Asioita jotka vihastuttaa, ja jotka vähemmän vihastuttaa.

Olen nyt tätä maailmaa ehtinyt tallailla rapiat 20 vuotta ja tänä aikana olen huomannut ympärilläni olevasta maailmasta joitain inhotuksia ja ihastuksia. Olen hyvin temperamenttinen ihminen ja jotkut mielestäni epäkohdat voivat saada minut jollei nyt järjiltään, niin ainakin kihisemään raivosta. Päinvastaisesti olen myös hyvin tunteellinen ja empaattinen, että osaan arvostaa ihmisten hyviäkin ominaisuuksia ja pidänkin niitä arvossaan, jos niitä kohtaan.

Tässä siis lueteltuna joitain mainitsemisen arvoisia piirteitä/asioita.

INHOTUKSET

1. Itserakkaus

Jos minä jotain halveksin ja inhoan sydämeni pohjasta on itseään yltiöpäisesti rakastavat ihmiset. Terve itsetunto on eri asia kuin se, että kehuu itseään ällömakealla tavalla. Luin tässä taannoin erään tyttö paran blogia, joka oli täynnä itsensä ylistystä ja kehujen kalastelua, ihmetteli ääneen miten upea hän tänään onkaan jne. ja voi himpulat, miten minulla keitti. Kuka jaksaa lukea ihmisen yltiömäistä paasausta siitä, miten ihana hän onkaan ja voi kuinka kauniina heräsinkään tänään ! HUHHUH. Tai lainatakseni kulunutta praasiani, "Hullun hommaa.".

Ylipäätään jokaiseen itserakkaaseen tai yltiöpäiseen nokan nosteluun olen kyllästynyt täysin. MIKSI ihmisten täytyy yrittää epätoivoisesti nostaa itseään muiden yläpuolelle, kun se päinvastoin antaa hyvin säälittävää ja typerää kuvaa kyseisestä henkilöstä. Muutenkin niiden yksilöiden olisi hyvä katsoa välillä sinne peiliin ja miettiä muutakin kun sitä omaa kaunista naamaa. Välillä pieni empaattisuus ja itsensä unohtaminen olisi ihan paikallaan.

2. Turha valitus/kitiseminen

"Voi kun minulla on tänään taas maha kipeä. Ja taas siellä sataa. Aamullakaan en löytänyt toista sukka paria ja tajusinkin sen olevan pesussa, miten tänään voinkaan olla eri pari sukilla? Enkä ole vieläkään saanut töitä ja tekisi vain mieli lopettaa päivänsä tähän. Yhyy, miksei kukaan minusta välitä."

PERKELE! Tuota ininää saa kuulla ties mistä ja joka puolelta. Milloin joku valittaa pitkät pätkät ah niin ihanassa Facebookissa ja milloin joku elämääkin tärkeämpi ihminen antaa tilityksiään Seiskan kanteen. Kun kaikki on niin kamalan vaikeaa, eikä mistään tule mitään. Voin kyllä kertoa, että itsekkin tulee turhiin valituksiin sorruttua tämän tästä, mutta tietentahtoinen valittaminen asioista, joille itse voisi kyllä tehdä hyvinkin jotain, jos vain viitsisi. Ärsyttää suuresti, kun tuntuu nykyajan teineillä olevan muodissa masennus. Saadaan diagnoosit heppoisin perustein kun vähän itkettää kun elämässä pitäisi välillä tehdäkkin jotain, yhyy. :( Itse olen hoitajan ominaisuudessa nähnyt hyvin masentuneita ja vakavasti mieleltään sairaita olevia ihmisiä, ja sen takia kiehahtaakin tämä yleinen sanaparsi "Mua masentaa..." Prkl eikä masenna! Katso ensin niitä oikeasti sairaita ja tule sitten vasta valittamaan! Tai jos maha on pikkuisen kipeä niin meneppä katsomaan 8-vuotiaita lapsia syöpäosastolle ja valita vasta sitten!

