Tekstiä, ihan muuten vaan!

Mihinkähän minä itseni kanssa joudun? Taas nimittäin on sellasetki tatuointikuumeet, että huhhuh... Ja kun haluaisin selkääni täyttämään sellaisen ison kokonaisuuden, joka on myös yhtenäinen, niin en haluaisi sitä tehdä osissa. JOKA taas tarkoittaa sitä, että idean toteuttamiseen kuluisi hirmusesti rahoja. JA niitähän mun opiskelijaelämässä riittää! Mutta kun taas... Haluaisin saada sellaiset kivat kuvat koristamaan selkää kesäksi, joka on juuri ainut vuodenaika, jolloin voin selkämystäni esitellä... Yhtälö on siis aikalailla mahdoton, jos en nyt sitten sattuisi voittamaan lottopottia, vaikkakaan en edes lottoa. Pitäisikö siis aloittaa? Tuskin. No jooooo, onhan tässä vielä kesiä ja muutenkin vuosia jäljellä toteuttaa villejä ideoitani, mutta kun satun vain olemaan luonnetta mulletännekaikkihetinyt...

Seuraavaan asiaan hypähdys, haluanpa jakaa myös muuta mieltäni kiihottavaa, nimittäin Rob Zombie. Oikein tänään kolahti autoa ajaessa ja kyseistä herraa kuunneltaessa, miten järkyttävän upea idealisti tämä onkaan. Jopa Zombien leffat on ihan mahtavuutta, vaikka yleensä en sen tyylisistä leffoista pidä ollenkaan. Niissä vain on.... sitä jotain. Esimerkiksi House of 1000 corpses biisi on jotain niin upeaa. NAM. Olisi kyllä mielusti kiva nähdä joskus tämä herra ihan livenä esiintymässä, kun sattuu tuo ulkonäkökin niin miellyttämään silmää. ;o Sitten jos (ja kun ;)) musta tullaan tekemään elämänkertaleffa, niin vaadin, että siinä tunnarina toimii Rob Zombien Living Dead Girl. Biisi, joka sytyttää mut yhä uudestaan ja uudestaan, NOM.
Tästä kyseistä biisiä voi sitten popittaa, jos sitä ei ole vielä yleissivistyksen vastaisesti kuullut. <3