Suru on viipale elämää. Se ei ole koko pizza.

Mun on nyt ihan pakko avautua tällaisesta asiasta, kun tuntuu, että liian moni ihminen ympärilläni ja vähän kauempanakin, on täynnä surua, masennusta, negatiivisuutta, pessimistisyyttä, epätoivoa, luovuttamista ja katkeruutta. Kaikkien ihmisten naamat ärsyttävät, mikään ei kiinnosta, turha edes aloittaa mitään, koska se menee muutenkin pieleen. Eikä kukaan edes välitä, saatika tykkää kenestäkään. Kuulostaako tutulta?

Ellet halua mitään, elämäsi sinulle varaamat työkalut ruostuvat.

Usein syksy ajaa ihmiset vaipumaan masennukseen, onhan ulkona jo pimeää ja aina sataa. Syksy on usein myös parisuhteiden päätösten aikaa, joka vie voimakkaammankin ihmisen ojasta allikkoon. Voisiko ajatuksia  kuitenkin vaihtaa päinvastoin? Ovi sulkeutuu takana, mutta se avaa myös uuden ikkunan. Vanhasta luopuminen tarkoittaa myös aina jotain uutta. Jätä murehtimiset, anna anteeksi ja anna vaikeuksien olla vain hetkellisiä varikkopysähdyksiä elämäsi tiellä. Vaikka varikkopysähdykset kuuluvat elämään, älä anna niiden hallita matkaasi, vaan surruta menemään iloisesti tuulettaen, että taaspa tästä selvittiin !

Elämä on 10-prosenttisesti sitä, miten elää ja 90 prosenttisesti sitä miten sen ottaa.

Jokaisella on hetkiä, jolloin synkkyys valtaa mielen, eikä mikään huvita, mutta mitä nopeammin itsensä nostaa ylös, sitä nopeammin se tapahtuu seuraavalla kerralla, uskokaa pois. Elämä on liian lyhyt siihen, että jokainen kaatuminen rampauttaa meidät. Jokainen kompastuskivi tekee sinusta vahvemman ja auttaa selviytymään. Ethän oikeassakaan elämässä kompastuessasi jää rähmällesi maahan ja alkaa parkumaan kovaäänisesti? Et, vaan katsahdat taaksesi naurahtaen. Mikset siis tekisi näin kuvaannollisestikkin?
Kun jaksat taivaltaa, voit pian huomata, miten paljon olisi sinulta jäänyt näkemättä, jos olisit kulkenut tiesi pää painuksissa. Miten paljon ihmisiä olisi jäänyt tapaamatta, jos olisit kulkenut suu väärinpäin.

Elämä ei koskaan ole niin vaikeaa, etteikö siitä myönteisellä asenteella saisi itselleen helpompaa.

Olen itse yrittänyt elää elämääni mahdollisimman positiivisella asenteella. Jos joku asia ei mene haluamallani tavalla, voin hetken potkia jalkaa, mutta hetken päästä olen jo unohtanut koko asian. Asiat eivät parane mitenkään sillä, että olet vihainen jollekkin, se kuluttaa vain sinua enemmän. Ja jos joku asia/ihminen on niin vihastuttava, miksi siis tuhlaisit siihen enää yhtään sen enempää energiaa? Elämässä on kuitenkin niin paljon ihmisiä, jotka haluavat nauraa kanssasi, halata ja välittää sinusta.

”Kierrä minut, älä kiroa” sanoi kivi kyntäjälle.

Jo pelkkä hymyily ja kohteliasuus auttavat paljon. Kun hymyilet peilikuvallesi joka aamu sanoen "Tänään olen onnellinen", voiko joku ottaa sitä sinulta pois? Voit olla koska tahansa onnellinen, jos vain niin päätät. Jos päivä menee kertakaikkisen mönkään ja kotiin tullessasi lyöt varpaankin tuolinjalkaan, voin kuitenkin vannottaa, ettei päiväsi ollut täysin kamala. Naapuri on voinut avata sinulle lähtiessään oven, olet voinut onnistua kulkemaan poikki koko kaupungin joutumatta yhtiinkään punaisiin valoihin, olet voinut saada kaupasta sen viimeisen lemppari jogurttipurkin tai postissa on sinulle kauan odottamasi paketti.

