Tekstiä, ihan muuten vaan!

Mihinkähän minä itseni kanssa joudun? Taas nimittäin on sellasetki tatuointikuumeet, että huhhuh... Ja kun haluaisin selkääni täyttämään sellaisen ison kokonaisuuden, joka on myös yhtenäinen, niin en haluaisi sitä tehdä osissa. JOKA taas tarkoittaa sitä, että idean toteuttamiseen kuluisi hirmusesti rahoja. JA niitähän mun opiskelijaelämässä riittää! Mutta kun taas... Haluaisin saada sellaiset kivat kuvat koristamaan selkää kesäksi, joka on juuri ainut vuodenaika, jolloin voin selkämystäni esitellä... Yhtälö on siis aikalailla mahdoton, jos en nyt sitten sattuisi voittamaan lottopottia, vaikkakaan en edes lottoa. Pitäisikö siis aloittaa? Tuskin. No jooooo, onhan tässä vielä kesiä ja muutenkin vuosia jäljellä toteuttaa villejä ideoitani, mutta kun satun vain olemaan luonnetta mulletännekaikkihetinyt...

Seuraavaan asiaan hypähdys, haluanpa jakaa myös muuta mieltäni kiihottavaa, nimittäin Rob Zombie. Oikein tänään kolahti autoa ajaessa ja kyseistä herraa kuunneltaessa, miten järkyttävän upea idealisti tämä onkaan. Jopa Zombien leffat on ihan mahtavuutta, vaikka yleensä en sen tyylisistä leffoista pidä ollenkaan. Niissä vain on.... sitä jotain. Esimerkiksi House of 1000 corpses biisi on jotain niin upeaa. NAM. Olisi kyllä mielusti kiva nähdä joskus tämä herra ihan livenä esiintymässä, kun sattuu tuo ulkonäkökin niin miellyttämään silmää. ;o Sitten jos (ja kun ;)) musta tullaan tekemään elämänkertaleffa, niin vaadin, että siinä tunnarina toimii Rob Zombien Living Dead Girl. Biisi, joka sytyttää mut yhä uudestaan ja uudestaan, NOM.
Tästä kyseistä biisiä voi sitten popittaa, jos sitä ei ole vielä yleissivistyksen vastaisesti kuullut. <3

...

Hei rakkaat lukijani, mitä teille kuuluu? Mulla alkaa elämään taas paistaa aurinko, alkaa nimittäin tämä stressipuolikin helpottaa, mitä lähemmäksi työharjoittelu tulee. Ja miten odotankaan tuota harjoittelua! Pääsee nuorison kanssa tekemisiin, mikä on mulle melkein vielä valtaamatonta aluetta, eli menen siis tällaisen nuorisotoimiston toimiin, jolloin pääsen eri nuorisotiloille töihin. Voiko olla mukavemman kuuloista! Eipä oikeastaan. ;)

Olen myös löytänyt rakkaan Huuto.netin uudelleen, josta olen ehtinyt löytää jos jonkinlaisia mukavuuksia! Täällä sivistyksen keskellä asuessa voi myös yhtäkkiä eksyä ostoskeskusten ihmeellisiin maailmoihin, ja löytää jopa tavallisista vaateliikkeistä jotain herkkuja. Tässä siis jotain mainitsemisen arvoista;

Kyseinen huppari löytyi Seppälän alennusmyynneistä, ja ihan naurettavalla hinnalla, 8e! Tuo leikkaus ja erityisesti niitit miellyttää silmää.

Blogspot ei nyt millään antanut lisätä kuvaa, johon olin laittanut molemmat edestä ja takaa kuvat, joten tehdään nyt sitten hankalamman kautta. Big Pointista bongasin tällaiset housut, ei ehkä ihan juuri sitä minua, mutta housujen tarve oli suuri, joten nämäkin nyt sitten kipusivat kaappiini.

Takaa kyseiset pökät.

Tämä tulikin sitten huudettua Huuto.netistä, rintsikat vain loistaa tuolta supertörkeästi, en vain jaksanut vaivautua vaihtamaan mustia. Aika ilkeesti se aina kuitenkin noita vilkuttaa, joten voi olla että tulee enimmäkseen käytettyä paidan toista osaa pelkän topin kanssa.

