Täytyypä ilmeisesti tähänkin sortua.

Jotta siis pysyisin aallonharjalla (ja koska omistan ihan liikaa vapaa-aikaa), lisäsinpäs nyt itseni sitten Ask.fm:kin. Eli jos jota kuta nyt arvelluttaa/kiinnostaa/ihastuttaa/vihastuttaa/ minussa jokin, niin laittakeepa ihmeessä kysymyksiä. Kliketi klik!

Turmiotar

Maailma on sun.

Otsikosta ilmenee eräs kovinkin upea biisi, jota olen luukuttanut tässä muutamien viikkojen aikana useahkon kerran. Sanat liittyvät tämän hetkiseen elämäntilanteeseen kovinkin loistavasti. Olen todellakin "antanut tuulen puhdistaa." Tuntuu jopa siltä, kuin asiat alkaisivat oikeasti loksahdella kohdilleen. Tulee fiiliksiä, että "Juuri näin tämän kuuluikin mennä". Hymyilyttää. :) Enkä voi tarpeeksi hehkuttaa ystäviäni. Miten sitä välillä sokeutuu sille, miten upeita ihmisiä sitä elämässään omistaakaan!

Mutta ei niin paljon hyvää, ettei jotain huonoakin. Raha kuikuilee poissaolollaan elämässäni tällä hetkellä aika rajusti vaikka kovasti yritän käydä töissä näin opiskelujen ohella. Kuitenkaan täysipäiväisyys kun ei työrintamalla ole mahdollista, on raha aika tiukassa. Jos jotain avoliitossa oli hyvää, oli se, ettei ainakaan tarvinnut maksaa jokaikistä laskulappusta yksinään. Argh. Viime viikollakin jouduin sulkemaan erään nettilinkin melkein itkussa suin, siellä olisi ollut niin maukkaita kenkiä pari jos toinenkin. Mutta ei kun ei. :(

Sen verran olen kuitenkin nipistellyt budjetistani, että olen päässyt bailaamaan. Ja voi luoja, että olenkin juossut bileistä toisiin. Mutta eihän kutsubileistä nyt vain VOI kieltäytyä? Varsinkin jos kyseessä on V.I.P.bileet jossa esiintyy itselle mieluinen bändi. Ehei, ei sitä vain voi. Hauskaa on ollut, mutta nyt on aika palautua arkeen ja unohtaa hömpöttelyt hetkeksi. Tosin, kiikarissa keikkuu jo erittäinkin mieluisa risteilyreissu, jota olenkin ehtinyt suunnitella erään poppoon kanssa jo yli puolisen vuotta! Ja nyt viimein olisi mahdollisuus saada asiat reilaamaan niin, että risteily tulee tapahtuakseen!

Tässä pikakuulumiset omaan elämääni. Eipä tässä ole ehtinyt juuri kun töissä käymään ja välillä halailla upeita ihmisiä. Mutta mitä teille kuuluu? Onko vuosi hurahtanut mukavasti käyntiin?

Toivottavasti, itselläni kun nimittäin on hyvin tyytyväinen elämä. :)

Jouluja !

Kovin harvasanaiseksi jääköön tämäkin päivittely, elämässäni kun ei oikein ole tapahtunut mitään mainittavan erikoista. Olen lähinnä juuttunut puhelimen Whatsapp -toimintoon ja soittanut musiikkia naapureidenkin iloksi.

Joulukuu on mennyt ihan hurjaa kyytiä eteenpäin. Kovasti pitäisi ahertaa koulujuttujenkin parissa, keväällä kun olisi tarkoitus valmistua, mutta jotenkin löydän aina vaan parempaa tekemistä. Hih ;) Ei vaan, joulutohinoiden jälkeen minua ei enää nähdä missään muualla kun Wordin ääressä. Tämä olkoon uuden vuoden lupaukseni! (Niin, ja ehkä vähän sen Whatsappinkin ääressä... ;))

Kovasti vaan odotan joulua ja paketteja. Niin, ja äidin lihapatoja. <3 Joulu kun on meikäläiselle aina kovin mukavaa aikaa. Vaikka olenkin jo mukamas kovin aikuinen, on silti vielä hirmu hauskaa katsoa aamusta piirrettyjä ja syödä aamupalaksi juuri kypsennettyä kinkkua! Perinne, josta en vaan pysty luopumaan. Ja kun sattuu olemaan vielä perheen iltatähti, enimmäismäärä lahjoja perheessä = ansaittu loppuelämäksi.

Mutta tässäpä hieman kuvapäivittelyä myöskin. Olen ollut vähän laiska kaivamaan kameraa esille, joten puhelinkuvat saavat nyt luvan kelvata! Huomaajat huomaa myös, että tatuointi on saanut pitkästä aikaa toivottua jatkoa... ;) Tammikuussa vielä muutama kerta, ja sitten alkais halfsleeve olla jo VIHDOIN valmiina!