Olipa sitten sisimmässään tai ulkopuolalla, ihmisen ei tarvitse muuttaa sitä minkä näkee, vain sen kuinka sitä katsoo

En tiedä oliko postauksellani sen enempää merkitystä kenellekään, tahtoisin vain, että ihmiset olisivat himpun verran positiivisempia, koska se auttaa eniten heitä itseään. Kuka nauttisi onnellisuudestasi enempää, kuin sinä itse? Ja vain sinä itse voit antaa itsesi olla onnellinen. Ne asiat, mistä voit olla onnellinen, on vain sinun itse löydettävä, koska ne ovat jokaiselle erilaisia. Koet tämän maailman pelkästään omilla silmilläsi. Miksi siis katsoisit noin kauniilla silmillä pelkkiä kurjia asioita? Eikö silmäsi ansaitsisi nähdä kauneutta, hymyjä ja onnellisuutta? Koska ainoastaan sinä voit luoda ne ympärillesi, olemalla sitä myös itse.

Miten voisit olla tyytyväinen enempään, ellet ole ensin tyytyväinen siihen mitä sinulla jo nyt on?

Minä itse olen onnellinen hyvästä ruuasta, kihlattuni lämpimästä kainalosta, ihanasta tekstiviestistä ystävältä, onnistuneesta meikistä, kissan kehräyksestä, kynttilän valosta, perheestä, tulitikun tuoksusta, lämpimästä halauksesta, kiitoksesta, musiikista, uusista vaatteista, puhtaasta wc:stä (:D), perjantaista, ihanasta työpaikasta, peiton alla makoilusta, hieronnasta, lupauksista, pusuista, hyvästä kirjasta, blogin kommenteista, suklaasta, upeista kengistä, unesta ja miljuuuuunasta muusta asiasta!

Mikset siis sinäkin olisi onnellinen jo ihan siitä syystä, että olet juurikin sinä? Koska myös sinä olet varmasti jollekkin syy olla onnellinen.

This is Halloween!

Halloween, mikä ihana syy pukeutua pvc:n, läträtä tekoverellä ja BILETTÄÄ! Sain ihanaiselta Insanityltä  kutsun viettämään tätä kyseistä juhlaa Joensuuhun ja pakkohan se oli lähteä, vaikka kilometrejä kyseiseen juhlapaikkaan oli useja satoja. Pakko heti alkuun myöntää, että tuntikausien (tarkalleen ottaen 7 tunnin) junassaistuminen oli kyllä näiden bileiden arvoista. En edes muista, koska olisin nauttinut niin täysin rinnoin hauskanpidosta! Kyseiset juhlat olivat täynnä ihania ihmisiä, hyvää ruokaa, täydellistä musiikkia ja kotoisaa tunnelmaa!

Vaikka tapasin kaikki ihmiset vasta ensimmäistä kertaa, tuntui siltä, kuin olisin tuntenut heidät aina. <3 Juttu luisti ja ennenkaikkea sai nauraa. Valvottua tuli viikonlopun molempina päivinä lähemmäs kuuteen ja nukuttuja tunteja tuli yhteensä ehkä noin viisi? :D Mutta ei vain malttanut mennä nukkumaan, koska seura oli niiiiiin parasta!

Ensimmäinen ilta oli kokonaan pyhitetty kauhulle ja naamiaisasuille ja toisena iltana olimme lähdössä keikkailemaan. The 69 Eyes tarjosi upean keikan, jonne olimmekin pukeutuneet kuin Powepuff Girlssit aikoinaan, jokainen eriväriä! :D

Olisittepa olleet paikalla, kun pääsimme jutuissamme Lisan, Leenan ja Insanityn kanssa vauhtiin ! Siinä emme edes me itse meinanneet saada puheenvuoroa, kun puhetta riitti niin paljon! Mieleni teki vain koko illan halailla näitä ihania naisia, kun olin niin onnellinen! Näiden upeiden naisten lisäksi talo oli täynnä myös muuta vierasväkeä, jotka ottivat kuin avosylin vastaan tämän Pohojammaan tyttären. Tutustuin niin paljon uusiin ihaniin ihmisiin, joihin varmasti tulen pitämään vielä edessäkin päin elämää yhteyttä tiiviisti. Itseasiassa taskussa komeileekin jo lippu seuraavalle Joensuun reissulle... ;) Tuskin maltan odottaa, koska silloin on vuorossa reivailua ja tanssimista, ja vähintäänkin varmasti yhtä hauskaa, kuin viimeksikin! :')

Ostoksia !