Tämäkin nahkahame löytyi Seppälästä ja vain 8euron hinnalla! Ja olin tyytyväinen kun sain tungettua sen päälleni vaikka koko olikin 34. :D Paita ei sovi kokonaisuuteen ollenkaan, mutta vedin nyt vaan päälleni tuonkin.

Nämä Lip Servicen pökät huusin myös Huuto.netistä mutta en vaivautunut laittamaan niitä päälle, kun olen ajatellut niitä lyhentää ihan reilusti. Eli suunnitelmissa olisi tehdä niistä ihan pikkuruiset shortsit! Väri meni sitten muuttumaan kameran takia, oikeasti väri paljon miellyttävämpi..

Tämä jää taas pienen puoloiseksi päivitykseksi kun elämässä ei tällä hetkellä muuta pyörikkään kuin koulu ja opiskelijabileet. :D Vaikkakin biletystä on joutunut vähentämään, kun ei tuo rahapolitiikka ole mitään baariystävällistä. Ja mielummin tuhoan mammonaa enemmin vaatekerrastoon kuin turhanpäiväiseen rellestämiseen. Ja onhan noita riepuja jo jokseenkin lisääntynytkin! Mutta eihän ikinä tarpeeksi. Illalla pitäisi taas lähteä paikalliseen rokkibaariin, mutta tuntuu ettei ole mitään päällepantavaa... :S Miten se voikin olla niin, että koko ajan olen tuhlailemassa vaatteisiin, mutta kun niitä pitäisi käyttää, ei ole mitään mikä sopisi siihen tilaisuuteen? Ja tulee sitten aina laitettua ne perus baarireleet.. Mutta nyt painun sohvanpohjalle vielä hetkeksi ja katson Avokin kainalosta Alice In Wondeland. Thanks and bye!

Helöy taas.

Täällä taas, uupuneena, mutta rikkaampana. Tuli oltua tosiaan koko joululoma työn parissa, joten se myös merkitsee sitä, että on myös palkkapäivä! Ja siitäkös minä riemuitsen! Ja kun vielä en pitkään aikaan ole saanut osteltua opiskelijabudjetilla mitään erikoisuuksia... Mutta nyt niitä on jo hieman enemmäksikin. Tosin, tuntuu, että mulla on ollut ihan sairaan huono tuuri vaatteiden kanssa... Kolme uusinta riepua on ollut jostain hajalla, wupii. -.-

Takki, (jonka näette viimeisessä kuvassa) hajosi heti ensimmäisen käyttökerran jälkeen. Takana olevat korsettimaiset kiinnitykset lähti heti purkautumaan... Ja ostin tässä Huuto.netissä erään IHANAN Lip Servisen topin, josta oli vetoketju "hajalla". Eikä topin omistaja edes suostunut palautukseen, koska se on kuulemma yleistä Lipin topeissa... ARGH! Mutta joo, kyllähän se on totta että jos toppi on liian tiukalla, se räsähtää auki. Ärsytti vain, kun itsellä on kyllä ollut tapana palautella rahoja Huuto.netissä jos ostaja ei mitenkään ole ollut tuotteeseen tyytyväinen... :/ Noh, jatkettakoon seuraavaan epäonnistumiseen, eli menin ostamaan alennusmyynneistä erään söpön villapaidan, joka alkoikin heti purkaantua ensimmäisen käyttökerran jälkeen. Mutta eihän liikkeetkään suostu sitä ottamaan takasin, onhan se alennettu tuote. HOHHOH. Että tämmöstä. :D Mutta olen silti onnistunut ostelemaan ihan kiitettävästi kaikkea muutakin! Lävistin myös naamaani yhdellä uudella rei'ällä. Jee. :) Mutta tässä vähän kuvamateriaalia uusimmista tulokkaista.

Elikkä sitä reikää tosiaan naamaan tuli, tuossa tulos. Kovasti vielä nenua punottaa kun rei'ällä ei paljon ikää vielä ole. Mutta onhan tuo nyt niin kauan ollut haaveena, että pakko se oli palkkapäivänä itseään kiduttaa tuon verran.

