Elämyksiä, jos toisenlaisia.

Olinpas tuolla kotikotonani käymässä ja sain iloisen yllätyksen. Jostain rompelaatikosta oli löytynyt pieni pussukka, joka sisälsi jos jonkinlaista pikkutavaraa, jonka olin joskus Helsingissä ollessani ostanut. Olin kokonaan unohtanut ostoksieni olemassaolon ja siksi jälleennäkemisen tunne oli positiivinen. Nyt opiskellessa sitä rahaa ei niin vain voikkaan käyttää liiemmin heräteostoksiin... Tai VOI, mutta sitten alkaa nuudelikuuri. Ja niinhän mulla joskus pääsee tapahtumaankin.

Mutta tosiaan, tilpehööri, mitä löysin oli pientä mutta piristävää.

Sieltä siis löytyi nämä söpöläiset, luojan kiitos ilman nikkeliä. Mulla ei tarvii olla kuin pari tuntia nikkeliä lävistyksessä, niin jo alkaa oireet.

Lisäksi 2x rusettipinniä, joista muistaakseni maksoin törkeän paljon, ottaen huomioon että rusetti on pinnissä kiinni hyvin kyseenalaisin keinoin. Joskus oli rahaa...

HOH, nämä nyt ei oikeastaan taas liity mihinkään, mutta pakko laittaa kun näistäkin tuli niin paljon pulitettua. :D AMK opintoihin siis tyypilliset haalarit, johon olen kokonaista yhden merkin jaksanut tänään kiinnittää. Vielä olisi yhdeksän jäljellä... Vain pakko mainostaa näitä siitäkin syystä, että väri on niin KAMALA. Melkein mikä tahansa muu väri olisi ollut hieno, paitsi keltainen... Väristä viis, pakko ne oli silti ostaa, onhan edessä vielä kymmeniä bileitä, risteilyistä puhumattakaan, missä haalarit kuuluu asiaan. Sanoi kuka mitä tahansa muuta!

Sitten vielä lopuksi kuva löydöstä, minkä löysin omista krääsävarastoistani. Oli siis itsellä omistuksessa tuollaisetkin klipsiraidat, jotka eivät olleet päässäni kertaakaan, omistinhan aikoinaan tasapaksut hiuspehkot, joka olisi ollut täysin naurettavan näköinen, jos sinne olisi yrittänyt jotain klipsejä tunkea. Tällä hetkellä kun on tuo revitty malli, nuo sopivatkin ihan täydellisen uskottavasti! Olenkin nyt hurahtanut täysin klipsiraitoihin, ja heti veronpalautuksen tultua aion törsätä niihin kunnolla!

Lyhyeksi jää tämäkin postaus, syytettäköön siitä kouluani, joka tyrkkää jos jonkinlaista tehtävää taas. Kun edellisestä pääsee, toinen on jo tuloillaan. Lepohetkiä ei siis ole. Mutta aion ottaa koulun vakavasti, sillä olen juuri tehnyt ammatinvalintani. TIEDÄN, nyt että tulevaisuuteni on Psykoterapeuttina. Tuohon pisteeseen pääsy vaatii vain paljon opiskelua ja ennenkaikkea panostusta myös rahanpuolesta. Kalastellessani tietoja, Psykoterapeutiksi kouluttautuminen voi maksaa jopa 30 000 euroa... Lisäksi koulussa vaaditaan työkokemusta mielenterveysalalta, joten koulusta toiseen pomppaaminen ei nyt sovikkaan. Mutta onhan tässä elämää jäljellä, eikä opiskelu ole mielestäni mitenkään mahdotonta minulle, joten miksi en sitten kouluttautuisi työhön, missä minua arvostettaisiin, saisin työnkuvaan sopivaa palkkaa sekä olisin töitä tehdessäni onnellinen. Sekin on yllättävän harvinaista työelämässä. Unelma-ammattini vuoksi olen valmis tekemään mitä tahansa.

Ja taas ostoksia.

Täyttyypä tämä blogini nyt runsain määrin pelkistä ostoksista! Mutta jos totta puhutaan, niin eipähän ole muutakaan asiaa, josta voisi kertoa.