Yhtä raivostuttavia ovat myös ne, jotka valittava, että kun ollaan työttöminä eikä töitä löydy mistään. Hei haloo. Itse olen juuri täyttänyt 20 vuotta, yksi ammatti opiskeltuna ja kovaa vauhtia opiskelen toista ja mulla on jo nyt neljä työpaikkaa jossa juoksen keikkatyöläisenä, enkä ole vielä edes kouluja käynyt loppuun! Kyllä minäkin aloitin työrupiamat sieltä pohjalta ja tein paskahommia, jotta voisin sanoa olevani edes jossain töissä. Siitä se sitten lähti. Nykyään töihin soitellaan niin usein, etten millään ehtisi kaikkea edes tehdä! Ja sitten jotkut ihmiset lahtaavat sipsiä sohvalla ja ihmettelevät kun kukaan ei tule hakemaan töihin. Niimpä niin.

Löysinpä sopivan kuvan, mikä ajaa pointtiani täydellisesti;

KATSO TÄSTÄ

3. Turha ilkeily

Olen aina ollut sorrettujen puolella ja yrittänyt parhaani mukaan olla kiltti mahdollisimman monelle. Monesti olen tämä takia saanut turpaani, ja kovaa, mutta silti pääpointtini tässä elämässä on se, ettei ilkeilyllä saavuta mitään. Olen aina ihmetellyt tätä Anonyymien suurta kansaa, jotka heittävät jokaiseen väliin ties kelle mitä epäsovinnaisuuksia ja miksi? Siksi, että saa toiselle pahan mielen vai siksi, että se jollain säälittävällä tavalla nostattaa jonkun pientä ja surkeaa egoa. Tosin anonyymina haukkuminen ei vaadi minkäänlaista sisua eikä kanttia, joten se oli ehkä huono esimerkki. Mutta onpa minulla toinenkin. Olin kauppareissulla ja jonottaessani kassalla, edessäni oli vähän vanhempi mies, jota nuori kassaneiti palveli. Kassaneiti teki kaiken ihan normaalisti ja kohteliaasti, mutta ilmeisesti ei tämän kyseisen herran mielestä.
Mies: Ne kortit annetaan yleensä käteen.
Kassaneiti: Anteeksi mitä?
M: Niin että jos tekisi työnsä oikein ja kohteliaasti niinkuin kuuluisi, niin ne kortit kuuluu antaa asiakkaalle käteen eikä läsäyttää tuohon pöydälle. *Lähtee ostoksineen pois*
K: Ai... Anteeksi...


Kuullessani miehen viimeisen kommentin, oli ilmeeni suurin piirtein tämä;

Ette voi uskoa, miten teki mieli vetäistä tuon kyseisen hran hihansuusta ja huutaa ANTEEKSI MITÄ SANOIT?! Kassaneiti oli hyvin kohtelias ja olisi varmasti antanut ne kortit pulleviin nakkisormiisi, mikäli olisit sitä kättä ojentanut!

Huomasi miten vaivaantuneeksi kassaneiti tästä välikohtauksesta tuli ja arvatenkin, miten paha mieli tästä syntyi. Melkein tuskan puuskissani riensin kassaneidin kaulaan huudahtamaan "Älä välitä pahasta maailmasta! Halataan pipi pois! *Rutistus*

Itseä jäi tämä välikohtaus hirveästi vaivaamaan ja ärsyttämään, koska näitä näkee päivittäin. Ihmiset ovat epäkohteliaita ja röyhkeitä vailla empatiaa ja rakkautta. Luoja, kuulostaapa tämä hippimäiseltä... :D Mutta itse olen aina kuuluttanut välittämisen perään ja siihen, miksi sitä pitäisi näyttää joka päivä. Onneksi kuitenkin joskus törmää ihmisiin, jotka aidosti haluavat samaa kuin minä ja jakelevat kannustuksia ja kehuja. Jos jokin asia tai ihminen ärsyttää, ei sitä välttämättä kannata mennä ilkeilynä huutelemaan pitkin kylää.