Ja löysinpä tällaisetkin talliaiskengät, ehkä ensimmäiset kengät mitkä ei ole ostettu netistä tai mistään erikoisliikkeestä, joten aika harvinaisuudet siis mulle! Mutta tosiaan, oli pakko ostaa muka arkiset kengät koulukäyttöön, mutta eihän noita voi käyttää kun tunnin kerrallaan, kun muuten jalat on kuoleman omat. Sääli sinänsä, hintaakin näillä oli. :/ Mutta eipä noita mokomia ikinä liikaa ole! ;)

Nämä ihanat sain eräältä ystävältäni, kun käväisin hänen luonaan Vaasassa ja ihan pilkkahintaan! Onhan nuo tuuman verran hieman suuret mulle, mutta pikku vikoja. ;) Kyllä jos noin upeat kengät saa 10:llä eurolla, niin helposti kärsin!

Elikkä tämän ihanuuden, joka juurikin hajoili heti, sain avokiltani joululahjaksi. :) Sinänsä takki oli hieman pettymys, vaikka söpöläinen onkin. Materiaali nimittäin on ohuempaa, kuin huppareissa oleva kangas. :/ Ja juuri kun tuo nyörityskin oli aivan perseestä, niin enpä voi tuotetta paljon kehua. Mutta onpa se ahkerassa käytössä silti nyt, kun ei ole paukkupakkasia. Ja vaikkakin sille piti vähän ompelukonetta näyttää. Oli pakko ottaa tällainen nettisivuston oma kuva, kun en itse saanut takista mitään edustuskelpoista kuvaa.

Lisää vaatetusta on tulossa esittelyyn, blogipahanen ei nyt vain suostu lisäilemään niitä nyt... -.- Mutta, lisäilen niitä tässä kun ehdin. Ja voin hieman vaikka esitellä omaa koloani, missä asustelen. Nyt kun tämäkin jo näyttää vähän omanlaiselta! Joten, lisäilemisiin!

Paljastuksia!

Bongasin tämän eräästä blogista, jossa henkilö oli kertonut itsestään 10 asiaa. Ajattelin olla mukava matkiva apina, ja ottaa idean myös itselleni. Kuitenkin olen niin höpötes, että menin lisäämään vielä pari asiaa enemmän. :D Joten tässä siis 12+ asiaa jota et minusta ehkä arvannutkaan.


1. Olen lähihoitaja, valmistuin koulusta viime keväänä. True, moni ei sitä koulussakaan uskonut, olenhan hieman normaalista poikkeavamman näköinen muiden puhtoisten hoitsujen rinnalla. Ja uskokaa pois, tästä erilaisuudesta minua ollaan saatu muistuttaa useasti. :) Mutta olkoon tuo sitten muiden köyhyyttä, kun eivät jaksa uskoa, että erilaisuus on rikkautta.

2. Koulu, jossa valmistuin, oli tämä kuuluisa Kauhajoen surmakoulu. Yksi asia, mitä minulta kysytään lähes päivittäin. Olihan se hirvee päivä ja kaikkee, mutta elämä jatkuu, enkä oikein jaksa märehtiä asiaa liiaksi. Kun sitä on aikoinaan todellakin toitoteltu. En halua antaa jollekkin random ampujalle sen enempää julkisuutta, kun sitä se ei todellakaan ansainnut.

3. Olen asunut 17 vuotta keskellä ei mitään. Kylä, jossa asuin, oli 400 henkilön ns. maalaisidylli jossa kaikki tunsivat toisensa. Tästä huolimatta en ole kuin kerran elämässäni ollut traktorin kyydissä, eikä meillä ole koskaan ollut maatilaa. Tätä seikkaa monen stadilaisen vaikea ymmärtää.. :D

4. En voi koskea liian puhtaita lakanoita tai pyyhkeitä. Servetit eivät tule kysymykseenkään! Ne nimittäin narisevat niin, että meinaan kuolla inhotuksen tunteeseen ja kylmiinväreisiin. :S

5. Olen ollut kaksi kertaa kolarissa, joissa oli senteistä kiinni, että vielä olen tässä. Kummassakaan kolarissa en istunut ajajan paikalla, vaan apukuskina. Tästä onkin jäänyt minulle traumat ajamisesta niin, että en mielelläni pitkiä matkoja aja, enkä varsinkaan ylinopeutta.