Kuten jo aiemmin lupailin, pämähtää tässä postauksessa Helsingin tuliaiset. Pahoittelen jo heti alkuun kuvien laatua, valotus on nimittäin ihan täyttä shaissea, mutta ei auta valittaa, koska talvi. Noh, toivottavasti saatte edes jonkinlaisen käsityksen näiden kuvien perusteella. :D

Olin hyvin yllättynyt, että tällä kertaa löysin Morticiasta niinkin paljon kaikenlaista mukavaa, kun olen jo pitkään harmitellut sitä, ettei sieltä löydy oikein mitään mikä itselle kävisi. Mutta nyt ei sitä pelkoa ollut! Raahasin sovituskoppiin ties mitä säkkiä ja lopullinen valinta olikin tämän vuoksi äärettömän hankalaa. Olisin niin mielusti vienyt kotiin useammankin vaatekappaleen. Mukaan lähti kuitenkin vain kolme vaatekipaletta.

Ensimmäisenä on ihan pakko mainita tämä iki-ihana Lip Servicen Hardcore cami racer pcv-toppi, joka onkin melkein joka toisella pvc-kuolaajalla omanaan, mutta silti kuitenkin niin unelmien täyttymys.  Olen metsästänyt iät ja ajat, kuitenkaan koskaan löytämättä sitä oikeaa kokoa. No eikös Morticiassa sitten pätkähtänyt eteen ainoa kappale kyseistä toppia ja vieläpä omaa kokoa, niin pakkohan se oli sitten ostaa, vaikka hinta kirpaisikin kovin.

Ainoa miinus, minkä topista keksin, on tuo ainainen Lipparin vaatteiden kirous, eli jäätävä ahtaus etuvarustukselle! Itselläkään ei nyt mitkään jäätävät melonit ole, mutta nekin jäävät kyllä jo ikävästi puristuksiin ja näyttävät aavistuksen verran kaameilta tursuamisefekteineen. :D Tuo kupitus, mikä tuohon on muotoiltu, ei käy kyllä laisinkaan omien kuppien muotoon. MUTTA! Ehkä tämä on kärsittävä, jos Lip Servicen vaatteita aikoo käyttää.

Samassa kokonaisuudessa komeilevat Gina Tricotista ostamani pvc-pökät, jotka olivat enemmän kuin tervetulleet vanhojen hajonneiden pvc-pökien tilalle. Vaikka materiaali tuntuukin heppoiselta, oli muotoilu enemmän kuin onnistunut. Liian usein törmää pvchousuihin, jotka lörpöttävät ties kuinka oudoista paikoista.

Ja koska neonvihreä väri on vain niin uskomattoman upea yhdistelmä mustan kanssa allekirjoittaneen mielestä, olivat nämäkin siis pakko ostos. Toppi oli Darkside-merkkinen ja hame Lipparia.

Sitten vielä pysähdyttiin kaverin lempiputiikissa. Apua! En nyt muista kirveelläkään sen nimeä! Jokatapauksessa, sieltä kaappasin mukaani kuvanmukaisen revityn kauluspaidan. Vaikka paita ei ollut yhtään perus Turmiotarta, jotenkin se kuitenkin tarttui tassuihini ja löysi tiensä kotiini. Jotenkin ihastuin paidan rentouteen, jopa hieman renttumaiseen sellaiseen. :D Nyt kuitenkin paita on ollut ehdoton suosikki arkikäytössä, vaikka onkin tyyliltään melkein vastakohtaa sille, mitä yleensä päälleni pukerran.

Siinäpä noita. :) Ja nyt tämä tyttö menee tutimaan, jotta voin herätä aamulla pakkailemaan nimittäin matka junalla kohti Hulluutta alkakoon heti aamusta! Menen nimittäin vierailemaan ihanaisen Insanityn Halloween kekkereihin ja junaileminen sinne suuntaan kestää lähemmäs 7 tuntia. :D Mutta uskon, että tuo reissu kyllä korvaa junassa istumisen helposti, paikanpäälle on nimittäin tulossa niinkin muikean mahtavaa porukkaa, että uskon, ettei hauskanpidolta vältytä! :D

Turmis toivottaakin kaikille myöhäistä Halloweenia ja menee nyt itse pakkaamaan omat kauhuasustuksensa huomista varten. Paipuli pai! <3