Jouluja !

Kovin harvasanaiseksi jääköön tämäkin päivittely, elämässäni kun ei oikein ole tapahtunut mitään mainittavan erikoista. Olen lähinnä juuttunut puhelimen Whatsapp -toimintoon ja soittanut musiikkia naapureidenkin iloksi.

Joulukuu on mennyt ihan hurjaa kyytiä eteenpäin. Kovasti pitäisi ahertaa koulujuttujenkin parissa, keväällä kun olisi tarkoitus valmistua, mutta jotenkin löydän aina vaan parempaa tekemistä. Hih ;) Ei vaan, joulutohinoiden jälkeen minua ei enää nähdä missään muualla kun Wordin ääressä. Tämä olkoon uuden vuoden lupaukseni! (Niin, ja ehkä vähän sen Whatsappinkin ääressä... ;))

Kovasti vaan odotan joulua ja paketteja. Niin, ja äidin lihapatoja. <3 Joulu kun on meikäläiselle aina kovin mukavaa aikaa. Vaikka olenkin jo mukamas kovin aikuinen, on silti vielä hirmu hauskaa katsoa aamusta piirrettyjä ja syödä aamupalaksi juuri kypsennettyä kinkkua! Perinne, josta en vaan pysty luopumaan. Ja kun sattuu olemaan vielä perheen iltatähti, enimmäismäärä lahjoja perheessä = ansaittu loppuelämäksi.

Mutta tässäpä hieman kuvapäivittelyä myöskin. Olen ollut vähän laiska kaivamaan kameraa esille, joten puhelinkuvat saavat nyt luvan kelvata! Huomaajat huomaa myös, että tatuointi on saanut pitkästä aikaa toivottua jatkoa... ;) Tammikuussa vielä muutama kerta, ja sitten alkais halfsleeve olla jo VIHDOIN valmiina!

Haha, sain muuten ylläolevat Pizzasakset joululahjaksi! :'D Jos olet yhtään riehunut Riemurasian puolella, tiedät miksi tämä oli ehkä maailman paras lahja! Itsehän siis repesin ihan täysin kun avasin paketin! Okei, olin vähän tuhma kun en malttanut jättää lahjaa jouluun. :3

Tuokoon myös tämä sarjakuva teille yhtäpaljon riemua, kun se toi allekirjoittaneelle! :'D Sen kautta haluankin antaa teille jokaiselle lukijalleni isot jouluhalit ! <3 Pus ! Turmiotar vetää nyt peiton korviin ja odottelee tuota kovin mustaa joulua saapuvaksi. Hola ! <3

Insta.

Ups. Minä vahingossa Instagram. Onko tämä paha?

Saa seurata, jos juttuni kiinnostaa bloginkin ulkopuolella. :3

Turmiotar

Ehkä jaksan sittenkin.

Aurinko nousee. Päivät vaihtuu. Hymy nousee huulille.

Ehkä tämä tästä.

Isoissa elämänmuutoksissa huomaa, miten tärkeitä ne ihmiset siinä vierellä onkaan. Olen niinkin onnekkaassa asemassa, että vierelläni oli useampi käsivarsi vastassa, kun omat jalat eivät enää pitäneet pystyssä. Ja äiti. Äitejä ei voita mikään. :)

On ihana huomata, ettei olekkaan maailmassa yksin vaan täällä on tuhat ja yksi toinen toistaan upeampaa ihmistä. Ootte parhaita. :)

Tätä kirjoittaessanikin tuli eräältä ihanalta tytöltä viesti "Jee Marjo, viikonloppuna saat sun kivapiristyshauskapussin!" <3

Tällä kirjoituksella ei oikeastaan ollut sen suurempaa merkitystä. Ehkä haluan sanoa, että olen onnellinen. Ja ehkä sen, että olkaa ystäviä toisillenne. Koska jokainen ihminen, vahvakin, tarvitsee ihmistä vierelleen joka sanoo välillä "Kyllä se siitä. Ei hätää. Mä oon tässä ja lupaan, että vielä nauretaan yhdessä."

Ps. Törmäsin eilen opiskelijabibbaloissa KAHTEEN blogini lukijaan. Olitte ihania, kun tulitte juttelemaan. Piristitte kovasti mieltäni. :) *hali*

Pps. Kuvat eivät varsinaisesti liity tekstiin mitenkään. Inhoan vain kirjoittaa tekstejä, joissa ei ole kuvia laisinkaan. Niin ja nuo lasit eivät ole omat, onneksi. :D

Ero.