Elämäni on tällä hetkellä niin arkea kuin voi olla. Käyn koulua, hengaan välillä kavereiden kanssa ja odotan viikonloppua jolloin Muru pääsee vierailemaan luokseni. Ja sitten alkaa taas uusi viikko ja rutiinit toistavat itseään. Olen myös hievan uuvahtanut tähän tehtävien runsauteen mitä meille koulussa jaetaan, jolloin oikeastaan jokainen vapaa-aika tulee vietettyä kirjojen ja lähdeviitteiden parissa. Mutta lohduttaudun ajatuksella, että tämä ensimmäinen vuosi Sossukoulussa on se haastavin kirjallisten tehtävien määrän vuoksi, ehkä ensi vuonna sitten tehdään muutakin kun vain mietitään sivuasetuksia. Enkä muutenkaan viitsi valittaa, onhan koulu minulle täysin vapaaehtoinen, eikä kukaan vaadi siellä käymään.

Mutta sitten niihin ostoksiin! Tuli tuossa piipahdettua kotomaisemissa viikonloppuna ja äidillä ollessa mekkopula, lähdimme ekstemporee pienelle shoppailukierrokselle, ja sain jopa itselleni tarttumaan jotain mukaan.

Aluksi pakko esitellä ylisöpö rusetti, joka tarttui mukaan jo Helsingin reissulla, mutta unohdin sen kokonaan lisätä. Tämän uuden tukkamallin myötä olen uudelleen ihastunut pantoihin ja niiden käyttömahdollisuuksiin! Tuo söpö oli aika hintava, mutta oli silti pakko ottaa mukaan, maksoi 7,90 e.

Sitten löysin äippäni kanssa shoppaillessa tuollaisen kauluspaidan, mitä olen etsinyt jo kauan! Sopii täydellisesti työharjoitteluihin sekä muihin hieman edustustehtäviin ja muutenkin on käytännöllinen. Päällä oleva liivi tuntuu olevan siihen kuin tarkoitettu. Paita maksoi 24,90e Seppälästä. Ihmetyttä myöskin herätti, että ylipäätään löysin mitään Seppälästä, joko nyt sitten kauan kadoksissa ollutta haavetta.

Hieman heräteostoksena tuli myös mukaan söpö kaulalle laitettava rusetti. Ei ehkä ole ihan minua, mutta ehkä keksin sille vielä joskus jonkun käyttötarkoituksen. :D Tämä myös Seppälästä, muistaakseni 4,90e.

Sitten vielä pakko mainostaa tätä kissamaskia, mikä tuli ostettua jo hetki sitten naamiaisiin, mutta vasta nyt blogi antoi sen lisätä. :D Mielestäni tuo vain oli supersöpö ja jopa pidettävä! Ei edes hiosta liiemmin ja on sopivan mallinen. Tämä löytyi Huuto.netistä hintaan 15e. Olin siis erään baarin naamiaisissa nämä ylläni, tarkoituksenani osallistua asukilpailuun, aiheena oli siis Hollywood. Noh, kuitenkin kadotin baarissa ajantajuni ja löysin itseni kisapaikalta liian myöhään. Kilpailun voitti terminaattori ja itselleni tultiin tuomarin taholta sanomaan, että jos kisaan olisin ajoissa osallistunut, olisin sen varmasti voittanut. Hieman ehdin harmitella, mutta no can do.

Päivän myrkyt.

Satuin törmäämään jossain blogissa kyseiseen aiheeseen, ja pisti kiinnostamaan! Tarkoituksena on siis ottaa kuvat päivän aikana käyttämistä kemikaaleista. Ihan sitä pisti ihmettelemään, että kuinkas paljon sitä oikein päivän aikana tukkaan ja naamaan tunkeekaan tavaraa! Mutta siis tässä minun tämänpäiväiset myrkkyni, tosin kävin aamulla suihkussa, joten shamppoista plus muista tulee heti kiva lisä.

Mutta siis!

