Olen nyt tätä maailmaa ehtinyt tallailla rapiat 20 vuotta ja tänä aikana olen huomannut ympärilläni olevasta maailmasta joitain inhotuksia ja ihastuksia. Olen hyvin temperamenttinen ihminen ja jotkut mielestäni epäkohdat voivat saada minut jollei nyt järjiltään, niin ainakin kihisemään raivosta. Päinvastaisesti olen myös hyvin tunteellinen ja empaattinen, että osaan arvostaa ihmisten hyviäkin ominaisuuksia ja pidänkin niitä arvossaan, jos niitä kohtaan.
Tässä siis lueteltuna joitain mainitsemisen arvoisia piirteitä/asioita.
INHOTUKSET
1. Itserakkaus
Jos minä jotain halveksin ja inhoan sydämeni pohjasta on itseään yltiöpäisesti rakastavat ihmiset. Terve itsetunto on eri asia kuin se, että kehuu itseään ällömakealla tavalla. Luin tässä taannoin erään tyttö paran blogia, joka oli täynnä itsensä ylistystä ja kehujen kalastelua, ihmetteli ääneen miten upea hän tänään onkaan jne. ja voi himpulat, miten minulla keitti. Kuka jaksaa lukea ihmisen yltiömäistä paasausta siitä, miten ihana hän onkaan ja voi kuinka kauniina heräsinkään tänään ! HUHHUH. Tai lainatakseni kulunutta praasiani, "Hullun hommaa.".
Ylipäätään jokaiseen itserakkaaseen tai yltiöpäiseen nokan nosteluun olen kyllästynyt täysin. MIKSI ihmisten täytyy yrittää epätoivoisesti nostaa itseään muiden yläpuolelle, kun se päinvastoin antaa hyvin säälittävää ja typerää kuvaa kyseisestä henkilöstä. Muutenkin niiden yksilöiden olisi hyvä katsoa välillä sinne peiliin ja miettiä muutakin kun sitä omaa kaunista naamaa. Välillä pieni empaattisuus ja itsensä unohtaminen olisi ihan paikallaan.
2. Turha valitus/kitiseminen
"Voi kun minulla on tänään taas maha kipeä. Ja taas siellä sataa. Aamullakaan en löytänyt toista sukka paria ja tajusinkin sen olevan pesussa, miten tänään voinkaan olla eri pari sukilla? Enkä ole vieläkään saanut töitä ja tekisi vain mieli lopettaa päivänsä tähän. Yhyy, miksei kukaan minusta välitä."
PERKELE! Tuota ininää saa kuulla ties mistä ja joka puolelta. Milloin joku valittaa pitkät pätkät ah niin ihanassa Facebookissa ja milloin joku elämääkin tärkeämpi ihminen antaa tilityksiään Seiskan kanteen. Kun kaikki on niin kamalan vaikeaa, eikä mistään tule mitään. Voin kyllä kertoa, että itsekkin tulee turhiin valituksiin sorruttua tämän tästä, mutta tietentahtoinen valittaminen asioista, joille itse voisi kyllä tehdä hyvinkin jotain, jos vain viitsisi. Ärsyttää suuresti, kun tuntuu nykyajan teineillä olevan muodissa masennus. Saadaan diagnoosit heppoisin perustein kun vähän itkettää kun elämässä pitäisi välillä tehdäkkin jotain, yhyy. :( Itse olen hoitajan ominaisuudessa nähnyt hyvin masentuneita ja vakavasti mieleltään sairaita olevia ihmisiä, ja sen takia kiehahtaakin tämä yleinen sanaparsi "Mua masentaa..." Prkl eikä masenna! Katso ensin niitä oikeasti sairaita ja tule sitten vasta valittamaan! Tai jos maha on pikkuisen kipeä niin meneppä katsomaan 8-vuotiaita lapsia syöpäosastolle ja valita vasta sitten!