Jos jokin asia vaivaa, voi asiasta huomattaa ilman mitään ilkeää sävyä tai haukkumista. Mietippä sitä itsellesi, jos joku tulisi kehumaan tai sanomaan sinulle, jostain asiasta, miten siinä onnistuitkaan tai yksinkertaisesti sanomaan, että olet mahtava tyyppi, niin eikös sillä parilla sanalla saisikin koko viikon paremmalle vaihteelle? Eikö? ;)

IHASTUKSET

1. Empatia

Tämä menee nyt hieman päällekkäin edellisten kanssa, mutta tätä ominaisuutta haluan painottaa. Empatia. Se, miten pystyy asettamaan itsensä muiden asemaan ja näin ollen ymmärtämään pahan olon tai innostuksen. Itselle tätä ominaisuutta on siunaantunut vähän liiaksikin.. En nimittäin pienenä pystynyt katsomaan käsinpiirrettyjä piirrettyjä, koska minun kävi sääliksi piirtäjiä, jotka olivat minun vuokseni tehneet niin valtavan työn. :') Itkin myös kovina myrskyiltoina pikkulintujen vuoksi, kun ne joutuvat poloiset olemaan pihalla, kun minä saan olla sisällä lämpimässä.

Enää empatiakykyni ei ihan noissa mittasuhteissa pyöri, mutta kärsin kovasti, jos joku ympärilläni kärsii. Ja välillä sitä toivoisi kanssaeläjienkin arkeen, välillä olisi ihan hyvä katsoa ympärilleen ja miettiä, miltä se maailma näyttää sen kaverin silmin tai vaikkapa oman puolison nappisilmin. Elämä ei ole ihan niin minäminäminä, kun voisi kuvitella. Tämän Norja keissin yhteydessä huomasin taas ihmisten kylmyyden ja idioottimaisuuden, kun monet hehkuttivat koko tapahtumaa että "VÄHÄ SIISTIÄ SE TEKI MASSAMURHAENNÄTYKSEN!!11"... -.- Huoh. Tai vain naureskeltiin koko asialle, että mitäpä minä sitä murehtimaan kun ei omalle kohdalle käy. Niimpä niin. Mitäs jos kävisi? Mitäs jos joku tappaisi raa'asti oman perheenjäsenesi, miltä silloin tuntuisi jos joku tulisi siihen viereen naureskelemaan? Jos ei osaa sanoa mitään järkevää, tai asia ei yksinkertaisesti jaksa kiinnostaa, voi siitä yhtä hyvin olla hiljaa. Voi sitä empatiaa tuntea asioihin vaikka edes sen verran, että osaa pitää suunsa kiinni.

2. Huumorintaju

Onhan teillä sitä? Hyvä. Sitä nimittäin elämässä tarvitaan. Kun joskus tarpeeksi asiat menevät nurin, pelkkä asioiden heitto vitsiksi auttaa jo paljon. Huumoria käytetään niin hoitomuotona, kuin ihan arkipäiväisenä piristyksenä. On ihanaa löytää ihminen, joka naurattaa tai joka nauraa täysin samoille asioille. Olen itse huomannut, että ne, jotka eivät omista rentoa huumorintajua, tai edes pikkuruista hassunkurisuutta. En tiedä mitään rentouttavampaa, kun kuunnella ihmisten hyväntahtoista tai välillä hieman ilkikuristakin läpyskän heittoa. Ja voin kertoa, että eläminen helpottaa kummasti, jos vain jaksaa suurimmassakin harmaudessa etsiä jotain nauramisen arvoista. Ja mikäs sen enempää piristäisi päivää, kun kunnon  "apua mahaan sattuu" -naurut.

3. Erilaisuuden hyväksyminen

Itse pukeudun tietoisesti huomiota herättävästi ja tiedän, ettei sitä kaikki hyväksy. Jotkut kauhistelevat, jotkut ihastelevat. Koska pukeutuminen on oma valintani ja tiedän sen huonot puolet, tiedän seuraukset. Mutta en tule koskaan hyväksymään sitä. Miksi jotain erilaista tai itselle tuntematonta pitää karttaa tai yrittää haukkumalla sabotoida? Minulle on tullut jo ihan bloginkin puolelle (Anonyymeiltä tietenkin) kommentteja tyyliin "Kuinka sä kehtaat pukeutua noin?!" Kehtaan mitä kehtaan, se ei pitäisi haitata kenenkään muun elämää. Pukeutumiseni on oma asiani enkä usko, että se vaikuttaa kenenkään muun arkeen millään lailla, joten miksi sitä ei voisi hyväksyä?