Tässä siis Garnierin kasvovesi, jota käytän yleensä aamuisin, jos en jaksa kunnon Nivean naamanpesuainetta tökkiä naamaan, kuitenkin suihkussa käydessä tulee se yleesä jynssättyä. Sitten on Palmoliven ihanan tuoksuinen suihkugeeli tai saippua, kuinka vain. Ihan ok tuotteita nämä, vaikka Niveasta en nyt niin välitä. Tykkään yleensä vain vaihdella naamanpesuaineita, jotta iho ei liiaksi tottuisi samalle ja nyt oli sitten kokeiltava tätä. Ei mitään hääppöistä, mutta kyllä sitä nyt yhden purnukan käyttää. Sitten on Xclusiven shampoo ja hoitoaine. Oli hiljattain eräässä parturissa tarjous, sai korillisen hiustenhoitotuotteita 9,90e ja nämä tulivat siinä mukana. Huomaa heti eron kaupan tuotteisiin ja pidän todella näistä, vaikka hajut on hieman erikoisia. Parturissa käydessäni päätin aloittaa kampaamotuoteiden käytön ja nopeasti sen eron huomasi! Suosittelen siis.

Sitten tuoksut; hajuvesi jonka joskus erehdyin ostamaan Seppälästä, koska luulin sen olevan toista hajua, ja tämä kyseinen pakkaus oli siis väärällä hyllyllä. Mutta onneksi haju on silti miellyttävä ja käytetään nyt puteli loppuun kun sitä kerran ostettiin. Yleensähän mun tuoksuna toimii Yves Rocherin Ming shu, mutta liian kallista opiskelijalle, joten pakko tyytyä halppiksiin. Ja sitten vielä dödö, ihana haju, mutta ei mitään maailman tehokkainta. Onneksi en kuitenkaan kärsi kovinkaan hikoilusta, joten tuollainen miedompikin menee.

Sitten tukkatuotteet! Kaksi vasemmalta tulivatkin ennemmin mainitussa korissa mukana, ja lakkapullo on ihan super. Hirmu jööti pullo, mutta tehokas. Kuitenkin Wellakin on kuvassa kun sitä tulee käytettyä matkoilla, kun ei tuota isompaa jaksa kukaan raahata mukanaan. Ja myös Xclusiven geeli, toimii niskatupsuille ja vahapurkki, jota en ole vielä oppinut käyttämään ilmeisesti oikein, koska en saa sieltä tulemaan hiuksiini juuri mitään. Siksi lisäilenkin vielä geeliä. Sitten kuivashampoo Rockaholic Tigiltä, jota ei tänään tullut käytettyä, mutta helposti rasvoittuvan hiuspohjan takia laitan sitä yleensä päivittäin, jos en ole käynyt suihkussa. Elämäni nykyinen pelastus, mahtava tuote. Kallista silti kuin mikä. :/

Sitten naamanpohjustus. En yleensä joka päivä rasvaa ihoa, vain silloin kun tunnen sen olevan tarpeellista. Mutta Erisanin kasvovoide on mitä loistavinta, imeytyy nopeasti ja tehoaa. Sitten Maybelinen DreamMatte Mousse, olen tähän tykästynyt, vaikka ei ehkä kuivalle iholleni ole sitä parhainta. Mutta peittää, joten kelpaa. Sitten Nivean puuteri, johon olen täysin hullaantunut, kun se oikeasti jopa PEITTÄÄ ihonvirheitä eikä vain tee siitä mattaista. Joskus hyvinä päivinä kelpaakin vain tuota sipaista iholle, niin jo kehtaa astua ulos!

Simmukynät. Alhaisimpana on Lumenen nestekajali, joka on ollut ystäväni jo vuosia. Yleensä jos laiskottaa, niin jätän sen kokonaan arkimeikistä ja töissä en käytä ikinä, mutta muuten sillä saa loistavasti piirrettyä kestävät ja tummat rajaukset. Sitten Maybelinen ripsari, ihan OK, omistan suht pitkät ripset ja tämä tuo hieman tuuheutta niihin. Ei kuitenkaan mikään ihmeidentekijä. Sitten Avonin peruskajali, joka on myös ihan OK. Ei hirveän kestävää, mutta menettelee. Sitten AH IHANA elämäni rakkaus, Maybelinen kulmakynäni <3 Ilman tätä tuotetta olisin varmasti hukassa. Ohuet ja tarkat kulmat saa tällä ihan varmasti ja kestää illan pikkutunneille saakka, ilman, että tulee rasvaista efektiä. En tiedä mitä sitten teen, kun tätä tuotetta lakataan tekemästä. Toivottavasti näin ei tule koskaan käymään.