6. Omistan maailman ihanimman kisun ja tietenkin mustan. Kissa on yhtä rakastunut minuun kuin minä häneen. Joka kerta kun tulen kotikonnuille käymään se maukuu aikansa, jotta pääsee mun syliin. Silloin se laittaa etutassut mun harteille ja alkaa lipoa mun korviksia. :D Tämä on niin herttainen tapa, että se pelastaa pahimmankin päivän. Tänäänkään en ehtinyt edes takkia riisua, kun se oli lipaston päällä jo tassut ojossa ja huutamassa syliin. <3 Ja tätä se ei tee kenellekkään muulle, kukaan ei nimittäin perheestäni omista niin paljon korviksia. :D

7. Vaikka olen ulkokuoreltani sitä mitä olen, rakastan silti työtäni. Olen tällä hetkellä sijaisena välillä mielenterveyskuntoutuksella ja tiedän, että tämä on se mun juttu. Jotkut päivät kyllä osoittavat, että työ on kuluttavaa ja haastavaa, mutta ne ihmiset. Ne ovat niin aitoja. Varsinkin nuoret. Toivomuksena olisi päästä joskus nuorisopsykiatriaan psykoterapeutiksi. Sairaalamaailmaan tuskin tulen koskaan menemään, mutta tämä kuntoutuspuoli vain on sitä jotain.

8. Omistan maniac-naurun, kun pääsen kunnolla kikattamaan. Ja olen juuri niitä ärsyttäviä ihmisiä, jotka eivät osaa nauraa hiljaa vaan röhöttävät suureen ääneen.

9. Tykkään melkein kaikesta ruuasta. Janssoninkiusaus ja muut laatikkoruuat, johon tungetaan perunaa, ällöttää, mutta mutta muuten voin syödä nautinnolla kaikkea pizzasta klimppisoppaan. Ärsyynnyn myös helposti, jos joku nirsoilee ruuasta. Voiko olla typerämpää asiaa mistä nirsoilla kuin elämäneliksiiri? Mistä seuraavaksi nyrpistellään nokkaansa? Hapesta?

10.Vaikka välillä sitä ei uskoisi, omistan Mensan tasoa olevan älykkyysosamäärän. Viimeksi sen mitatessani se oli 135. Tästä huolimatta, olen keskiluokkaa koulussa, enkä ole koskaan saanut mistään todistukseen 10.

11. Olen nuoruudessa sairastanut lievää syömishäiriötä. Painoin tällä 160cm mitalla 41kg ja olin mielestäni läski. Tavoitteena oli alle 40kg jota ajattelin täydellisyynä. Nyt melkein 20 lihavempana ajattelen, että mitähän helvettiä silloin päässä liikkui... Mutta jos totta puhutaan, niin välillä kaipaa sitä aikaa, kun ne XXS vaatteetkin oli isoja.


12. Rakastan näyttelemistä! Haaveena olisi päästä harrastamaan sitä joskus oikein kunnolla.

Lopuksi extrana itsestäni vielä kuva joka on ajalta back in the days. :D

KYLLÄ, OLEN ELOSSA!

Ensinnäkin. ANTEEKSI! En ole nyt vain ollut motivoitunut kirjoittelemaan elämyksiä, kun elämääni kuuluu tällä hetkellä vain työt. Olen siis ollut koko loman pelkästään töissä ja siksi vapaa-aika kuluu vain randomhaahuiluun. En valita, rakastan tuota työtä, enkä vaihtaisi sitä mihinkään, mutta välillä meinaa painaa uupumus, kun koulun jälkeen en ehtinyt olla yhtään vapaalla. No, onneksi on tulossa rentoja viikkoja edessä päin, niin kyllä tämä tästä. :) Mutta joo, jäänyt tosiaan tämä postailu myös sen takia, kun viimeiset kolme viikkoa on tultu majailtua kotinurkilla, kun työpaikka on täällä suunnilla. En ole siis päässyt edes hehkuttelemaan uutuuksillani. ;( Haaveilin kovasti, että olisin tehnyt kunnon joululahja postauksen, mutta enhän mä mitään ole pystyny tekemään, kun tuntuu että tavarat vaeltelee kolmessa eri osoitteessa. Mutta lupaan, kyllä tämä tästä kun pääsen taas omille kämpille, omien rakkaiden esineideni keskelle, niin ehkä voin sitten taas jatkaa postailua nopeammassa tahdissa, olkaa kärsivällisiä! <3

