Ten things about ME!

Heippati! Tässä kiireen keskellä heitän tänne blogiin tällaisen pikapostauksen, kun joku joskus mainitsi, että haluaisi mielipide postauksia enemmän. Tässä sitä taas sitten tulikin! Eli kymmenen asiaa/omituisuutta minusta, jotka pidän itsessäni erityispiirteenä. Olen hyvin monitahoinen ukkeli, joten tämän kaltaisia ominaisuuksia olisi löytynyt vielä toinenkin mokoma, mutta olkoon tässä nyt vähän esimakua. Saatte edes jonkinlaista kuvaa siitä, että minkälainen mörrikkä täällä teille kirjoittelee.

1. En voi koskea servetteihin tuntematta ääretöntä oksetusta ja inhotusta. En kestä sitä natinaa mikä syntyy kun hinkkaa sitä sormien välissä. ARHG, pelkkä ajatuskin nostattaa mun ällötysmittarin kattoon.

2. Tykkään syödä dippiä sellaisenaan. Samoin jäiset katkaravut on nannaa.

3. Olen todella laiska aloittamaan mitään, mutta sitten jos aloitan, haluan tehdä sen viimeisen päälle kunnolla. Olen siis auttamaton perfektionisti. Siksi kartankin ryhmätöitä kun en voi kontrolloidan kaikkea muidenkin tekemisiä, enkä siten tiedä tekevätkö he ne täydellisesti.

4. Jos jollakin ympärilläni olevalla ihmisellä on paha olla, imen sen pahan olon heti itseeni. Siksi yritänkin kehitellä päässäni aina ratkaisua, miten voisin toista piristää, että siten itsellenikin tulisi parempi olo. Tällä alalla taito on ihan hyödyllinen, mutta välillä haukon toisten ongelmia itseeni hieman liiaksikin, enkä muista, että olisi omiakin murheita, joita voisi pohtia.

5. Olen todellinen kaksonen. Minussa on kuin kaksi eri ihmistä samassa pakkauksessa. Toinen on erittäin sosiaalinen päällepäsmäri ja ärsyttävä määräilijä, toinen taas se hiljainen, kuoreensa vetäytyjä ja itsekseen hihittelijä. Siksi ehkä useampi ihminen ei edes jaksa yrittää opiskella mielialojani, kun välillä en oikein itsekkään tunne itseäni.

6. Muistan sarjoista, elokuvista ja Youtube videoista turhia sloukaneja joita sitten heittelen toisten keskustelujen väliin. Silloin saan oudoksuvia katseita, kun kukaan muu ei tajua mistä puhun. Ja vitsithän on tunnetusti vielä hauskempia kun niitä alkaa selittää.... MUTTA sitten jos joku muukin on nolifedatis ja tunnistaa heittämiä läppiäni, puhkean sanoin kuvaamattomaan riemuun kun tajuan etten ole yksin. :)

7. Olen täysin pinttynyt tapoihini. Omistan useita pieniä rituaaleja, jotka minun on välttämättä toimitettava kyseisenä ajankohtana tai pelkään että tavarat/asiat suuttuvat minulle tai niille tulee paha mieli. Esimerkiksi, jokainen kerta kun heitän jonkun käyttämättömäksi kuluneen meikin roskiin, minun on annettava sille pusu ja sanottava hyvästit. En millään raaski vain heittää mitään roskiin ennen kiittämistä ja hyvästelemistä. Olisihan se kamalaa, jos kyseiset meikit sitten itkeskelisivät siellä roskiksessa, kun vain väliinpitämättömänä käytän ne loppuun ja sitten kylmästi hylkään... ;( Outoa(ko?).

8. Tykkään taputtaa. Oikeasti. Se on kuin tavaramerkkini. Ei siis mitään ylidramaattista paasaamista, vaan taputan käsiäni yhteen pienesti, kun innostun jostain. :D Aina jos joku/jokin ehdottaa jotain, mistä pidän ehdottomasti, taputan nopeasti käsiä yhteen huudahtaen JOOOOO! Sama tapa on tarttunut joillekkin luokkalaisilleni, kun viljelen tätä yli-innostuneisuutta ympärilleni. Tähän voisi myös liittä sen, että innostun ylipäätään hirveän helposti asioista ja olen kaveripiirissä tunnetusti hyvinkin riehakas ja hösöttäjä. Tosin, jotta tähän tilaan pääsen, täytyy minun tuntea ympärilläni olevat, en minä tuolla riehu pää kolmantena jalkana joka paikassa, vaan vain harvoille ja valituille. ;)

9. Kuten kaksosella kuuluu, on minulla myös vastakkainenkin puoli. Kun innostun helposti alan myös itkemään todella helposti. Jos joku sanoo minulle hiemankin vinon sanan, pitää minun pysyä hiljaa jottei ääneni alkaisi värisemään. Vaikka asia ei edes loukkaisi minua mitenkään, itkusykeröni aivoissani aktivoituu sillä sekunnilla. Enkä pysty kontrolloimaan itseäni mitenkään. Joskus jopa yleisölle puhuminen voi alkaa itkettää, vaikka rakastankin esiintymistä ja yleisölle puhumista. Sitten pitää vain nopeasti yrittää päästä sen tunnetilan yli, jotta en nolaisi itseäni kyynelehtien samalla kun näyttelen näyttämöllä. :D Samoin elokuvat, piirretyt ja biisit saavat tipan helposti linssiin.

10. Vaikka olen todellinen taikauskohöppänä ja uskon henkimaailman juttuihin, en silti uhraa ajatustakaan jumalaplusjeesuslöpinöille. Haluan uskoa, että jossain on jotain parempaa, mutta Raamattua en silti purematta niele. Oma ajatukseni asiasta on, että jotkut ovat sen tehneet aikoinaan vertauskuvannollisesti, eikä kirjaimellisesti. Joten pidän Raamattua enemmänkin elämän oppikirjana, kuin kirjaimellisesti otettavana lakikirjana. Samalla periaatteella uskon, ettei ole olemassa "oikeaa" Jumalaa ja Saatanaa, vaan hyvä ja paha, joka on ihmisessä itsessään.


En tiedä minkälaiseksi teidän kuva minusta muuttui, mutta tällänen weirdo täältä teitä tervehtii! Mutta nyt juoksen taas töihin ja illaksi taas haalarikokoontumisiin, Tsau!