Sitten vielä puhdistusaineita. Eli saippua, mitä nyt tulee usein hinkattua päivän aikana kätösiin. Hieman bakteerikammoisena onkin siis korvaamaton kauppareissujen sekä muiden bakteeripitoisten hommien jälkeen. Sitten vielä Nivean meikinpoistoainen, joka on itsessään täydellinen. Pieni tippa pumpulituppoon ja saa loistavasti korjattua virheelliset silmämeikit tai levinneet ripsarit. Ja erittäin riittoisa! En edes jaksa muistella, koska tuokin pullo on ostettu ja vieläkin se on puolillaan.

Tässä siis koko päivän annos. Kuvassa näkyvät myös ihkut reiteni, älkää välittäkö niistä, blogi ei vain suostunut lisäämään rajattua kuvaani, joten menkööt.

MYYYYYYYTÄVÄÄÄÄÄÄ!

Laittelin Huuto.nettiin pari mun riepua, mm. Lip Serviceä ja Cyberdogia. Olisitteko ihania ja ostelisitte niitä mun kaapinpohjalta. :) Kaikki melkein uudenveroisia. Huuto.nettiin pääsee TÄSTÄ. Vilkaskaa edes. ;)
Esim. tämä Lipin ihanuus on siellä;

Minä täällä hei, pitkästä aikaa.

Pahoittelen heti alkuunsa pitkää kirjoittelutaukoani. Olen vain niin stressaantunut pari viikkoa, erään mittavan tehtävän takia. Tajusin viimein todella olevani ammattikorkeakoulussa... Tehtävänä oli määritellä tiettyjä käsitteitä ja pohtia mitä ne merkitsevät yhteiskunnalle ja yksilölle. Ei siinä mitään, pidän pohtimisesta, mutta se tiedon etsiminen plus muut kirjoitusasujen helvetin. Lähteet, tiivistelmät, avainsanat! Huh, mitä tuskaa. Meille oli annettu ohjeeksi että pitäisi olla 8-10 sivua ja mulla tuli asiatekstiä 15 sivua. Hups. No, toivotaan parasta.

Mutta siis tuon takia olen ollut sidottuna koneelle pelkästään kirjoittamaan sosialisaatioista enkä blogin ostoslistaa, sorge. :/

Mutta nythän voin sitä ostoslistaa tänne rustailla. Meninpä siinä viikonloppuna pyörähtämään Helsingissä ja onnistuin eksyttämään itseni taas Morticiaan ja rahanmenoahan se tiesi... No! Syödään sitten nuudeleita siihen asti kunnes tuleva avokkikin pääsee muuttamaan tänne.

Mutta niitä ostoksia! Laitanpa tähän vielä sellaisia, mitkä huusin Huuto.netin syövereistä.

Morticiasta tuli mukaan Lip Servicen söpöt verkkohansikkaat, en jaksanut näitä kuvata tuon paremmin, joten siinähän nuo näkyvät. Roiman alennuksen takia oikeastaan mukaani pomppasivat, normaalisti hintaa oli reilusti yli 20e, ostaessani ne olivat 10e. Kelpaa. <3

Tämän ostoksen mukaan pääsystä hämmästelin hieman itsekkin, nimittäin on ainoa vaate, erään topin lisäksi, mitä mulla löytyy valkosena. Mutta sovituskopissa ihastuin siihen, ja ihan näppärästi näyttää valkonen sopivan muuten mustaan tyttöön.

Morticiasta tämä ihanuus. On siis pelkästään tuollainen tissien ylpuolelta tuleva pikkuruinen paituli. :D En nyt saa päähäni sitä oikeaa nimitystä... Ihastuin tuohon H. R. Gigerimäiseen kuviointiin. <3 Ja oli vielä Lip Servicen, niin pitihän se heittää mukaan.

Lopuksi vielä hotpääntsit, mitkä näkyy tässä erittäin huonosti, mutta en nyt jaksanut alkaa repiä niitä päälle. Ne on tuollaiset söpöt ja pikkuruiset, ja niissä on myös ihanat nyörit sivussa.