Yhtä raivostuttavia ovat myös ne, jotka valittava, että kun ollaan työttöminä eikä töitä löydy mistään. Hei haloo. Itse olen juuri täyttänyt 20 vuotta, yksi ammatti opiskeltuna ja kovaa vauhtia opiskelen toista ja mulla on jo nyt neljä työpaikkaa jossa juoksen keikkatyöläisenä, enkä ole vielä edes kouluja käynyt loppuun! Kyllä minäkin aloitin työrupiamat sieltä pohjalta ja tein paskahommia, jotta voisin sanoa olevani edes jossain töissä. Siitä se sitten lähti. Nykyään töihin soitellaan niin usein, etten millään ehtisi kaikkea edes tehdä! Ja sitten jotkut ihmiset lahtaavat sipsiä sohvalla ja ihmettelevät kun kukaan ei tule hakemaan töihin. Niimpä niin.
Löysinpä sopivan kuvan, mikä ajaa pointtiani täydellisesti;
3. Turha ilkeily
Olen aina ollut sorrettujen puolella ja yrittänyt parhaani mukaan olla kiltti mahdollisimman monelle. Monesti olen tämä takia saanut turpaani, ja kovaa, mutta silti pääpointtini tässä elämässä on se, ettei ilkeilyllä saavuta mitään. Olen aina ihmetellyt tätä Anonyymien suurta kansaa, jotka heittävät jokaiseen väliin ties kelle mitä epäsovinnaisuuksia ja miksi? Siksi, että saa toiselle pahan mielen vai siksi, että se jollain säälittävällä tavalla nostattaa jonkun pientä ja surkeaa egoa. Tosin anonyymina haukkuminen ei vaadi minkäänlaista sisua eikä kanttia, joten se oli ehkä huono esimerkki. Mutta onpa minulla toinenkin. Olin kauppareissulla ja jonottaessani kassalla, edessäni oli vähän vanhempi mies, jota nuori kassaneiti palveli. Kassaneiti teki kaiken ihan normaalisti ja kohteliaasti, mutta ilmeisesti ei tämän kyseisen herran mielestä.
Mies: Ne kortit annetaan yleensä käteen.
Kassaneiti: Anteeksi mitä?
M: Niin että jos tekisi työnsä oikein ja kohteliaasti niinkuin kuuluisi, niin ne kortit kuuluu antaa asiakkaalle käteen eikä läsäyttää tuohon pöydälle. *Lähtee ostoksineen pois*
K: Ai... Anteeksi...
Kuullessani miehen viimeisen kommentin, oli ilmeeni suurin piirtein tämä;
Ette voi uskoa, miten teki mieli vetäistä tuon kyseisen hran hihansuusta ja huutaa ANTEEKSI MITÄ SANOIT?! Kassaneiti oli hyvin kohtelias ja olisi varmasti antanut ne kortit pulleviin nakkisormiisi, mikäli olisit sitä kättä ojentanut!
Huomasi miten vaivaantuneeksi kassaneiti tästä välikohtauksesta tuli ja arvatenkin, miten paha mieli tästä syntyi. Melkein tuskan puuskissani riensin kassaneidin kaulaan huudahtamaan "Älä välitä pahasta maailmasta! Halataan pipi pois! *Rutistus*
Itseä jäi tämä välikohtaus hirveästi vaivaamaan ja ärsyttämään, koska näitä näkee päivittäin. Ihmiset ovat epäkohteliaita ja röyhkeitä vailla empatiaa ja rakkautta. Luoja, kuulostaapa tämä hippimäiseltä... :D Mutta itse olen aina kuuluttanut välittämisen perään ja siihen, miksi sitä pitäisi näyttää joka päivä. Onneksi kuitenkin joskus törmää ihmisiin, jotka aidosti haluavat samaa kuin minä ja jakelevat kannustuksia ja kehuja. Jos jokin asia tai ihminen ärsyttää, ei sitä välttämättä kannata mennä ilkeilynä huutelemaan pitkin kylää.
