Muistokirjoitus.

Muutama päivä takaperin, sain kuulla jotain, mistä mieleni järkkyi. Oletin, ettei tätä päivää koskaan tulisi? Typerää, kukaan tai mikään ei voisi kestää ikuisesti. Mutta silti, on vaikea uskoa, että jokin niinkin tärkeä on nyt elämästäni poissa. Ehkä ikuisuuden? En voi tietää. Miten jaksan tästä eteenpäin? En tule tietämään sitäkään... Tässäkö tämä nyt lopulta oli? Pitkän matkan Ystäväni kulki täällä, kuitenkin vain hetki vierelläni. En tiedä kuinka puran tuskaani, ehkä vain muistelemalla lämpimiä hetkiä, mitä sain viettää Ystäväni parissa.

"Ei kipu lakkaa, kaikki on turhaa."

Kyllä. Täytyy se lopulta itselle myöntää. Ajattara on lopettanut. Hajonnut. Jättänyt keikkalavansa. Lopettanut levytuotannon. Kenties lopullisesti, kuka tietää.

"Mikä olisi kauniimpaa, kuin nopea lähtö?"

Mitä levyjä nyt voin odottaa? Voinko enää luottaa suomalaiseen bändikulttuuriin? Voiko mikään bändi enää tuottaa samankaltaista musiikkia? Ei. En usko. Tämä aate haudattiin bändin mukana.

"Ei mikään tapa, ikävää."

Onneksi kuitenkin muistoissa on monia upeita keikkakokemuksia, joita tuskin tulen unohtamaan. Vaikka keikat eivät aina välillä olleet parhaimmasta päästä, loistava musiikki ja tunnelma kuitenkin korjasivat muut puutteet.


"Hetkeksi kaikki hidastuu. Eikä tunne mitään. Nyt se on loppu. Nyt ei enää."

Muistopuheeni lopuksi haluaisin vielä lausua pienen rukouksen, ihan vain Ajattaran kauniin muiston vuoksi.

Ajattara meidän, joka olet lopettanut.

Antipyhitetty olkoon sinun biisisi.

Muistettakoon sinun keikkasi.

Tapahtukoon sinun fanittamisesi,

Myös maan päällä, niin kuin mullan alla.

Ja anna meille tänä päivänä,

meidän jokapäiväinen nautinto musiikistasi

Ja anna meille meidän syntimme anteeksi,

niin kuin mekin anteeksi annamme niille,

jotka eivät musiikkiasi ymmärrä.

Äläkä saata meitä kiusaukseen,

vaan päästä meidät popista ja hiphopista,

Sillä sinulla on parhaat lyriikat, keikat ja

sovitus. Iankaikkisesti. Aamen.

Jotta loppu ei menisi liian herkistelyksi, laitettakoon vielä muutama ikivihreä Ajattaran biisi, ihan vain, jotta muistaisimme, miten loistavaa musiikkia se olikaan.

Ikuisesti Kiittäen;

Turmiotar

"Vain toinen meistä pois kävelee."