Haha, sain muuten ylläolevat Pizzasakset joululahjaksi! :'D Jos olet yhtään riehunut Riemurasian puolella, tiedät miksi tämä oli ehkä maailman paras lahja! Itsehän siis repesin ihan täysin kun avasin paketin! Okei, olin vähän tuhma kun en malttanut jättää lahjaa jouluun. :3

Tuokoon myös tämä sarjakuva teille yhtäpaljon riemua, kun se toi allekirjoittaneelle! :'D Sen kautta haluankin antaa teille jokaiselle lukijalleni isot jouluhalit ! <3 Pus ! Turmiotar vetää nyt peiton korviin ja odottelee tuota kovin mustaa joulua saapuvaksi. Hola ! <3

Insta.

Ups. Minä vahingossa Instagram. Onko tämä paha?

Saa seurata, jos juttuni kiinnostaa bloginkin ulkopuolella. :3

Turmiotar

Ehkä jaksan sittenkin.

Aurinko nousee. Päivät vaihtuu. Hymy nousee huulille.

Ehkä tämä tästä.

Isoissa elämänmuutoksissa huomaa, miten tärkeitä ne ihmiset siinä vierellä onkaan. Olen niinkin onnekkaassa asemassa, että vierelläni oli useampi käsivarsi vastassa, kun omat jalat eivät enää pitäneet pystyssä. Ja äiti. Äitejä ei voita mikään. :)

On ihana huomata, ettei olekkaan maailmassa yksin vaan täällä on tuhat ja yksi toinen toistaan upeampaa ihmistä. Ootte parhaita. :)

Tätä kirjoittaessanikin tuli eräältä ihanalta tytöltä viesti "Jee Marjo, viikonloppuna saat sun kivapiristyshauskapussin!" <3

Tällä kirjoituksella ei oikeastaan ollut sen suurempaa merkitystä. Ehkä haluan sanoa, että olen onnellinen. Ja ehkä sen, että olkaa ystäviä toisillenne. Koska jokainen ihminen, vahvakin, tarvitsee ihmistä vierelleen joka sanoo välillä "Kyllä se siitä. Ei hätää. Mä oon tässä ja lupaan, että vielä nauretaan yhdessä."

Ps. Törmäsin eilen opiskelijabibbaloissa KAHTEEN blogini lukijaan. Olitte ihania, kun tulitte juttelemaan. Piristitte kovasti mieltäni. :) *hali*

Pps. Kuvat eivät varsinaisesti liity tekstiin mitenkään. Inhoan vain kirjoittaa tekstejä, joissa ei ole kuvia laisinkaan. Niin ja nuo lasit eivät ole omat, onneksi. :D

Ero.

Pakko tämä tännekkin on purkaa, kun blogi kuitenkin itselleni on jonkinlainen päiväkirja. Eli siis kyllä, otsikko pitää paikkaansa, jätin 5-vuotisen seurustelusuhteeni taakseni ja purkasimme kihlauksemme.

"Joskus elämä vie eteenpäin sinne, minne ei välttämättä itsekkään osannut ajatella lähtevänsä. Joskus asioilla on tapana muodostua sellaisiksi, jollaiseksi ei niitä osannut koskaan kuvitella. Joskus täytyy olla vaikeaa, että joskus vielä voisi olla helppoa. Joskus täytyy vain lähteä, vaikka tietää rakastavansa. Päätämmekin näihin kauniisiin sanoihin meidän 5-vuotisen taipaleemme, Lassi ja Minä, ja lähdemme kulkemaan omia polkujamme. Dramatiikkaa eikä kolmansia osapuolia ole, ainoastaan kauniit muistot, jotka jäävät elämään mieliimme. Näin on kuitenkin parempi. Kiitos silti Lassi kaikesta, mitä annoit, teit ja opetit, tulet olemaan aina tärkeimpiä asioita, mitä koskaan elämässäni kohtaan. <3 "Mä annan sut pois, mä päästän sut pois, vaikka sattuu. Sä annat mut pois, sä päästät mut pois, kaikkeen tottuu. Hymyillään vaan, ei oo muutakaan enää antaa. Luovutaan toisistamme, hiljaa..."

Suora lainaus omalta FB-seinältäni. Huhhuh, vaikka kuinka asioita sovussa tekeekin, ei se tee tästä helppoa. Ja älkää ihan minun mielikseni aloittako niitä miksimiksimiksi -kysymysvyöryä, koska niitä tässä vaiheessa vähiten kaipaan. Tämä on kuitenkin aikamoista tunnemyrskyn aalloilla seilaamista vielä pitkään.

Miten tällaisesta ylipäätään pääsee yli?

Videopostaus!

Sainpas vihdoin värkättyä tuota videomatskuakin! :) Eli tässä olisikin sitten Turmiottaren 10 omituista tapaa !

Ps. Nyt oli meikäläiselläkin asianmukaiset vehkeet, mitä mieltä, vaikuttiko videoiden prosessointi katselumukavuuteen?