Jos jokin asia vaivaa, voi asiasta huomattaa ilman mitään ilkeää sävyä tai haukkumista. Mietippä sitä itsellesi, jos joku tulisi kehumaan tai sanomaan sinulle, jostain asiasta, miten siinä onnistuitkaan tai yksinkertaisesti sanomaan, että olet mahtava tyyppi, niin eikös sillä parilla sanalla saisikin koko viikon paremmalle vaihteelle? Eikö? ;)
IHASTUKSET
1. Empatia
Tämä menee nyt hieman päällekkäin edellisten kanssa, mutta tätä ominaisuutta haluan painottaa. Empatia. Se, miten pystyy asettamaan itsensä muiden asemaan ja näin ollen ymmärtämään pahan olon tai innostuksen. Itselle tätä ominaisuutta on siunaantunut vähän liiaksikin.. En nimittäin pienenä pystynyt katsomaan käsinpiirrettyjä piirrettyjä, koska minun kävi sääliksi piirtäjiä, jotka olivat minun vuokseni tehneet niin valtavan työn. :') Itkin myös kovina myrskyiltoina pikkulintujen vuoksi, kun ne joutuvat poloiset olemaan pihalla, kun minä saan olla sisällä lämpimässä.
Enää empatiakykyni ei ihan noissa mittasuhteissa pyöri, mutta kärsin kovasti, jos joku ympärilläni kärsii. Ja välillä sitä toivoisi kanssaeläjienkin arkeen, välillä olisi ihan hyvä katsoa ympärilleen ja miettiä, miltä se maailma näyttää sen kaverin silmin tai vaikkapa oman puolison nappisilmin. Elämä ei ole ihan niin minäminäminä, kun voisi kuvitella. Tämän Norja keissin yhteydessä huomasin taas ihmisten kylmyyden ja idioottimaisuuden, kun monet hehkuttivat koko tapahtumaa että "VÄHÄ SIISTIÄ SE TEKI MASSAMURHAENNÄTYKSEN!!11"... -.- Huoh. Tai vain naureskeltiin koko asialle, että mitäpä minä sitä murehtimaan kun ei omalle kohdalle käy. Niimpä niin. Mitäs jos kävisi? Mitäs jos joku tappaisi raa'asti oman perheenjäsenesi, miltä silloin tuntuisi jos joku tulisi siihen viereen naureskelemaan? Jos ei osaa sanoa mitään järkevää, tai asia ei yksinkertaisesti jaksa kiinnostaa, voi siitä yhtä hyvin olla hiljaa. Voi sitä empatiaa tuntea asioihin vaikka edes sen verran, että osaa pitää suunsa kiinni.
2. Huumorintaju
Onhan teillä sitä? Hyvä. Sitä nimittäin elämässä tarvitaan. Kun joskus tarpeeksi asiat menevät nurin, pelkkä asioiden heitto vitsiksi auttaa jo paljon. Huumoria käytetään niin hoitomuotona, kuin ihan arkipäiväisenä piristyksenä. On ihanaa löytää ihminen, joka naurattaa tai joka nauraa täysin samoille asioille. Olen itse huomannut, että ne, jotka eivät omista rentoa huumorintajua, tai edes pikkuruista hassunkurisuutta. En tiedä mitään rentouttavampaa, kun kuunnella ihmisten hyväntahtoista tai välillä hieman ilkikuristakin läpyskän heittoa. Ja voin kertoa, että eläminen helpottaa kummasti, jos vain jaksaa suurimmassakin harmaudessa etsiä jotain nauramisen arvoista. Ja mikäs sen enempää piristäisi päivää, kun kunnon "apua mahaan sattuu" -naurut.
3. Erilaisuuden hyväksyminen
Itse pukeudun tietoisesti huomiota herättävästi ja tiedän, ettei sitä kaikki hyväksy. Jotkut kauhistelevat, jotkut ihastelevat. Koska pukeutuminen on oma valintani ja tiedän sen huonot puolet, tiedän seuraukset. Mutta en tule koskaan hyväksymään sitä. Miksi jotain erilaista tai itselle tuntematonta pitää karttaa tai yrittää haukkumalla sabotoida? Minulle on tullut jo ihan bloginkin puolelle (Anonyymeiltä tietenkin) kommentteja tyyliin "Kuinka sä kehtaat pukeutua noin?!" Kehtaan mitä kehtaan, se ei pitäisi haitata kenenkään muun elämää. Pukeutumiseni on oma asiani enkä usko, että se vaikuttaa kenenkään muun arkeen millään lailla, joten miksi sitä ei voisi hyväksyä?