Pakko tämä tännekkin on purkaa, kun blogi kuitenkin itselleni on jonkinlainen päiväkirja. Eli siis kyllä, otsikko pitää paikkaansa, jätin 5-vuotisen seurustelusuhteeni taakseni ja purkasimme kihlauksemme.

"Joskus elämä vie eteenpäin sinne, minne ei välttämättä itsekkään osannut ajatella lähtevänsä. Joskus asioilla on tapana muodostua sellaisiksi, jollaiseksi ei niitä osannut koskaan kuvitella. Joskus täytyy olla vaikeaa, että joskus vielä voisi olla helppoa. Joskus täytyy vain lähteä, vaikka tietää rakastavansa. Päätämmekin näihin kauniisiin sanoihin meidän 5-vuotisen taipaleemme, Lassi ja Minä, ja lähdemme kulkemaan omia polkujamme. Dramatiikkaa eikä kolmansia osapuolia ole, ainoastaan kauniit muistot, jotka jäävät elämään mieliimme. Näin on kuitenkin parempi. Kiitos silti Lassi kaikesta, mitä annoit, teit ja opetit, tulet olemaan aina tärkeimpiä asioita, mitä koskaan elämässäni kohtaan. <3 "Mä annan sut pois, mä päästän sut pois, vaikka sattuu. Sä annat mut pois, sä päästät mut pois, kaikkeen tottuu. Hymyillään vaan, ei oo muutakaan enää antaa. Luovutaan toisistamme, hiljaa..."

Suora lainaus omalta FB-seinältäni. Huhhuh, vaikka kuinka asioita sovussa tekeekin, ei se tee tästä helppoa. Ja älkää ihan minun mielikseni aloittako niitä miksimiksimiksi -kysymysvyöryä, koska niitä tässä vaiheessa vähiten kaipaan. Tämä on kuitenkin aikamoista tunnemyrskyn aalloilla seilaamista vielä pitkään.

Miten tällaisesta ylipäätään pääsee yli?

Videopostaus!

Sainpas vihdoin värkättyä tuota videomatskuakin! :) Eli tässä olisikin sitten Turmiottaren 10 omituista tapaa !

Ps. Nyt oli meikäläiselläkin asianmukaiset vehkeet, mitä mieltä, vaikuttiko videoiden prosessointi katselumukavuuteen?

Kesämuisteloa !

Näin talvipakkasten alkamisen kunniaksi, on mielen piristykseksi hauska muistella hieman mennyttä kesää. Olin tosiaan blogimaailmasta vallan eristyksissä koko kesän, mutta se ei tokikaan tarkoittanut sitä, etten olisi ehtinyt rellestää ja juosta paikkakunnasta toiseen koko aurinkokuukausien ajan! :)

Kesän aikana nimittäin kolusin kokonaista viidet festarit! Eli rahaa paloi ja balalaikka soi! Mutta onneksi hauskaakin ehti olla, tämä kulunut kesä pääsi nimittäin helposti meikäläisen parhaimpiin kesänviettoihin evö! Sain olla maailman parhaassa kesätyöpaikassa, koin hirmusti uusia festareita ja musiikkielämyksiä sekä tutustuin kourakaupalla uusiin naamoihin. :)

Tässä siis pientä kuvasaldoa siitä, mitä siihen kesään nyt sitten oikein kuuluikaan....

Olin alunperin ajatellut, etten tänävuonna pitäisi mitään erityisiä synttäreitä, eihän nyt edes tule tasavuosia täyteen. Yllytyshulluna synttäreiden pikajärjestelyt ei kuitenkaan vaatinut kuin erään ystäväni lausahduksen "Niin onks ne sun synttärikemut nyt sit lauantaina, vai perjantaina?" Ja niinhän siinä sitten kävi, että yhden päivän varotusajalla puhelinluetteloa soittelemaan läpi ja sain kuin sainkin kokooon erinomaisen poppoon juhlistamaan vanhenemistani. Hauska huomio olikin, että lisäkseni oli ainoastaan yksi tyttö, joka syndeilleni pääsi, muu porukka olikin sitten täysin kaksilahkeista... :) Ystäväni olivatkin vielä muistaneet minua pienellä erityisesiintymisellä, heidän eräs tuttavansa tuli ja esitti minulle huuliharppusoolo esityksen. :'D <3