Ilahduin myös näkemästäni, teitähän, rakkaat lukijani, on lisääntynyt sitten viime kerrasta, tästä sisuuntuneena yritän repiä itseni kirjottelemaan ahkerammin! Kiitoksia ja anteeksi.

Elämyksiä, jos toisenlaisia.

Olinpas tuolla kotikotonani käymässä ja sain iloisen yllätyksen. Jostain rompelaatikosta oli löytynyt pieni pussukka, joka sisälsi jos jonkinlaista pikkutavaraa, jonka olin joskus Helsingissä ollessani ostanut. Olin kokonaan unohtanut ostoksieni olemassaolon ja siksi jälleennäkemisen tunne oli positiivinen. Nyt opiskellessa sitä rahaa ei niin vain voikkaan käyttää liiemmin heräteostoksiin... Tai VOI, mutta sitten alkaa nuudelikuuri. Ja niinhän mulla joskus pääsee tapahtumaankin.

Mutta tosiaan, tilpehööri, mitä löysin oli pientä mutta piristävää.

Sieltä siis löytyi nämä söpöläiset, luojan kiitos ilman nikkeliä. Mulla ei tarvii olla kuin pari tuntia nikkeliä lävistyksessä, niin jo alkaa oireet.

Lisäksi 2x rusettipinniä, joista muistaakseni maksoin törkeän paljon, ottaen huomioon että rusetti on pinnissä kiinni hyvin kyseenalaisin keinoin. Joskus oli rahaa...

HOH, nämä nyt ei oikeastaan taas liity mihinkään, mutta pakko laittaa kun näistäkin tuli niin paljon pulitettua. :D AMK opintoihin siis tyypilliset haalarit, johon olen kokonaista yhden merkin jaksanut tänään kiinnittää. Vielä olisi yhdeksän jäljellä... Vain pakko mainostaa näitä siitäkin syystä, että väri on niin KAMALA. Melkein mikä tahansa muu väri olisi ollut hieno, paitsi keltainen... Väristä viis, pakko ne oli silti ostaa, onhan edessä vielä kymmeniä bileitä, risteilyistä puhumattakaan, missä haalarit kuuluu asiaan. Sanoi kuka mitä tahansa muuta!

Sitten vielä lopuksi kuva löydöstä, minkä löysin omista krääsävarastoistani. Oli siis itsellä omistuksessa tuollaisetkin klipsiraidat, jotka eivät olleet päässäni kertaakaan, omistinhan aikoinaan tasapaksut hiuspehkot, joka olisi ollut täysin naurettavan näköinen, jos sinne olisi yrittänyt jotain klipsejä tunkea. Tällä hetkellä kun on tuo revitty malli, nuo sopivatkin ihan täydellisen uskottavasti! Olenkin nyt hurahtanut täysin klipsiraitoihin, ja heti veronpalautuksen tultua aion törsätä niihin kunnolla!

Lyhyeksi jää tämäkin postaus, syytettäköön siitä kouluani, joka tyrkkää jos jonkinlaista tehtävää taas. Kun edellisestä pääsee, toinen on jo tuloillaan. Lepohetkiä ei siis ole. Mutta aion ottaa koulun vakavasti, sillä olen juuri tehnyt ammatinvalintani. TIEDÄN, nyt että tulevaisuuteni on Psykoterapeuttina. Tuohon pisteeseen pääsy vaatii vain paljon opiskelua ja ennenkaikkea panostusta myös rahanpuolesta. Kalastellessani tietoja, Psykoterapeutiksi kouluttautuminen voi maksaa jopa 30 000 euroa... Lisäksi koulussa vaaditaan työkokemusta mielenterveysalalta, joten koulusta toiseen pomppaaminen ei nyt sovikkaan. Mutta onhan tässä elämää jäljellä, eikä opiskelu ole mielestäni mitenkään mahdotonta minulle, joten miksi en sitten kouluttautuisi työhön, missä minua arvostettaisiin, saisin työnkuvaan sopivaa palkkaa sekä olisin töitä tehdessäni onnellinen. Sekin on yllättävän harvinaista työelämässä. Unelma-ammattini vuoksi olen valmis tekemään mitä tahansa.