Samoin kaikki muu erilaisuus. Tahaton tai tahallinen, miksi karttaa? Jos joku nyt haluaa olla jotain erilaista tai on saanut siihen luontaiset kykynsä, niin mikäs siinä. Olkoot. Sitä en vain tahdo käsittää, miksi se tuntuu olevan joille kuille niin elämää tärkeämpää ilmoittaa tästä suureen ääneen, että ei kukaan voi olla tuonnäköinen . Miksei voisi? Mielestäni kaikki kukat saavat kukkia ihan vapaasti niin kuin tykkäävät.



Kiitos. Olen puhunut. Vielä huomauttaakseni epäkohdista, jota teksti saattaa olla täynnä, älkää välittäkö. Tämäkin rupastus oli keskiyön kahinaa, joten päällekkäisyyksiä saattaa olla. Olen muutenkin luonteeltani täysi kaksonen, että voin rakastaa jotain, mutta myös vihata samaa asiaa. Älkää siis ottako minua liian kirjaimellisesti. Älkääkä myöskään menkö vetämään herkkuja nenäänne, olen mielipiteeni sanonut, ja nimenomaan, omat mielipiteeni. Kaikkihan saavat vapaassa maassamme olla mieltä mitä haluavat. Halusin vain kuitenkin taas avata suuren suuni ja yrittää omilla lausahduksillani saada edes jotain aikaiseksikin. Nyt yritän saada itseni nukahtamaan ja saamaan taas jonkinlaiseen arkirytmiin, tsau!

Gotta make my mind up, Which seat can I take?

Mistä OPEL, on lyhenne? Oitis Pois Euroopan Liikenteestä 

Suomessa sokeat tekevät harjoja, Saksassa Opeleita.

Vanha legenda Opel-logon kehittämisestä kertoo seuraavaa:
Audin neljä ympyrää kuvavat turvallisuutta, laatua, ajo-ominaisuuksia ja suorituskykyä. Audin jälkeen alettiin kehittämään Opelia...
Autoinsinöörit etsivät hyviä ominaisuuksia Opel-logoon pitkän aikaa...lopulta eräs insinööri totesi, että "on se ainakin auto" - ja piirsi yhden ympyrän. Tällöin toinen insinööri tuli ja sanoi "ei helvetissä ole" ja veti viivan ympyrän päälle. 


Näinpä siis minäkin tein. Ostin oman auton. Toim. Huom. OMAN! Minä, jolla ei ole ollut kuin kerran elämässä oma pyörä ja sekin varastettiin. Enhän minä edes tiedä autoista, ainoa mikä piti olla oli musta väri. Tietenkin. Ei näiden haarojen alle mikä tahansa menopeli pääsekkään, joten tehojakin toivoin.

Opel Astra Sport, 2,2 litrainen, 152 heppaa, vuosimallia -01 + muut namuherkut. Kelpasi, joten se minulle kiitos! Sain vielä suht läheltä ja vielä kelpo hintaan. Kannattaa omistaa isi, joka tinkii. ;) Mutta isin auto tämä ei ole, ehei. Omat rahat löin tiskiin ja näin sain uuden Mussu Masiinan koristamaan pihaa. Entinen omistaja oli mennyt kokeilemaan huippuvauhdit, 215km/h kuulemma oli kiihtynyt. Mutta enpä tuskin koskaan tule noita huippuja itse kokeilemaan, nimim. 80km/h on ihan hyvä. ;)


Ostin Parhaan Elän Leveästi = OPEL

Tässä siis kuvamateriaalia minusta ja tuosta Mussuisesta menopelistäni. Turha ottaa kuvia liian vakavasti, musta kun aitoa GTI-tyttöä ei tulla koskaan saamaan. :D Eipä tuo autokaan mikään maailman parhainyyberhyväkallismahtavinpälälpäläää ole, mutta se on minulle tällä hetkellä "Se Oikea", joten älkää tekään amisautohullut tulko vineemään mistään

Loppuun vielä aiheeseen sopiva "Huumoripläjäys". Paskaa musiikkia, mutta jotta että tärkein ei unohtuisi. ;D

Helsinkipostaus nro 2.