Kesän festaroinnit aloittikin sitten Provinssirock ja mitä mainioimmassa seurassa. <3 Itse en päässyt hauskanpidon makuun kunnolla, kun vasta sunnuntaina (koska kolmivuorotyö), mutta silloinpa sitä vasta sitten pidettinkin hauskaa! 8D Suurinosa teistä varmastikkin jo tunnistaa, kukahan se pinkkipää lie, joka seurassani viiletti... ;) Pääsin myös yhteiskuviin eräiden muusikoiden kanssa, näppäreimmät ehkä jo tunnistavatkin tutut naamat! (Muille selvennyksenä, Mynni edesmenneestä Ajattarasta ja Sotajumalasta sekä Une Rytmihäiriöstä.) Mynni onkin allekirjoittaneen mielestä ehdottomasti Suomen komeinta kastia, uhhuhhuhh! Niin ja se pinkkipäähän on tietysti Insanity! <3 myös ehdottomasti Suomen komeinta kastia! KATSOKAA NYT SITÄ ! <3

Seuraavana pallon räjäyttikin sitten jokavuotinen rituaali nimeltä Nummirock! Tänä kesänä oma Nummeni jäi taaskin työkuvioiden vuoksi hieman lyhyeksi, mutta Nummessa sekin aika on jo korvaamatonta! Ja meillä oli myös töissä erittäin maukkaat grillijuhlat potilaiden kanssa, joten hauskanpidolta en välttynyt sielläkään. :) Menimmepä vielä työporukalla maistelemaan sivistyneesti muutamat viinilasilliset, joten tulipas silloinkin ihan vahingossa pidettyä mukavaa! Eli vähän erilainen juhannus kuin tavallisesti, mutta ehkä sitäkin muistorikkaampi! <3

Ja tulipas sitä sitten (melkein hävettää myöntää....) pyörittyä Tangovapaillakin! Tosin, piti piipahtaa vain ihan nopeasti morjestelemassa tuttuja, mutta kasvain kuin varkain, se venähtikin oivaksi hauskanpitoreissuksi! Eipä olisi Mannisesta uskonut ensinäkemältä...

Ehkä tämän kesän yllättäjäksi kuitenkin paljastui festari nimeltä Puntala! Musiikkiviikonloppu, joka on kokonaan pyhitetty sille itselleen, eli punkille ja kaikelle mahdolliselle edes vähääkään sitä muistuttavalle! En edes muista, koska olisin enempää viimeksi tuntenut olevani kotona, kuin siellä piikkipäiden ja niittitakkisten joukossa. <3 Patcheja ja pinssejä tuli ostettua liiankin kanssa (ne oli vain ihan laittoman halpoja!) ja koristeltua niillä myöhemmin liivi jos toinenkin! Mutta ah, tänne sydän huutaa ensikesänäkin!!! Ps. Tiedoksenne, että alin kuva on täysin lavastettu tilanne, yritimme vain apinoidan muiden antamaa esimerkkiä! :D

Vaikka puhti meinasikin jo tässä vaiheessa jo hieman loppua, oli vielä kuitenkin yhden privaatti festarit koluamatta. Kysessä siis oli Selviytyjät Metal Festit, jonne pääsi ainoastaan kutsulipulla. Tällainen olikin meille täysin uudenlaista herkkua, joten olihan ne pakko korkata. Porukkaa oli kuin pipoa ja hauskaakin vähän meinasi olla. Tosin itse olin jo tässä vaiheessa kesää aika puhki kaikesta teltasta nukkumisesta ja rälläämisestä, että meinasi itsellä mennä melkein silmät ummessa univelkoja kirien koko tapahtuma. Mutta onneksi meidän ihana leirijoukko piti huolta, ettei vahingossakaan kukaan ollut suu nurinpäin. <3

Mahtui silti kaiken tämän lisäksi kesään vielä muutakin kommelluksia, mm. hyviä syömisiä, markkinoita, allergisia reaktioita sääskistä, mustikanpoimintaa, vedessä pulikointia, tuhansia tunteja autossa istumisia, puolukanpoimintaa, jäätelönsyömistä, pöytäfutista, ammattitaidon priiffausta, lököilyä, naurua, laiturilla istuskelua + tuhat muuta asiaa, jotka tekivät tästä kesästä erityisen rakkaan ja muistorikkaan!