Samoin kaikki muu erilaisuus. Tahaton tai tahallinen, miksi karttaa? Jos joku nyt haluaa olla jotain erilaista tai on saanut siihen luontaiset kykynsä, niin mikäs siinä. Olkoot. Sitä en vain tahdo käsittää, miksi se tuntuu olevan joille kuille niin elämää tärkeämpää ilmoittaa tästä suureen ääneen, että ei kukaan voi olla tuonnäköinen . Miksei voisi? Mielestäni kaikki kukat saavat kukkia ihan vapaasti niin kuin tykkäävät.
Kiitos. Olen puhunut. Vielä huomauttaakseni epäkohdista, jota teksti saattaa olla täynnä, älkää välittäkö. Tämäkin rupastus oli keskiyön kahinaa, joten päällekkäisyyksiä saattaa olla. Olen muutenkin luonteeltani täysi kaksonen, että voin rakastaa jotain, mutta myös vihata samaa asiaa. Älkää siis ottako minua liian kirjaimellisesti. Älkääkä myöskään menkö vetämään herkkuja nenäänne, olen mielipiteeni sanonut, ja nimenomaan, omat mielipiteeni. Kaikkihan saavat vapaassa maassamme olla mieltä mitä haluavat. Halusin vain kuitenkin taas avata suuren suuni ja yrittää omilla lausahduksillani saada edes jotain aikaiseksikin. Nyt yritän saada itseni nukahtamaan ja saamaan taas jonkinlaiseen arkirytmiin, tsau!
Ai hittolainen oon sun kanssa samoilla linjoilla. :D Varsinkin toi turha valittaminen just jostain vitun pikkuasioista ottaa päähän. Pienet ne on murheet joillanniin...
VastaaPoistaJa tuo ylitsepursuavan oksettava itsekehu xD Minä varmaan tiedän ketä tuossa tarkoitit, ja olin itsekin vähällä tälle neitokaiselle huomauttaa että jotain rajaa tuohon ylistämiseen.
Mutta huumorintaju on kaikista parasta ihmisissä/blogeissa! Sitä täytyy olla! :D Pelastaa paskimmankin päivän x)
ARGH! Mä oon niin samaa mieltä ton pukeutumisen kanssa. Jos pukeudut erilailla kuin suurin osa, olet jotenkin huono ja sua saa arvostella mielin määrin. Niinkö? NO EI! Ärsyttää, kun jotkut ihmiset eivät vain voi elää sen faktan kanssa, että ihmiset on erilaisia, näyttää erilaisilta ja pukeutuu eri tavalla. Oon saanu kuulla niin paljon paskaa mun ulkonäöstä, että sen takia asia aiheuttaa raivoa. Mua ei ainakaan häiritse se, miten joku muu pukeutuu ja jos häiritsee, niin en ainakaan ilmoita sitä ääneen.
VastaaPoistaJa kiva, kun kerroit mielipiteitäsi asioihin. Niitä on kiva lueskella :)
Mainio mielipidepostaus. En nyt mitääne erikoisempaa viitsi mainita, toistaisin vain mitä sä oot tässä sanonut xD Nykypäivän epäkohteliaisuus häiritsee muakin nykyään. Oon pitänyt oveakin ihmisille auki ja nykyään tosi harva viitsii edes kiittää =/
VastaaPoistaAllekirjoitan kaikki, varsinkin ensimmäisen!