Olinpa lisäilemässä vielä yhden kuvan, mutta blogi ei nyt jostain syystä pääse kanssani yhteisymmärrykseen, joten lisäilen sen sitten vaikka seuraavan kirjoituksen yhteydessä, joka toivottavasti tulee nopeampaa vauhtia, kun kyseinen merkkaus.. Toivossa on hyvä elää. ;)

Muodonmuutos

Ah ihanaa, nyt vihdoin olen sitä, mistä olen kauan haaveillut. Lyhyttukkainen ja lisää musteessa! Kaikki onnistui tänään niinkuin suunnittelin, jopa paremmin! Hirveästi vain pohkeita kirvelee ja polttelee, mutta oli se sen tuskan arvoista. Ihan vinkkinä, jos otatte tatuointia, muistakaakin, että vasemmalle puolelle ne sattuu helvetisti enemmän. Kyllä sai kyyneliä niellä, kun ääriviivoja vedeltiin. Mutta hyvinhän se meni! Ja tukkakin tuli rutkasti kevyemmäksi, sain jopa letin mukaan. :D Hiuspötkö jäi kotiin, siitä en siis nyt saa kuvaa, mutta n. 40cm hiusta lähti. Ja tässä hieman kuvaa päiväisestä operoinnista.

Tuksua sivusta päin. Oli päivällä tuuheammassa kunnossa, eli tässä jo hieman lässähtäneenä, mutta en jaksanut enää iltaa vasten alkaa tupeerailemaan.

Kaksostatuointi siis horoskoopin mukaan @ Nanna's Tattoo

Kallooni on pultattu tahto, se tahtoo häpeästä ylpeyteen.

Tämä päivä oli mukava päivä. Vaikka päivä meni muuten kotona olemiseksi ja tehtävien valmiiksi saanniksi, olen silti ottanut valtavan askeleen elämässäni eteenpäin.

Nimittäin päätin, että enää en jaksa nöyristellä. Olen mitä olen, en muuksi muutu, vaikka kuinka siitä itkisin.

Sain itseni sen tajuamaan, kun puhelimme syvällisiä terveydenhoitajani kanssa. Kyseessä oli siis kouluun liittyvä vuosittainen tarkastus, mutta jäimmekin puhumaan elämästäni ja hän sai minut tajuamaan, miten typerää on sääliä itseään ja olla muiden mieliksi.

Minua on koulukiusattu sekä ala- että yläasteella ja niistä on jäänyt syvät arvet. Kaikissa tapauksissa kiusaajat ovat olleet hyviä ystäviäni, jotka ovatkin yllättäen kääntäneet kelkkansa ja päättäneet tuhota elämäni, kateudesta, huonosta itsetunnosta, ties mistä syystä. Ja koska kyseessä on aina ollut entisiä ystäviäni, on luottamuspula ollut tähän päiväänkin asti suuri. Kuitenkin, tänään puhuimme terveydenhoitajan kanssa niistä ajoista, ja tunsin, että on aika jatkaa elämää. On aika uudistaa itseni puhtaalla itsetunnolla ja nostaa nokka jopa hieman ylöspäin eikä nöyristellä turhia. Tietenkään en ala itserakkaaksi enkä väheksymään muita, otan kokemukseni rikkautena, jotta tulevaisuudessa voin olla parempi sosiaalialan ammattilainen sekä olla itse kiusaamatta muita.

Onneksi kiusaamisesta huolimatta en ole syrjiytynyt täysin, omistan silti hyviä ystäviä, joskin vähemmän ehkä kuin joku muu, johtuen juuri tuosta luottamuspulasta, mutta aion parantaa tapani ja olla yhteydessä kavereihini ja antaa itsestäni enemmän irti ja puhtaasti luottaa ihmisiin. En kuitenkaan viljele sitä turhaan, ajattelen edelleen että ne jotka luottamukseni saavat, ovat sen ansainneet.

Rohkaisenkin teitä jokaista. Vaikka joku yrittäisi talloa teitä maan tasalle ja yrittäisi kohentaa omaa egoaan teidän läsnäolon lytistämisellä, se kannattaa jättää omaan arvoonsa ja katsoa muuhun suuntaan. Niin tein minäkin. Hankin ystäviä muualtakin kuin koulusta sekä panostin ammattikoulussa niin, että sain hyvät paperit ja voin opiskella itselleni vielä hyvän ja pätevän ammatin. Sitten voin itsekseni hymyillä sisäänpäin, kun minä olen jonain päivänä siellä tiskin takana, sosionomin hommissa ja pahimmat kiusaajani tulevat pyytämään minulta palveluksia ja apua. Ja minä saan silloin auttaa heitä.

