Oli pakko. Nyt minäkin olen siis blogituksen suuressa ja ihmeellisessä maailmassa. Jaksan edelleen ihmetyttää itseäni, että miten kukaan edes jaksaisi kiinnostua turhista jaarituksista, mutta ehkä tämä onkin sitten enemmän itseäni varten. Kirjoitus on kuitenkin ollut aina sitä, mistä olen aina pitänyt ja tulen aina pitämään.
Tästä ei kuitenkaan tule mitään shoppaus, matkailu tai muutakaan tiettyä aineistoa sisältävää blogia. Kunhan nyt kirjoittelen suuressa turhautumisessani jotain elämää suurempaa. Suurimmaksi osaksi blogini tulee varmaan sisältämään vuodatusta erinäisistä elämän ärsytyksistä ja ehkä joskus jopa jostain, mikä ei ole minua potkinut päähän. Eli siis virtuaaalinen päiväkirja, ei mitään sen ihmeellisempää.
Itsehän olen jo hetken aikaa lueskellut toisten blogeja ja nyt ajattelin, että josko sitä itsekkin jaksaisi jotain joskus postailla.
Alkupostaus onkin heti omaa itseäni, nimittäin ärsyyntymistä. Huonoin puoleni on ehdottomasti, että jos omistan hippustakaan nälänominaista tunnetta, tulen kiukkupyllyksi, niinkuin rakas kaksilahkeiseni sen ilmaisee. Ja niin kävi tänäänkin. Note to self; Älä jätä ostoskassia purkamatta edes viideksi minuutiksi, koska ostoskassi saattaa olla rikki ja jo toistamiseen voi sisältää rikkonaisen maitopurkin. Eli siis pikaisen (nii vissiin) facebookkailun aikana keittiöni suorastaan UI maidossa. Ja siitäkös nälissäni riemastuin. No, jokatapauksessa, oli hyvää maitoisaa fetasalaattia.
Blaa. Siinä se. Ensimmäinen askel riippuvuuteen elämäni jakamisessa ihmisille, jotka sitä ei välttämättä edes kaipaa, mutta tässä sitä nyt sitten ollaan.
Kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaathan, että mitä järkevämpää tekstiä suollat, sitä fiksumman kuvan annat. ;) Turhat pulinat siis pois, kiitos. <3