Tatuoinnit + lävistykset = Minä.

Olen saanut toiveita tatuointipostauksesta, joten tässäpä tätä nyt tärähtää. Nyt viimein, kun  tuo viimeisinkin leima on saatu jonkinlaiseen kuosiin.

Olen aina ihaillut tatuointeja ja erilaisia kehonmuokkauksia. Olen elänyt perheessä, jossa kenelläkään ei ole ollut erilaista tyyliä taikka tatuointia ja vanhempieni mielipide oli myös vahva, = Ne, joilla on tatuointeja, ovat merimiehiä, vankilassa olleita tai huoria. Joten jouduin monet keskustelut käymään, jotta sain edes ensimmäisen kuvani ottaa. Tarkoituksenani oli ottaa täysin erilainen, mutta vanhempieni sana painoi sen verran, jolloin idea vaihtui. Teimme nimittäin sopimuksen, saan ottaa ihan mitä muita kuvia itseeni vain, kunhan en ota pääkalloja. :D Ja koska maailmassa on paljon muitakin miellyttäviä asioita, suostuin. Tämän jälkeen ihooni onkin tullut peräti kolme kuvaa lisää.

Myös lävistykset ovat olleet osa elämääni. Korvat olen rei'ittänyt oman käden kautta, koska rahaa ei yksinkertaisesti voinut tuhlata niinkin turhalta tuntuvaan asiaan. :D Joten hoitokorulla naps vain, niin oli taas yksi reikä lisää. Naamaan ensimmäinen reikä tuli rippilahjana kulmaan ja olinkin siihen hyvin tyytyväinen. Se kuitenkin kasvoi sen verran ulos, jotta jouduin siitä luopumaan. Tällä hetkellä naamassa killuu vain kaksi nenäkorua sekä kielikoru jossain syvyyksissä. Naamaan olisin aikoinani pistellyt varmasti enemmänkin reikää, mutta lähihoitajanammattini sen joissainmäärin estää. Myös tuleva sosionominammatti tuskin huolii töihinsä täyttä neulatyynyä, joten täytyy olla tyytyminen tähän.

Olen ylpeä omista tatuoinneistani, enkä kadu (ainakaan vielä) ainuttakaan. Mielestäni katuminen vie vain turhaa energiaa. Välttämättä tällä elämänhetkellä en ehkä ottaisi samaa kuvaa, mikä ensimmäinen tatuointini oli, mutta koska se muistuttaa sen hetkistä elämää, en koe sitä virheeksi. Melkein päivittäin kuulen myös kulunutta fraasia, "Mitäs sitten kun olet 80-vuotias ja samat kuvat on edelleen sinussa haalistuneena ja rumina?". Vastaan tähän jokaisella kerralla, mitä sitten? Ei minun tarvitse olla enää sen ikäisenä samaa mieltä asioista, mitä olen joskus ollut, mutta jos olen niihin tyytyväinen nyt, niin miksi miettiä liikoja? Ne ovat kuitenkin muistoja entisestä elämästä ja nuoruudesta, joten mikä olisikaan sen parempaa? :D

Enkä näe itseäni muutenkaan samanlaisena mummona, kuin ehkä suurin osa on. Minun vanhainkotikämpässäni on isoja tauluja minusta hulluina jööttiaikoina, laulelen vessareissuilla Turmion Kätilöitä ja kirjahyllyä koristaa yhdet kauneimmista Pleasereistani, enkä varmasti koskaan kyllästy kertomaan, miten minä olen niillä nuoruudessani tallustellut. :D

En halua elää tavallista elämää, haluan elää sen niinkuin itse parhaaksi näen. Eikä kukaan voi tulla minulle sanomaan, etten voisi tehdä jotain, jos kuitenkaan en teoillani satuta tai vahingoita ketään. ;) Olen niin monen vanhuksen peitellyt vanhainkodeissa nukkumaan ja aina he sanoivat, että elä niinkuin haluat, äläkä kuuntele ketään muuta. Monet vanhuksista nimittäin katuivat juuri sitä, etteivät olleet eläneet elämäänsä niinkuin olisivat halunneet, vaan elivät sen toisten mieliksi. Joten kunnioitan näiden vanhusten toiveita ja elänkin sen juuri sen näköisenä kuin itse haluan. :D

Blalalalaaa, riittikö jo paasaus? :D Jos mentäisiin näihin itse kuviin, luvassa myös ennennäkemätöntä materiaalia. ;D

TATUOINNIT

Tässä on se legendaarinen ensimmäinen kuvatus. Tämä Reino niminen otus ilmestyi ihooni v.2009. Syvempää ideologiaa tässä ei valitettavasti ole, muutakuin se, että hämähäkit ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Tarkoitus oli jättää tämä vielä suht pieneksi, jotta voisin sitä vielä joskus jatkaa. Kenties seittiä lapaluihin ja vavvahämppyjä seuraksi? :D En tiedä.