Vielä hetki..

Vielä pitäisi kaks viikkoa jaksaa odotella! Neljästoista lokakuuta nimittäin ihoon hakataan uutta kuviota, sekä hiuskuontaloa muokkaillaan täysin erilaiseksi, mitä se on nyt. Tatuointia en vielä uskalla kenellekkään paljastaa, mutta hiusmallia voin hieman avata.

Eli siis tuollaista tyyliä olisin hakemassa. Ehkä jopa hieman radikaalimpaakin leikkauskulmaa. Sama musta väri kuitenkin pysyy, vaikka mieli tekisi värjätä koko pää kirkkaan punaiseksikin! Mutta ei ehkä ihan vielä, ja tuskin tuota n. 5 vuotta peräjälkeen mustennettua pehkoa edes saisi täysin pilaamatta ihan kirkkaan punaiseksi.

Oon kuullut monelta tämän leikkausilmoitukseni kerrottua, että olen hullu, kun menen leikkaamaan pitkät kutrini pois, mutta mulle tämä on ihan välttämätön ratkaisu. Olen menettänyt hermot tähän pituuteen jo vuosia takaperin, olenhan ala asteelta asti omistanut pitkät hiukset, ja nyt se on tullut tiensä päähän. Ja kasvaahan tuo mokoma takaisin, jos ei ihan miellytäkkään. Olen aina ihaillut sellaisia isoja tupeerattuja takkupäitä ja nyt ajattelin, että tuolla kampauksella voisin hieman toteutella fantasioitani ja yrittää tuuperaten pilata viimeisetkin suortuvat. <3

Nyt vain pelonsekaisin tuntein odottelemaan, että minkänäköisenä olen tuon kohtalokkaan päivän jälkeen..

Mmmateriaa...

Pakko hieman linkittää kämppäni uutuuskalustoa.

Tilaustyönä tuparilahjaksi metallitaiteilija M. Rajalta saadut kotiteatterin kaiutinpidikkeet. Ah niin upeat, mutta myöskin hieman vaaralliset. :D Piikkilankahan on ihan aitoa kamaa.

Supersöpö kello keittiöön. :D En voinut olla ostamatta, kun hintaki oli niin pikkuinen, 10e.

Kesällä ostettu päiväpeitto pääsi vasta nyt tositarkoitukseen, kun muistin sen olemassa olon. Oli myös halpaa kamaa! 24,90e. Myös Cartman tervehtii teitä taustalla.

Vanha ostos pääsi myös nyt oikeuksiinsa kun sain sille ostettua kehykset. Hintaa en pakollakaan voi muista...

Itse kämpästä laitan myöhemmin kuvia, kuitenkin on seinät vielä hyvin tyhjillään ja huonekaluja saa vielä ostella, jotta huoneisto muuttuu ihan täysin omannäköiseksi. Vaikkakin ainahan koti on keskeneräinen projekti.

Ehkä nyt olisi aika pienelle kuvablogitukselle. Tässä siis uusimpia hankintojani;

 Tässä Huuto.netistä löytämäni söpöys, lilamusta pvc topintynkä, ja ihan pilkkahintaan! 8e

Ja tässä ihan superlämmin villispaita, en muista liikettä mistä tämän nappasin, mutta ihastuin täysin. Voi melkeinpä käyttää ainoastaan legginsien kanssa, koska pituutta löytyy. Plussaa tuo vielä pitkä kaulus, johon voi synkkinä syysiltoina kaivautua. Kyseinen paitahan on L kokoa, oli silti pakko ostaa kyseinen namu, vaikka itse olen kokoa S. Paita vain venyy ja vanuu ihan älyttömästi, joten kokoeroa ei edes huomaa. Hintaa taisi olla 21,50e.

Ja pakko vielä esitellä tätä söpöystä, minkä yksi toinen söpöys minulle osti kaksivuotislahjaksi. <3 Kauan tuota olen jo kuolaillut, ja nyt onnekseni sen sain! Kullalta tuli lahjaksi myös koruja, joita esittelen ehkä vielä myöhemmin...