Toivottavasti tämä maraton postaus vähän ehkä paikkasi pahimpia mielensäpahoittajia, kun olin koko kesän niin hissukseen. :) Ja kertokaapahan rohkeasti, oliko teillä mimmonen kesä?

UUSI BLOGI!

Hohoi, rakkaat lukijaiseni ! Aika on tullut julistaa uusi blogini! Kuten jo ehkä kuvasta saatatte arvata, kertoo tämä blogi uudesta vauvastamme, Viherlehtisammakostamme Speedystä! En turhaan ala tässä jaarittelemaan tulokkaastamme enempää, menkää sinne lukijaksi, jos tahdotte tietää, miltä tuntuu olla sammakkoäiti. :)

Uuden blogin ulkoasu on vielä vähän vaiheessa, lykkäsin sinne nyt vain ensimmäisen version mitä nyt nopeasti saattoi väsätä. Olen tästä projektista jonkin verran innoissani, joten saattaakin olla, että sinne tulee tässä muutamien päivien kuluessa enemmänkin matskua! ;) Klikkaamalla alla olevaa linkkiä, pääsette eturivin katsomoon seuraamaan elämää terraarion lasien sisäpuolelta!

Sammakkoperspektiivi

Turmiotar

Jotta ette vahingossakaan pääsisi unohtamaan, kuka meikäläinen oikein on, niin tässä pari kysymys/vastaus momenttia, silvuplöö;

Turmiotar:

Sivilisäätyni: Kihloissa

Asumismuotoni: Soma kaksio kyläpahasessa.

Opiskelen/Olen opiskellut: Ammattini lähihoitaja, tuleva ammattini Sosionomi

Työskentelen/Olen työskennellyt:
 - Oikeuspsykiatrinen sairaala/mielisairaanhoitaja
 - Mielenterveyskuntoutus/asumispalvelutyöntekijä
 - Vanhainkoti/lähihoitaja
 - Nuorisotalo/kerhonohjaaja
 - Kuntoutuskoti/ohjaaja
 - POP-pankki/maalari
 - Vapaaehtoisjärjestö/Hallituksen puheenjohtaja
 - Satunnaiset perheet/lapsenvahti

Kiinalainen horoskooppini: Olikohan se vuohi? Hävettää myöntää, etten muista, vaikka horoskooppeihin olenkin hurahtanut..

Mitä liikuntaa harrastan: Salilla käymistä, satunnaista lenkkeilyä. Nuorempana olin vielä aika haka itämaisessa tanssissa, mutta siihen ei liikene aikaa enää ollenkaan.

Mitä muuta harrastan: Puhumista, ajattelemista, seurustelua, elämää.


Periaatteeni

Maailmankatsomukseni: Jokainen meistä olkoon samanarvoinen, elämän pelikorttien summasta huolimatta. Mahdollisuuksia on annettava, kuunneltava jokaista. Elämässä täytyy pysähtyä, ottaa kaveria kädestä kiinni. Annettava paljon pusuja ja haleja. Hymyillä. Nauraa. Antaa rakkautta, viljellä sitä. Kannustaa jokaista yrittämään, nostaa kaatuneet pystyyn.

Vihaan: En vihaa.

Halveksin: Ihmisiä, joilla olisi annettavaa muille, mutta pitävät sen ennemmin itsellään. Itsekkyyttä. Empatiakyvyttömyyttä. Röyhkeyttä.

Rakastan: Eläimiä. Vauvan poskia. Unisia pusuja. Ruokaa. Liikunalla rääkkäämistä. Musiikkia! Helliä sanoja. Palapelejä. Synttärikortteja. Sukkia. Vahvaa kahvia. Kindermunia. Ystäviä, jotka eivät unohda.

Haaveilen eniten: Perheestä. Pupusta, jolla on luppakorvat. Mustasta autosta. Unelma työpaikasta. Elämästä ilman stressiä.

Tarvitsen: Aikaa.

Pelkään: Stressiä. Yksinäisyyttä. Työttömyyttä ja syrjäytymistä. Isoja koppakuoriaisia. Säikähtämistä. Kummituksia.

Kaipaan: Nuoruuden huolettomuutta.

Murehdin: Lähimmäisiäni. Asiakkaitani/potilaitani. Tulevaisuutta.

Kerään: Sukkia ja askartelutavaroita. Ja kenkiä!

Lempi

Väri: Violetti, musta, harmaa.

Vuodenaika: Kesä tietysti. Kevät hyvänä kakkosena!