Nämä neidot ilmestyivät pohkeisiini melkein tasan vuoden päästä ensimmäisestä kuvasta eli vuonna 2010. Ideologia on toivottavasti itsestäänselvyys, eli horoskooppimerkkini, Gemini. Olen kaksonen niin perinpohjin, kun kesänlapsi voi vain olla. Tämän vuoksi halusin sen jollain tavalla itseeni ikuistaa. Ja koska ensimmäinen leima oli itseni mielestä pieni, halusin seuraavasta isomman ja sehän tapahtui. Onkin vaikeaa ajatella onko tässä nyt sitten yksi tatuointi vai kaksi? :D

Tattaraaaa! Tässäpä on viiiimein se kauan salattu viimeisin tatuointini, ehana Corset Tattoo! Siinä on vähän monenlaista kuvaa näyttääkseen minkälainen ja missä se sijaitsee. Älkää hämääntykö, viimeisimmässä kuvassa  lapaluuni vääntää rusettia hieman, jolloin se näyttää epätasapainoiselta, mutta se on vain hämyä. ;)

Oli vaikea päättää, uskallanko ottaa värillistä tatuointia, mutta koska violetti väri on ollut aina sitä syvimpää minua, ei paljon vaihtoehtoja ollut. :D Tämä tatuointi oli kauan haaveissani ja viimein sen uskalsin toteuttaa. Sattui ihan perkeleellisen paljon, mutta olen ollut siihen enemmän kuin tyytyväinen. Tämän tatuoinnin ideologia painottuu tyyliin, naisellisuuteen ja taas se hämppyteemakin siellä silmille hyppää. :D Ja niinkuin jo sanottua, tuo violetti on itselleni vain niin muistojentäyttämä väri, joten ei ollut epäilystäkään, minkäväriseksi olisin sen värittänyt.  Se on myös eräänlainen henkinen korsetti, joka pitää minut kasassa, vaikka miten elämä riepottelisi. ;)

Tavoitteena olisi vielä monenmonituista kuvaa itseen ottaa, mutta ajattelin hieman hidastaa tahtia, koska ideoita olisi vain ihan liian paljon. :D Näin saan toteutettua juuri ne, jotka sen ansaitsevat. En nimittäin halua mitään "tatuointikuumetta", jolloin juostaan liikkeeseen ottamaan kuvaa, jota ei perinpohjin ole edes miettinyt.

REIÄT

 Korvissani pitää aina olla parillinen luku reikiä, koska uskon sen tuottavan onnea. Haaveena olisi vielä ottaa oikealle puolelle rustoon kaksi korua, jolloin reikiä olisi yhtä paljon, mutta en ole vielä saanut sitä aikaiseksi. Minulla on myös niin pahoja kokemuksia rustokoruista, joten askel niihin takaisin on iso.
Haluan, että korut ovat kaikki samanlaisia, on ihan kamalan näköistä jos korvassa killuu jos jonkinlaista
eriväristä muovihelyä. Tuo tabletti oli tarkoitus olla tuossa vain väliaikaisesti kun yhdestä korusta hukkui pallo, mutta sen saadessa niin paljon positiivista huomiota, päätin  omia periaatteitani vastaan jätttää sen siihen. :D

 Nenussa on nuo pikkuruiset reiät. Halusinkin nenuuni jotain erikoista, koska mielestäni perus nenäkorutappi on liian tavallinen ja massaa, joten näpäytin niitä sitten kaksinkappailein. En tiedä olenko sokea, mutta en ainakaan vielä ole nähnyt samanlaisuutta kenelläkään muulla tuttavallani, joten success!

Sitten lopuksi vielä kielikoruni. Jos en naamaan voi enempää ottaa koruja, voin sentään koristella piilossa olevia paikkoja. :D Nännikorut olisivat myös haaveena, mutta poikaystävä ei ainakaan vielä ole lämmennyt ajatukselle, joten kielikoru riittäkööt aluksi.

Tässäpä tätä turinaa riittikin! HUH, toivottavasti teille jotenkin selvisi omaa ideologiaani ja kuvamaailmaani. Samaa mieltä asioista ei tarvitse olla, enpä sitä toivokkaan, mutta toivon, että ette tästä lähtien tuomitse jokaista tatuointityyppiä heti rikolliseksi tai muuten vain kiihkoilijaksi, koska luulempa, että nuo sanonnat ovat jo menneet unholaan.