Ja taas ostoksia.

Täyttyypä tämä blogini nyt runsain määrin pelkistä ostoksista! Mutta jos totta puhutaan, niin eipähän ole muutakaan asiaa, josta voisi kertoa.

Elämäni on tällä hetkellä niin arkea kuin voi olla. Käyn koulua, hengaan välillä kavereiden kanssa ja odotan viikonloppua jolloin Muru pääsee vierailemaan luokseni. Ja sitten alkaa taas uusi viikko ja rutiinit toistavat itseään. Olen myös hievan uuvahtanut tähän tehtävien runsauteen mitä meille koulussa jaetaan, jolloin oikeastaan jokainen vapaa-aika tulee vietettyä kirjojen ja lähdeviitteiden parissa. Mutta lohduttaudun ajatuksella, että tämä ensimmäinen vuosi Sossukoulussa on se haastavin kirjallisten tehtävien määrän vuoksi, ehkä ensi vuonna sitten tehdään muutakin kun vain mietitään sivuasetuksia. Enkä muutenkaan viitsi valittaa, onhan koulu minulle täysin vapaaehtoinen, eikä kukaan vaadi siellä käymään.

Mutta sitten niihin ostoksiin! Tuli tuossa piipahdettua kotomaisemissa viikonloppuna ja äidillä ollessa mekkopula, lähdimme ekstemporee pienelle shoppailukierrokselle, ja sain jopa itselleni tarttumaan jotain mukaan.

Aluksi pakko esitellä ylisöpö rusetti, joka tarttui mukaan jo Helsingin reissulla, mutta unohdin sen kokonaan lisätä. Tämän uuden tukkamallin myötä olen uudelleen ihastunut pantoihin ja niiden käyttömahdollisuuksiin! Tuo söpö oli aika hintava, mutta oli silti pakko ottaa mukaan, maksoi 7,90 e.

Sitten löysin äippäni kanssa shoppaillessa tuollaisen kauluspaidan, mitä olen etsinyt jo kauan! Sopii täydellisesti työharjoitteluihin sekä muihin hieman edustustehtäviin ja muutenkin on käytännöllinen. Päällä oleva liivi tuntuu olevan siihen kuin tarkoitettu. Paita maksoi 24,90e Seppälästä. Ihmetyttä myöskin herätti, että ylipäätään löysin mitään Seppälästä, joko nyt sitten kauan kadoksissa ollutta haavetta.

Hieman heräteostoksena tuli myös mukaan söpö kaulalle laitettava rusetti. Ei ehkä ole ihan minua, mutta ehkä keksin sille vielä joskus jonkun käyttötarkoituksen. :D Tämä myös Seppälästä, muistaakseni 4,90e.

Sitten vielä pakko mainostaa tätä kissamaskia, mikä tuli ostettua jo hetki sitten naamiaisiin, mutta vasta nyt blogi antoi sen lisätä. :D Mielestäni tuo vain oli supersöpö ja jopa pidettävä! Ei edes hiosta liiemmin ja on sopivan mallinen. Tämä löytyi Huuto.netistä hintaan 15e. Olin siis erään baarin naamiaisissa nämä ylläni, tarkoituksenani osallistua asukilpailuun, aiheena oli siis Hollywood. Noh, kuitenkin kadotin baarissa ajantajuni ja löysin itseni kisapaikalta liian myöhään. Kilpailun voitti terminaattori ja itselleni tultiin tuomarin taholta sanomaan, että jos kisaan olisin ajoissa osallistunut, olisin sen varmasti voittanut. Hieman ehdin harmitella, mutta no can do.