VastaaPoistaTuossa oli paljon asiaa -samaisia asioita olen itsekin monesti kelaillut mielessäni. Tosin tuo työelämä-kohta ei välttämättä ole kuitenkaan ihan niin mustavalkoinen, nimim. lukion käynyt, eikä mistään tahdo löytyä töitä - ei vaikka kuinka itse olisikin niitä käynyt kyselemässä. Kyllä se vaan niin tahtoo olla, että täytyy olla ammatillinen pohja ennenkuin pääsee oikein mihinkään töihin. Tai ainakin siitä on ihan pirusti apua. Valitettavasti nykyään ei katsota juurikaan sitä, että kenellä olisi kapasiteettia koulutuksesta huolimatta työelämässä -.-
VastaaPoistaCrotesca, Ihanaa, että meitä on muitakin! <3 Joo, varmasti kohtasit tämän saman blogittaren, ei huhhuh.. :D Olen jo ennemmin pistänyt samoja piirteitä merkille ja melkein tekisi mieli lopettaa jo lukeminenkin sen vuoksi. :S Mutta jos hän kokee tämän itselleen tarpeelliseksi, niin tehköön vain itsestään turhamaisen.
VastaaPoistaNiina, NIIMPÄ! Tuntuu, että vaikka maailmassa erilaisuus kukkii parhaimmillaan niin silti suvaitsevaisuus ei kulje käsi kädessä. :/ Ja kiitos, pitää yrittää aina jotain omaakin ääntä täällä paasata. :D
Leena, kiitoksia ! <3 Totta, olen huomannut aivan saman. :/
Nette, mukava kuulla! ^^
Eva, No joo, pakko myöntää, että poikkeuksiakin on. :) Itselläkin on eräs tuttava, joka hakee kovasti töitä, mutta ei sitä meinaa mistään saada. Mutta pääasiassa asia kuitenkin yleensä niin, ettei valtaosa jaksa edes yrittää etsiä töitä, tai olettaa että se ensimmäinen työpaikka on heti johtajan pallilta. :/
Tuohon 3.turha ilkeily kohtaan mun on pakko sanoa, että oon niin samoilla linjoilla sun kanssa! En kestä miten kusipäistä käyttäytymistä näkee ja kuulee _jatkuvasti_ ihmisiltä. Ollessani asiakaspalvelutyössä tälläset 'yhyy et sanonut ole hyvä riittävän kovaa'-tyypit alkaa vituttamaan. Itse olen huomannut myös, että kun esim tuossa mainitsemassasi kassa-tilanteessa sitten sivustakatsojana sanoo, että 'olipas töykeä tuo aiempi asiakas, mielestäni palvelit oikein hyvin häntä' niin se kyllä korjaa tilannetta oikeasti. Maailmasta tekee pahan nimenomaan ihmiset, jotka eivät välitä ja jotka vaan katsovat sivusta ja antavat pahuuden tapahtua.
VastaaPoistaHuumorintajua, jonka mainitsit myös, tarvitsee kyllä todellakin elämässä,samoilla linjoilla siis edelleen kanssasi, pitää uskaltaa nauraa ennenkaikkea itselleen ja myös niissä traagisissa tilanteissa pitää yrittää löytää se hauska puoli(se on aina olemassa).
Fehlgeburt, Uskon! Minulla välähti heti kun kassalta lähdin, että olisipa taas pitänyt avata suu ja sanoa kassaneidille jotain, mutta perus kooma "tajuanvastamyöhemmin" -oli taas päällänsä. :D Ja kyllä, huumorintajua, erityisesti itseä kohtaan tarvitaan, että tässä elämässä edes joten kuten jaksaa ja pärjää!
VastaaPoistaOon kyllä samaa mieltä. Toi itsekehu on ärsyttävää. Myös ärsyttävää on toi et erilailla pukeutuneita ihmisiä ei hyväksytä. Tekis mieli aina ne kauhistelijat haukkuu päin naamaa. Omatpahan ne on vaatteeni. Ei niitten haukkujien tarttee samanlailla pukeutua. Erilaisuus rules:D
VastaaPoistaSiiri00, Niimpä. Mielestäni jokaisen vaatetus tai muu vastaava, on jokaisen oma päätös ja sitä tulisikin kaikkien kunnioittaa. Mitä sillä kukaan saavuttaa, jos toisia yltiöpäisesti arvostelee? :/
VastaaPoistaAika samoilla linjoilla mennään täälläkin, varsinkin tuo ilkeily ja itserakkaus pännii aina. En ymmärrä miten jotkut kuvittelevat oikeasti olevansa jotenkin parempia ihmisiä kuin muut? No, meitä on moneen lähtöön, valitettavasti!