Tässäpä sitä ollaan, lomalla ! Ah tätä ihanuutta. Tosin ehdin jo kehitellä pientä paniikkia katsoessani ensi viikolla alkavan kouluni lukkareita... Huhhuh, taas sitä mennään ja entistä tiuhempaan tahtiin. Jokainen päivä täystunneilla koulussa ja vielä olisi työt päälle. No, eipähän ainakaan ehdi tulla tylsää! Töistä en valita, mutta oppintunteja kyllä voisi vähentää, kiitos. <3

Mutta, mitä muuta minulle kuuluu? No ei tällä hetkellä muuta, ajattelin viettää loman ihan lomana tekemättä mitään. Paitsi että pitäisi kyllä tehdä kaikkea! Mutta yritän olla stressaamatta sillä. Olin ajatellut tähdittää tämän päivän niinkin tärkeälle asialle, kun autoni kuvailemiselle with myself, mutta eikös tuolla päättänyt alkaa satamaan juuri, kun olin menossa autonpesupuuhiin.. Joten sekin siirtyy huomiselle..

Mutta Helsinkiin palaten, tässä muutamia ostoksia jotka sieltä tarttuivat mukaan.

 Lip Servicen Gangsta Pranksta -malliston toppi, johon ihastuin suuresti! Mukavan oloinen päällä ja muutenkin ihan pätevän oloinen vaate.

Tämän paidan huusin Huuto.netistä, mikä oli itsellekin hieman heräteostos. Mutta oli sen verran näyttävä paita, että pitihän tuo mukaan ottaa!

 Näitä hiusklipsejä tulikin sitten rohmuttua oikein kunnolla Cybershopista. Olen vasta päässyt näiden makuun ihan hiljattain ja ajattelinkin, että ovat ihan passeleita muuttuvalle lookilleni. En nimittäin voisi kuvitellakkaan värjääväni minkään värisiä raitoja, kun vaatekaappini väriskaala on niin laaja ja vaihteleva, ettei hiukset pysyisi perässä. Ja mikään ei ole niin tärkeää, kuin se, että kaikki ovat sävy sävyyn!
Nämä klippasin päähäni nopeasti kuvienottoa varten, että älköös olko huolissanne, että noin hutiloiden niitä pitäisin päässäni oikeasti. :D Lyhentelinkin niitä hieman omaan kuontalooni sopiviksi, mutta näköjään jotkut kaipailevat vielä paria klipsausta. Mutta näettepähän kuvista pointin, ostin siis tukkaa, aitoa ja feikkiä.

Tästä pidin ehkä eniten, koska sillä sai luonnollisimman näköisen raidan.

 Käsirauta kaulaketju tuli myös joukkooni Cybershopista. Huomasinpa nimittäin tuossa, että koruvarastoni on ihan säälittävä, joten aloitin laajennusoperaation saman tein.

 Tekoripset, pitkästä aikaa. Omistan jotenkin kummalliset silmät, eivätkä näihin pään sisällä mollottaviin pikkusimmuihin mitkä tahansa ripset sovikkaan, joten toivon, että nämä toimisivat.

 Backstreetiltä tuli paketti, korsetin sisältäen. Sukkanauhat olivat myös mukana, jotka olivat iloinen yllätys! Tykkään!

Morticiasta nämä Lipparin tikarikuviolliset sukat. Ai miten niin omistan pakkomielteen tuohon tikariin? Ehen... ;)


Anteeksi, olen kamalan tylsä ja läsäytän vain tämän ostoslistan tähän. Olen kovasti pähkäillyt erilaisia postausideioita ja varmasti niitä alkaa tässä tipahtelemaankin. Varsinkin nyt, kun lomaillessahan ei muuta olekkaan kuin aikaa! Not. Mutta yritän silti ehtiä rustailla joitain ideoitani. :) Nyt täytyy kiiruhtaa kauppaan, saan sen verran tärkeitä vieraita huomenna (äitin <3), että pitää tehdä ihan lämpimiä pullia omin pikku kätösin sitä varten!

Pai <3

Helsinkipostaus nro 1.