Tämänpäiväinen blogitukseni jääköön näinkin pikkuruiseksi, kellohan on jo vaikka mitä ja pitäisi huomenna taas ahkerana kouluun. Jatkakaamme intensiivisemmin siis myöhempänä ajankohtana.

Herkkyys.

Olin tuossa pari päivää sitten töissä, selvennykseksi vielä, että olen mielenterveyskuntoutuksella sijaisena ja apurina silloin kun on sairaslomia/koulutuksia tjsp vakkareilla ja tein siellä myös koko viime kesän töitä ja nautin koko ajasta koko sydämestäni, ja siellä ruokatunnilla sattui käteen MTkuntoutujille tarkoitettu lehti, Käsi kädessä. Selailin sitä siinä ja löysin jotain erittäin mielenkiintoista. Siinä oli artikkeli Herkkyydestä. Luin koko tekstin silmät ammollaan ja tajusin jotain mieltäavartavaa. Kuulun johonkin. Nämä kaikki mun tuntemukset ei ole pelkästään mun omaa luonnetta ja sen miinuspuolia vaan mun tunteille on ihan oma kategoriansa. Ja miten mielettömästi se helpotti! Tajusin, että en oo asioideni kanssa yksin, vaan ehkä on joitain muita jotka tuntee ihan täsmälleen samoin.

" Jokaisella ihmisellä on tunteita, ja menetykset ja vastoinkäymiset satuttavat kaikkia. Se ei ole samaa kuin herkkyys. Vain vähemmistö ihmisistä on herkkiä eli temperamentiltaan sensitiivisiä. Arviolta heitä on noin 15 prosenttia väestöstä. Herkkyys on synnynnäinen ominaisuus, joka on seurausta hermoston korkeasta reaktiivisuudesta."

Mä oon ollu koko elämäni hyvin herkkä ja sen vuoksi tuntenu oloni usein ulkopuoliseksi. Oon todella huono riitelemään, koska alan itkemään välittömästi, jos mua vihastuttaa. Mua voi alkaa itkettämään joskus jos mua vain jännittää! Esimerkiksi joskus koulussa jos piti pitää joku esitelmä, niin ensimmäinen tunne oli, että purskahdan itkuun.. Mulla on myös ollu aina järjettömän suuri empatiakyky, varsinkin pienempänä. Ensimmäisillä luokilla en voinu katsoa käsinpiirrettyjä piirrettyjä kun mun kävi niin sääliksi piirtäjiä, koska olivat nähneet mua viihdyttääkseen niin suureellista vaivaa. Itkin myös monesti iltaisin lumimyrskyillä, koska säälin pikkulintuja jotka joutuivat asumaan pienissä vaatimattomissa pesissään. Pidin myös hiljaisia hetkiä mielessäni autojen alle jääneiden eläinten vuoksi. Vanhemmiten empatiakykyni on karskistunut ja olen jollain tavalla pystynyt opettelemaan sen rajoittamista. Mutta vieläkin se on mittava. Pidän sitä kuitenkin enemmän positiivisena puolena kuin negatiivisena.

" Sensitiivisyys tunnistetaan yhtenä monista temperamenttipiirteistä, mutta herkän ihmisen kannalta se on niistä tärkein. Herkkä ihminen aistii ja havaitsee pienetkin yksityiskohdat ja saattaa jopa imeä toisten tunteet itseensä...... Moni herkkä ihminen tuntee erityisesti nuorena olonsa ulkopuoliseksi ja saattaa etsiä pitkään omaa paikkaansa yhteiskunnassa..... Erityisesti nuorina herkät ja luovat ihmiset tarvitsevat tukea. Herkkä ihminen voi kuitenkin kasvaa sisäisesti poikkeuksellisen vahvaksi ja on usein hyvin intuitiivinen ja valinnoissaan korkean eettinen..... Herkkyyteen liittyy alttius kuormittua helposti. Kuormittuminen voi ilmetä esimerkiksi väsymyksenä tai univaikeusina, usein molempina. Pahimmillaan kaikki tuntuu menevän pieleen, ajatus harhailee ja maailmakin voi aaltoilla silmissä. Samalla tunteet nousevat pintaan ja oma reaktiointikynnys madaltuu. Se, minkä yleensä pystyisi ohittamaan olankohautuksella, saattaa tuntua maailmanlopulta..... Herkkä ihminen voi kuitenkin olla hyvin tehokas kun löytää itselleen sopivat  ympäristöt ja toimintatavat ja pääsee toteuttamaan itseään..... Monet herkät ihmiset ovat herkkiä myös itkemään. Kyyneleet eivät tarkoita, että toimintakyky olisi alentunut. Toisille voi kertoa, että kyyneleet ovat itselle luonnollisia tai poistua hetkeksi muualle itkemään."

