparia.

Sitten vielä pysähdyttiin kaverin lempiputiikissa. Apua! En nyt muista kirveelläkään sen nimeä! Jokatapauksessa, sieltä kaappasin mukaani kuvanmukaisen revityn kauluspaidan. Vaikka paita ei ollut yhtään perus Turmiotarta, jotenkin se kuitenkin tarttui tassuihini ja löysi tiensä kotiini. Jotenkin ihastuin paidan rentouteen, jopa hieman renttumaiseen sellaiseen. :D Nyt kuitenkin paita on ollut ehdoton suosikki arkikäytössä, vaikka onkin tyyliltään melkein vastakohtaa sille, mitä yleensä päälleni pukerran.

Siinäpä noita. :) Ja nyt tämä tyttö menee tutimaan, jotta voin herätä aamulla pakkailemaan nimittäin matka junalla kohti Hulluutta alkakoon heti aamusta! Menen nimittäin vierailemaan ihanaisen Insanityn Halloween kekkereihin ja junaileminen sinne suuntaan kestää lähemmäs 7 tuntia. :D Mutta uskon, että tuo reissu kyllä korvaa junassa istumisen helposti, paikanpäälle on nimittäin tulossa niinkin muikean mahtavaa porukkaa, että uskon, ettei hauskanpidolta vältytä! :D

Turmis toivottaakin kaikille myöhäistä Halloweenia ja menee nyt itse pakkaamaan omat kauhuasustuksensa huomista varten. Paipuli pai! <3

Turmis ät Helsinki.

Koska VR tarjoaa tällaisia mukavia etuisuuksia, että pääsee 20 eurolla eestaas Helsinkiin, onhan tämä tilanne käytettävä! Varsinkin, jos vielä on vielä Ystävän syntymäpäivät! Eli menimme siis erään ihanaisen Ystäväni kanssa Helsinkiin juhlistamaan hänen syntymäpäiviään ja ehkä myös hieman shoppailemaan. ;) Meikällä oli juuri pamahtanut kauan odotetut palkat tilille, joten olihan ne käytävä jossain tuhlaamassa! Ja myös kihlajaiset olivat tulossa kovaa vauhtia, ja täytyihän sinnekkin ostaa uusi mekko.

Helsingissä tallustelin tämännäköisenä. Yllä näkyykin uusin ihastusrakastukseni, liituraitabolero, joka on Goottikirppiksen löytöjä. On vielä ainoaa laatuaan, koska on jonkun omatekemä. Tuo liituraita onkin vienyt meikäläisen kokonaan mennessään ja tuntuu, etten muuhun enää pukeudukkaan! <3

Eksyimme tietenkin matkalla Morticiaan ja sieltä löytyi kerrankin vähän enemmänkin maukkaita rättejä! Ja myös kovin kaivattu kihlajaismekko löytyi, mistä olin enemmän kuin onnellinen! Reissu oli kokonaisuudessaan ehana, taas ymmärtää miten tärkeää on aina välillä olla vain ihan tytsyjen kesken ja purkaa mielestä kaikki hömpänpömppä toiselle hömpälle. <3

Mutta koska uni painaa näin kipeänä olevan hartioita, joudun jättämään ostokset seuraavaan postaukseen. Luvassa on niin neonvärejä, kuin pvc:tä, joten pysykää tutkalla! Pöp ! <3

Behind the scenes.

10 vuotta sitten...

1. Olin 11-vuotias ja olin koulukiusattu.
2. En sopinut tyttöjen leikkeihin, niin joko luin kirjoja koulun portailla tai sitten leikin poikien kanssa.
3. Olin tyyliltäni jotain täysin vastakohtaa siitä, mitä nyt olen. Kuitenkin kiinnostus raskaampaa musiikkia kohtaan oli iso ja ensi kosketukset Slipknottiin ja Marilyn Mansoniin tapahtuikin juuri tällöin.
4. Tein pitkää novellia, johon purin kaiken pahan oloni kiusaamiseen liittyen. Novellista oli tarkoitus tulla kirja, mutta onnistuin poistamaan sen jotenkin vahingossa koneeltani, mikä on harmittanut koko pienen elämäni.
5. Odotin, että voisin jättää minimalistisen kyläkoulun taakseni ja lähteä isompaan kouluun.

5-vuotias Turmis.

5 vuotta sitten...

1. Oli vuosi 2007, joka oli sekavaa aikaa kaikinpuolin! Välillä oltiin onnellisuuksien kukkulalla ja välillä tultiin rajusti alas. Lähinnä tämä vuoristorata koski rakkauselämääni, koska ei osattu oikein päättää, ollaanko vaiks eiks ollakkaa! Tämä fiilistely kolahti aika rajusti itsetuntoon, minkä vuoksi oma peilikuva ei pahemmin miellyttänyt, puntarista puhumattakaan. Viisaammatkin jo arvaa, mitä tästä voi nuorelle epävarmalle teini-ikäiselle kehkeytyä. Silloin en sitä syömishäiriöksi osannut kutsua, mutta myöhemmin ajatellessa, sitähän se oli.
2. Olin yhdeksännellä luokalla, minkä koin parhaimmaksi kouluajaksi ikinä. Oltiin koulun vanhimpia ja kaikki kiusaajani olivat lähteneet koulusta.
3. Omistin eniten ystäviä tähän astisesta elämästäni.
4. Meillä oli ilmaisutaidon iso näytelmä, missä olin pääesiintyjä ja silloin tajusin, että täähän on ihan kivaa.
5. Olin jo pahasti vinksahtanut nykyiseen tyyliini, tosin pienellä teinimäisellä vivahteella vielä silloin. Myös Turmion Kätilöiden fanitus oli huipussaan ja kaikki pikkuruiset pennoset kuluivatkin keikoilla juoksemiseen.