Bujaaa, Helsinki tuli taas kierreltyä ja kivaakin oli! Ainakin ostosten puolesta, sain taas hirmusti kaikkea kivaa. Ostoksia tarttui niin paljon mukaan, että sen takia jaankin tämän postauksen kahtia. ;) Myös posti on tuonut taas pieniä paketteja, jotka kuvailen heti kun vain saan hovikuvaajani takaisin kainalooni.

Koko kesän olen raatanut töissä perse ruvella, joten ajattelinkin, että menen kerrankin Morticiaan niin, etten vilkuile koko ajan hintalappuja, vaan ostan sen mitä haluan. Tietenkään täydelliseen hintojen blockailuun en pystynyt, mutta kyllä voin myöntää että rahaa meni... :D Vaikkakaan en hirveästi sieltä mukaan tavaraa raahannutkaan. Cybershopista ostelin kaikenlaista pientä krääsää ja sinnekkin sain kyllä kulumaan sitä rahaa. Myös uusi hiustenleikkuri lähti matkaan, joka on enemmän kuin elintärkeä meille puolitukkalaisille. Avokin sivuja pitää olla joka välissä parturoimassa ja omakin sivuni kaipaisi sitä jo kovasti.

Findustrissakin tuli käytyä ja. No huhhuh sanon minä... Meininki oli esiintyjien puolelta täysin katossa ja he pitivät hauskaa, mutta mitä tekevät ujot ja hiljaiset suomalaiset? No istuvat tietenkin kaljatuoppi kädessä jossain pimeässä nurkassa ja mulkoilevat niitä muutamaa ihmistä, jotka uskaltautuivat tanssilattialle pitämään hauskaa. Saatana. Ensinnäkin, meidän tullessa paikalle ensimmäisen esiintyjän aloittaessa lauantaina, ei paikalla ollut juuri kymmentä ihmistä enempää. WHAT, siis oikeasti? :D Kerran kun tuollaisia järjestettäisiin ja vielä ihan kohtuu tiloissa ja liputkin oli niin naurettavan halvat, että melkein itkettää, niin sitten sinne ei edes vaivauduta tulla paikalle, itketään vain, kun täällä ei ikinä mitään tapahdu. Käytiinkin sitten oikeastaan vaan pyörähtämässä koko paikassa Avokin kanssa ja lähdettiin pitämään hauskaa kaverin kämpille. Ainoa, mikä hieman piristi tunnelmaa, oli ne muutamat tutut, joihin tuli törmättyä. <3 Ja tietenkin ihailtava esiintyjien asenne.

Mutta, jotta tärkein ei unohtuisi, palataan ostoksiin. Laitoin lopuksi vielä nassukuvia ja vähän kokonaisuus kuvaa tuon illan vaatetuksesta. Monet ovat toivoneet lisää kuvia minusta itsestään naaman kera, joten tässä sitä nyt ihan riesaksi asti!

 Morticiasta nappasin mukaani nämä, ehkä käytännöllisimmät ja sen vuoksi varmasti yhdet tulevista suosikkikengistäni, Demonian pitkävartiset tennarit. Omnom nom, haluaisin pitää niitä jalassa 24/7, niin unelmien täyttymys ne olivat! Hei hei tavalliset puolipitkät ja lyhyt malliset tennarit, nämä jäävät suosikeiksini for evö.

 Ostinpa sitten pitkästä aikaa korsetin! Hävettää myöntää, mutta edellisestä korsuostoksesta on vierähtänyt vuosi jos toinenkin. On vain sen verran muodot muuttuneet, etten ole varmaksi osannut sanoa omaa korsukokoani, joten nyt sekin selkisi! Tuon sitten nappasin mukaani, kauan sitä jo haaveilleena.

 Lähempää kuvaa samasta asiasta.

Tuo Cyberdogin toppi on myös uusi, omistankin sen jo punaisena, mutta jotenkin tuo valkomusta on enempi mun juttu. <3 Tykkään!

 

Ja siinä vielä vähän naamapostausta! Toiset enemmän muokattuja, toiset eivät juuri mitenkään. Ajattelin, että siitä tulisi kuitenkin vikinää, jos laittaisin pelkkiä photoshopin uhreja. :D Joten naattikaa naattikaa, minä menen pakkailemaan, huomenna nimittäin kesäretki töistä! :D Mukavaa tehdä vähän jotain extraa asiakkaiden kanssa ja saa sitten samalla vähän niinkuin vahingossa pitää itsekkin hauskaa!