Artikkelissa puhuttiin myös siitä, miten välttämätöntä yksinolo on herkille ihmisille. Muistan, kun pienenä menin koulumatkalla joskus istuskelemaan eräälle isolle kivelle metsään. Saatoin viihtyä siinä itsekseni jo jonkin tovin. Tarvitsin sitä kaiken kouluhulinan jälkeen, koska olin menossa uuteen hulinaan silloiseen päivähoitopaikkaani.

Välillä läheiseni voivat olla ihmetyksissä, koska eivät vain ymmärrä sitä, että ajattelen enemmän tunteella kuin järjellä ja sydämeni on joka asiassa mukana, ja siksi voin loukkaantua harmittomistakin kommenteista. Enkä siksi voi hyvällä sydämelläkään ymmärtää kylmiä ihmisiä, sekä niitä jotka voivat vahingoittaa jotain, mikä on viatonta, esim. lapsia tai eläimiä. Siihen suureellinen empatiakykynikään ei riitä. Mutta yleensä osaan hyvin asettautua toisten näkökulmaan ja voisin pitää sitä ehkä parhaimpana puolena itsestäni. Ehkä juuri siksi päädyin alalle, millä toiminkin.

Mutta! Jos riittäisi tämä itsetutkiskelu riittäisi nyt hetkeksi. Halusin vain jakaa ajatuksia asiasta, jos vaikka sattuisi, että joku on hämmennyksissä omista tuntemuksistaan ja saisi tästä samanlaista apua kuin itselleni sain.

No nytkö minäkin sorruin..

Oli pakko. Nyt minäkin olen siis blogituksen suuressa ja ihmeellisessä maailmassa. Jaksan edelleen ihmetyttää itseäni, että miten kukaan edes jaksaisi kiinnostua turhista jaarituksista, mutta ehkä tämä onkin sitten enemmän itseäni varten. Kirjoitus on kuitenkin ollut aina sitä, mistä olen aina pitänyt ja tulen aina pitämään.

Tästä ei kuitenkaan tule mitään shoppaus, matkailu tai muutakaan tiettyä aineistoa sisältävää blogia. Kunhan nyt kirjoittelen suuressa turhautumisessani jotain elämää suurempaa. Suurimmaksi osaksi blogini tulee varmaan sisältämään vuodatusta erinäisistä elämän ärsytyksistä ja ehkä joskus jopa jostain, mikä ei ole minua potkinut päähän. Eli siis virtuaaalinen päiväkirja, ei mitään sen ihmeellisempää.
Itsehän olen jo hetken aikaa lueskellut toisten blogeja ja nyt ajattelin, että josko sitä itsekkin jaksaisi jotain joskus postailla.

Alkupostaus onkin heti omaa itseäni, nimittäin ärsyyntymistä. Huonoin puoleni on ehdottomasti, että jos omistan hippustakaan nälänominaista tunnetta, tulen kiukkupyllyksi, niinkuin rakas kaksilahkeiseni sen ilmaisee. Ja niin kävi tänäänkin. Note to self; Älä jätä ostoskassia purkamatta edes viideksi minuutiksi, koska ostoskassi saattaa olla rikki ja jo toistamiseen voi sisältää rikkonaisen maitopurkin. Eli siis pikaisen (nii vissiin) facebookkailun aikana keittiöni suorastaan UI maidossa. Ja siitäkös nälissäni riemastuin. No, jokatapauksessa, oli hyvää maitoisaa fetasalaattia.

Blaa. Siinä se. Ensimmäinen askel riippuvuuteen elämäni jakamisessa ihmisille, jotka sitä ei välttämättä edes kaipaa, mutta tässä sitä nyt sitten ollaan.

Kiitos.