VastaaPoistaTuohon turhaan valittamiseen haluan kuitenkin sanoa sen verran, että toki on typerää valittaa ns. turhista asioista, mutta minun mielestä ei pitäisi kuitenkaan vertailla omia ongelmiaan jonkun toisen ongelmiin, koska ne ovat niin yksilöllisiä. :) Ja varmasti löytyy aina joku jonka ongelmat ovat omia isompia, oli kyse sitten mistä tahansa. Mutta kyllä minuakin nuo joka asiasta valittavat ärsyttävät, ja niitä tosiaan löytyy, varsinkin sieltä fbstä..
allekirjoitan eritoten tuon ilkeilykohdan, ja arvaapas vain kuinka paljon sitä saakaan osakseen kun on ollut lähes kolme vuotta asiakaspalveluduunissa :( ja sekin inhottaa, että jopa ystäväpiirissä sellaista viljellään. miksi pitää olla vittumainen ja ilkeä tahallaan?
VastaaPoistaVampiric, Totta totta, en voi mittauttaa, millaiselta kenenkin ongelmat tuntuvat, mutta jotkut ihmistyypit ovat vain raivostuttavia, jotka keksimällä keksivät itselleen sairauksia ja valittavat pienestäkin päänsärystä. Ja jos itse uskaltautuu sanomaan, että "no minullakin vähän särkee päätä" niin vastaus on yleensä "No mutta minulla särkeekin paljon enemmän!" :/ Mutta toki, ymmärsin mitä tarkoitit ja totta tuokin. :)
VastaaPoistapapercuts, uskon. :( Ja varsinkin tuo ystäväpiirissä vittuilu ottaa kaikesta pahiten itseen. Jotkut kun ei vaan ymmärrä..
Aamen! Tää teksti olisi ihan hyvin voinut olla mun kirjoittama, niin samoilla linjoilla ollaan :)
VastaaPoistahenni, mukava kuulla! ;)
VastaaPoistaAspahommissa näkee kyllä kaikenlaista. Tuntuu että ihmisiltä katoaa tilannetaju ihan täysin kun on kyse HEIDÄN rahoistaan. Ja tuntemattomalle on helppo rähjätä jos jokin menee vikaan. Ja sekin asenne että toi on "vaan" kassa, eli pohjasakkia. On minut haukuttu vitun ämmäksikin kun erehdyin kysymään erään miehen vaimolta henkkareita koska ostot olivat yli 50 euroa. Mut mies jäi sanattomaksi loppuenlopuksi koska ei keksinyt enää mitään ja varmasti tajusi oman käytöksensä naurettavuuden. Vedin työkaverit kuuntelemaan ukon haukkumista ja kysyin mieheltä miksei aikuinen ihminen osaa käyttäytyä? Olisi kiva jos osaisi päästää toisesta korvasta ulos ja toisesta sisään, mutta se ei ole niin yksioikoista. Jään miettimään usein miksi ihmisen ovat niin töykeitä, johtuuko se minusta vai työstäni? Kiitoksen sanominen ja kärsivällisyys ovat katoavia asioita nykyisin. Ihmiset kiukkuavat kaupassa kun "kaikkimullehetinyt" ei toteudu.
VastaaPoista-Jenni-
Jenni, äärettömän hyvä teksti! Mielestäni jokaisen pitäisi omassa pienessä päässään miettiä, mitä toiselle möläyttää. Se, että joku on asiakaspalvelussa töissä, ei oikeuta siihen, että kaiken loskan ja oman pahan mielen saisi kaataa työssäolevan niskaan. :/ Monesti byrokratian päätöksien miinuspuolet kaatuvat alempien työntekijöiden päälle.
VastaaPoista