Kenkämaniaa, mitäs muutakaan.

Onpa mukavaa omistaa Mieheke, jolla on siskoja! Sain nimittäin Avokin siskolta ostaa pilkkahintaan nämä Iron Fistin simmuihanuudet, kun ne olivat hälle liian pienet. Pakko oli ne itselle ostaa, vaikka olivatkin 38. Oikeastihan käytän suurimmaksi osaksi 36 tai 37 koon kenkiä. Mutta IF tekee kieltämättä pienehköä kokoa, joten pienellä kantapään modauksella saa nuostakin kelpo popottimet.

Huuto.netin syövereistä alkaa taas tipahtelemaan paketteja, tällä viikolla olivat nuo wetlook/pvc sukat tipahtaneet postilaatikkoon. Vähän petyin, olisin odottanut hieman laadukkaampaa materiaalia, nuohan ovat siis perus wetlook leggareiden kanssakävijöitä. Ja mullakun nuo wetlook leggarit kuluu käyttökelvottomiksi alta aikayksikön, joten miten lie noiden käyvän. :/ Harmitus. Mutta tässä nyt pientä kuvapostausta.

Avokki ei päässytkään tilanteeseen minua kuvailemaan, joten kuvat menivät ihan pyllylleen, asukokonaisuudesta puhumattakaan. Nuo sukat nimittäin ovat tarkoitus laittaa toiseen kokonaisuuteen, jota en kuitenkaan vielä halua paljastaa... ;) Sen verran voin vähän avata, että malleilemaan pyydettiin, johon sitten olen kehitellyt sellaista kivaa asua, johon nuo sopivat kuin nappi päähän!

Avasin hieman noita vetskareita havainnollistaakseni tuon pituuden. Kun muuten ne näyttivät vaan sukkahousuilta. :D Taas huomasin oman töppöjalkaisuuden, kun nuo sai vetää melkein kainaloon, etteivät olisi olleet ihan rypyssä! Tuossakin näkyy hirveitä ryppyjä nilkan kohdilta, mutta no can do.

Mutta nyt menen tutimaan, jotta jaksan taas ahertaa mielenterveyskuntoutujien parissa huomenna töissä. Hyvää yötä!

Videopostaus number Uno.

Arvonnan voittaja ja turhaa pölinää;

PS. Eikä se elämä oikeesti kamalaa oo.. ;)

Keskushermostosi järjestelmä optimoidaan kestämään...

TJ 11 aamua. Sitten alkaa minun lomani! Hurjat seitsemän päivää tämä tyttö rilluttelee ja sitten koulun kellot kilkuttelevatkin jo luokseen. Sitten sitä taas kipitelläänkin kiltisti pulpetin ääreen ja tervetuloa yltiömäinen stressi ja tenttideadlinet! Oi voi. Jo ihan hirvittää...

Kun jo nytkin aamut alkavat kutakuinkin juurikin näin;

Mutta! Köyhänä opiskelijana oleminen loppui minulta tähän! (Voin kyllä sanoa, että on siellä töissä tultu hypittyä pitkin vuotta ihan kiitettävästi, ettenhän minä oikeaa opiskelijaelämää ole koskaan edes nähnyt, rahanahne paskahan tässä ollaan! ;)) Mutta niin! Sain nimittäin pestin eräältä nuorisotalolta, jossa työt alkavat syyskuun alussa! Pesti on ihan pikkuruinen, nuoppari ei ole auki kuin kaksi kertaa viikossa ja tämä tarkoittaakin sitä, että tienaan juuri ja juuri sen, mitä Kela sallii.. ;) Wuppiiii!