Eläin: Kissa ja vihreät öttömöllit!

Lukeminen: Elämänkerrat. Kirjoittajista Anna-leena Härkönen ja Torey Hayden.

Musiikkilaji: Industrial Metal. Suomalainen black metal.

Numero: 6, nyt ja aina.

Juoma: Pepsi Max, jumalten juoma ja kultaakin kalliimpaa!

Lomakohde: Mökki metsässä. Luksuskylpylä kaupungissa.

Tuoksu: Mies, tärkeä mies.

Kasvi: Kaktus!

Säätila: Aurinkoinen tuulahdus.

Tapa viettää vapaailta: Jossain jonkun kainalossa, hyvän ruuan äärellä, televisiossa Breaking Bad, suupielissä hymy. :)


Kysymyksiä

Pidätkö tytöistä vai pojista: Miehistä. Suojaavista, hullunkurisista, suloisista miehistä.

Onko sinulla salaisuuksia: Oman ammattinikin kannalta on hyvä, että olen hyvin homespää ja unohdan kaiken. Myös ne omat salaisuutenikin.

Millaisesta seksistä pidät: Läheisestä.

Onko sinulla valkolakkia?: On minulla valkoinen lakki, ei kuitenkaan lukiosta hankittu. Omassani nimittäin on sydän ja tupsu ja ne ovat peräisin ammattitutkinnosta.

Onko sinulla joku mielen sairaus?: Onko hömelyys mielen sairaus?

Onko sinulla joku vakava sairaus?: Migreeni on ollut ikävä ystävä jo 15 vuotta, mutta ei se kai ole vakavaa.

Millainen oli ensimmäinen tatuointisi tai lävistyksesi?: Ensimmäinen tatska tuli oikeaan käsivarteen, hämppynä ja seittikiekuroina. Sen nimi on kuulemma Reino. Eka läväri taas ilmestyi v. -06 kulmaan, rippilahja silloiselta siipalta. Tosin jo nyt mennyttä kalua, niin lävistys kuin siippakin.

Mitä tilaat baarissa?: LimeLongero. Muutenhan juon aina pelkästään Mohiiittoja.

Poltatko tupakkaa?: Harvemmin.

Omistatko eläimiä?: Pienen ja vihreän ystävän omistan. :) Nimenä sillä toimii Speedy.

Onko sinua siunattu parhaalla ystävällä?: On.

Mitä muuttaisit itsessäsi?: Ottaisin ylimääräiset fätit pois, kaventaisin nassukkaa ja tekisin kynsistä vahvemmat. Ripsekki vois olla pidemmät ja etumus isompi. Sisimmässäni voisin olla vähän kärsivällisempi.

Kerro jotakin siitä kun...

Olit 10 vuotta nykyistä nuorempi: Olin 12-vuotias ala astelainen nassikka, joka odotti kovasti yläasteelle pääsyä. Olin jo törmännyt ihmiseen, josta tulee minulle tärkeä punapää elämän reiteille. Olin naiivi, itsepintainen ja utelias tappi, joka luuli tietävänsä jo elämästä hirveän paljon.

Viimeksi koit romanttisen hetken: Toinen katsoi minua n. tunti sitten silmiin ja sanoi, että olen hänen elämänsä rakkaus, eikä elämästä tulisi mitään ilman minua. Ja sain kindermunan. :3

Viimeksi joku sai sinut nauramaan oikein makeasti: Nauran paljon, ei voi muistaa mille viimeksi! Mutta ainakin sille, kun äiti sanoi kitumillini pelästyvän lehtä puhelun toisessa päässä.

Joku kehuu sinua taitavaksi: Punastuttaa. Maiskuttelen uutisella ja kiitän.

Teet itsellesi lounasta: Rakastan lihaa. Sitä onkin aina aterioissani. Yleensä kuitenkin nautin miehekkeen kokkailuista, se penteles kun on siinä aikas hyvä.

Meikkaat juhlavasti: Käytän luomiväriä runsaasti ja peilailen kauan. Kaiken pitää olla just eikä melkein. Käytän huulipunaa, keskityn enemmän hiuksiini.

Lausut kehuja: Yritän viljellä niitä tasaisesti, jokainen ansaitsisi päivässä edes yhden kehun. Katson myös samalla silmiin ja tarkoitan sitä.

Viimeksi luit jotain syvällistä: Kertasin erään hienon artistin sanoja ja löysin niistä jälleen kerran itseni.