3 vuotta sitten...

1. Kului vuosi kouluampumistragediastamme. Tämä vuosipäivä sulki eräänlaisen ympyrän, jonka jälkeen koulussa käyntikin alkoi tuntua helpommalta, voi elää ilman pelkoa.
2. Kävin lähihoitajakoulua ja pääsin ehkä yhteen parhaimmista työharjoittelupaikoistani, mielenterveyskuntoutukseen, ja innostuinkin tästä alasta niin, ettei loppua näy vieläkään.
3. Olin myös ensimmäistä kertaa kunnolla kesätöissä vanhainkodilla ja sain ihan mukavaa palkkaakin.
4. Pääsin ensimmäiselle Turmion Kätilöiden K-18 keikalle Tavastialle, mikä onkin jäänyt ikuisiksi ajoiksi parhaimpiin muistoihini!
5. Otin elämäni ensimmäisen tatuoinnin.

1 vuosi sitten...

1. Muutettiin hiukkasen isompaan asuntoon Avokin kanssa, eikä olla kaduttu päätöstä pätkääkään. Parempi alue, lähempänä keskustaa ja toimivampi kämppä.
2. Otin neljännen tatuointini selkään, joka muuten sattu aivan pirusti!
3. Sosionomi koulussa oli mielenkiintoisimpaa aikaa, kun olin rikollisuus- ja päihdesektorilla. Koin tuona muutamana viikkona niin paljon ja opin tuhatmiljuuuunaa asiaa. Tämä aika oli myös koulussa erittäin kiireistä, eikä elämääni meinannutkaan mahtua mitään muuta kuin työt, koulu ja Avokki.
4. Leikkelin itselleni puolikeesin, mikä on pysynyt tukkamallina tähän asti. Tosin nyt jo hieman ahdistaa tämä pysyvyys ja tekisikin mieli kasvattaa sivukalju kokonaan umpeen.
5. Ostin ensimmäisen oman autoni, mikä osoittautukin pettymykseksi pahimmalla mahdollisella tavalla. :C

Kuluneena vuonna...

1. Olen mennyt kihloihin ja elänyt erittäin onnellista elämään. <3
2. Ollut vankilassa työharjoittelussa ja täten omistautunut tälle uudelle kutsumusammatilleni.
3. Ottanut ensimmäisen yhteisen lemmikin kihlatun kanssa, jolle sitten kävi niin kuin kävi. :(
4. Tehnyt ensimmäistä kertaa työhakemuksen.
5. Yrittänyt tsempata fyysisen kunnon kanssa ja yrittää jopa hieman tiputtaa painoa siinä sivussa.

Eilen minä...

1. Menin kouluun kahdeksaksi ja kunnes sain kuulla että oli vapaapäivä. Tunne oli mahtava!
2. Oli töissä ja nuoret syöttivät minulle yllätyksenä chili nallekarkkeja. Ja heillä oli ihan ratki riemukasta nähdä naamani tämän jälkeen. :D
3. Rullaluistelin vaihteeksi 5 km.
4. Pää oli kipeä koko helkkerin päivän.
5. Näin kamalia painajaisia tulevasta tatskastani.

Tänään minä....

1. Istun koulussa 8.15-15:30
2. Yritän järjestää vaatekaappini uuteen uskoon ja heittää muutama riepu myyntiin, mitä ei tule pidettyä.
3. Näen rakkaita ystäviäni.
4. Pelailen lautapelejä Avokin kanssa.
5. Yritän sopia kynttiläkutsuja meille!

Huomenna minä....

1. Menen laitattamaan pitkästä aikaa rakennekynnet.
2. Pakkailen lauantaita varten!
3. Suunnittelen lauantaita!
4. Stressaan kihlajaisia.
5. Yritän raahautua lenkille.

Ylihuomenna minä...

1. Teen yllätyksen parhaalle ystävälleni viemällä hänet johonkin reissuun! ;)
2. Olemme ystäväni kanssa reissussa ja teemme varmasti paljon ihania ostoksia!
3. ... Ja biletämme hänen synttäreitään koko yön!
4. ... Ja kadumme tätä seuraavana aamuna.
5. Näen erästä sukulaistani pitkästä aikaa!

Vuoden päästä minä...

1. Olen toivottavasti jo askeleen päässä valmistumisesta Sossuksi.
2. Olen toivottavasti tietoinen siitä, mitä tulen tekemään töikseni kun valmistun.
3. Toivottavasti olen yhä yhtä onnellisesti kihloissa.
4. Olisin saanut pitää kaikki rakkaat ihmiset lähelläni.
5. Olisin saanut jo pitkään toivomani tatuoinnin valmiiksi.

VideoBlog.

Mitä tässä turhia selittelemään, video kertokoon kaiken oleellisen! :)