Ja. Toinenkin historiallinen tapahtuma tapahtui juuri minulle. OSTIN AUTON! Hurjaa ajatella, että tuo musta Opel Astra tuolla pihalla on oikeasti minun. Minun. Omilla rahoilla ostettuna ja kaikilla (Melkein..) herkuilla. Eikä ollut edes mikään rupuinen auto, vaan kulkee ihan mukavasti! Kyllä sellasella 2,2 litrasella sopiikin huristaa. Kaikista iloisinpana tässä tapauksessa pidän sitä, että tämä auto ei ole todellakaan mikään "Isin auto" tai edes isin rahoilla ostettu, vaan perkeles työllä ja tuskalla! Ajattelinkin huomenna ottaa ihan kunnon GTI-ihkudaatyttö meininkeisiä kuvia oman Mussun rinnalla! :D

Olen joskus tainnut mainita myös siitä miten taikauskoinen olen. Ja kuinka luotankaan erilaisiin "merkkeihin" ja kohtaloon. Taas sain huomata miten numerologia ja erilaiset pikkuasiat tekevät asioista ällistyttäviä. Nimittäin tuossa vertaillessani vierekkäin olevia autojamme, siis minun ja Avokin, huomasin meidän rekisterinumeroiden yhtälöllisyydet. En viitsi niitä tässä paljastaa, mutta siis otetaanpa esimerkki. Minun rekisterinumeroni on kuvitellusti vaikka BLA-123 niin Avokin rekkari oli DDD-234. Eli kun jokaiseen omaan rekkarinnumerooni lisäsi yhden, tuli Avokin rekisterinumero! :O

Myös toinen kummallinen sattuma tapahtui, nimittäin virallisesti ostin autoni eilen ja äitini tehdessä pieniä laskelmia, huomasi hän, että edesmennyt vaarini oli ostanut ensimmäisen autonsa tasan neljäkymmentä vuotta sitten. Ihan käsittämättömiä sattumia... Joten eipä niihin auta kuin uskoa... ;o

Ja ostoksia on taas kiitettävästi kolahdellut postilaatikkoon! T'ässä niitä hieman esittelyssä. Paitsi yhden asukokonaisuuden jätän vielä salaiseksi... Syytä en vielä kerro. ;)

Tällaisen pikkuruisen pussukan uudelle founille kutosin omin pikku kätösin! Ja materiaalina toimi niinkin arkinen asia kuin sukka. Valitsin kaupasta vain mieluisinman, leikkasin lavaosuuden huithelkkeriin ja ompelin varren umpeen ja TADAA, näin omistan kätevän pussukan puhelimelle, jotta siihen ei tulisi hirveästi naarmuja, kun se laukkuni syövereissä seilaa. Sainpahan sellaisen kun halusin, koska valmiit kännykkäpussit on HIRVEITÄ. Enkä ymmärrä kuka niitä edes keksii, sellaisia pienen käsilaukun kokoisia hirvityksiä ja ne värit, niistä en edes aloita puhumista..

 Sitten nämä Lipin housut huusin Huuto.netistä. Itse en iltahämärissä saanut tarpeeksi selvää kuvaa, joten nappasin jonkun valmiin esittelykuvan. Mutta kyseiset housut kuitenkin. Malli oli vain hirmusen pitkää ja ne näyttävät tällä hetkellä suht törkeiltä, kun en ole niitä vielä saanut lyhennettyä.

 Tämä pvc hamonen loikkasi luokseni Backstreetistä. Ihan kiva, vaikka vähän liian pitkän mallinen.. Tai ei pitkän mutta hölmön pituinen. Tuossakin kuvassa jouduin vetämään sen yli navan, jotten se ei olisi ihan mallia tantta. Joten lyhennysoperaatio tässäkin edessä!

Sitten myös kuvan remmitoppi, joka ei kyllä meinaa erottua edukseen ollenkaan... Tuossa topissa oli myös hirmuisen ahdas tila rintavarustukselle, joka uhkaa tursuta taas hieman tökerösti. Saa nähdä lentääkö toppi vielä sen vuoksi Huuto.nettiin. Mutta muuten ihan mukava ja ryhdikäs!

Mutta tässäpä tätä sepustusta taas riittämiin, huomenna varmaankin mennään kuvailemaan autoa ja jos vaikka saisin pitkään lojuneen arvonnan ja videopostauksen myös tehtyä viikonloppuna! Mutta nauttikaa loppukesästä toverit, tätä taas odotetaan sitten kun paskaaloskaa sataa niskaan ja pyryttää niin, että kattolaatat lentelevät Tanskaan asti.