Mun on pakko heti jakaa tämä olotila kanssanne, koska tänään koin jotain niin karmaisevaa, etten ole todellakaan vastaavaa kokemusta kokenut
ikinä. Olin jo täysin varma siitä, että olen lopullisesti kadottanut otteeni järjelliseen elämään, olen vakavassa psykoosissa tai vähintäänkin joudun napsimaan lääkitystä koko loppuikäni.
Minulle nimittäin tapahtui aamulla elämäni ensimmäinen (ja toivottavasti viimeinen)
UNIHALVAUS.
Jos ette tiedä, mitä se on, ei hätää, itsellenikin se valkesi vasta tänään hirvittävimmällä tavalla, eli kokemuksen karhealla rintaäänellä.
"Unihalvaus on tila, jossa henkilö joko ollessaan nukahtamassa tai juuri unesta herätessään havaitsee olevansa kykenemätön liikkumaan ja puhumaan, mutta on tästä huolimatta tietoinen sekä omasta tilastaan että ympäristöstään. Unihalvaukseen liittyy myös voimakkaita hallusinaatioita sekä voimakas kauhuelämys."
Ja minulle kävi juuri kyseinen tapahtuma aamulla. Heräsin siihen, kun kuulin jotain kummalista kohinaa. Luulin, että se on puhelimeni, jossa siis on
Ajattaran Keuhkosi biisi soittarina ja kyseinen biisihän alkaa kummallisen kohisevana. Avatessani silmät ja aikoessani nousta kuulin voimakkaan kuiskauksen heti kohinan loputtua. Se oli möreä miesääni joka kehotti kiukkuisesti englanniksi "NO! NO!". Jos olette saattaneet katsoa elokuvan Manaaja, on siinä hyvin samantapainen ääni, itse demonilla. Sen jälkeen kuului voimakas tömähdys, ihan kuin joku painava esine tai ihminen olisi rymähtänyt maahan ihan selkäni takana.
"Fyysisen halvauksen lisäksi tutkimukseen osallistuneilla esiintyi kokemuksia pahan läsnäolosta, näkö-, kuulo-, ja tuntoaistimuksia sekä joissain määrin myös levitaatio- tai ruumiistairtautumiskokemuksia. Eniten oli erilaisia tunto- ja kuuloaistimuksia. Unihalvaus mainittiin yleensä pelottavimpana kokemuksena mitä kuvitella saattaa."
Ja voitte arvata, että nämä kuuloharhat saa minut suunniltaan pelosta. Ääni oli nimittäin täysin selkeä ja se kuului viereisestä huoneesta ja itselläni oli vielä silmät täysin auki, kun tämä tapahtui. Tömähdys taas oli ihan vieressäni tapahtuva ja äärimmäisen kova ääni. Jähmetyin pelosta paikalleni, enkä uskaltanut liikuttaa kuin silmiäni. Makasin paikoillani varmaan useita minuutteja, koska en uskaltanut liikkua. Olin ihan varma, että olen sekoamispisteessä tai ainakin syvässä psykoosissa, koska ääni oli niin voimakas ja todentuntuinen. Kauhea pahuuden ja kuolemanpelko valtasi koko mieleni ja ajattelin jo, että Helvetin on täytynyt täyttää maa ja pahuuden voimat jylläävät nyt talossani! Pelkäsin niin paljon, että mieleni teki vain mieli rukoilla, että selviän tästä kamalasta koettelemuksesta! (Kyllä, juuri nämä ajatukset olivat päällimäisenä, uskokaa tai älkää...)
"... Sana "pelko" ei tehnyt oikeutta unihalvaukseen liittyvälle kauhulle..."
"... Hallusinaatiot sisältävät usein voimakkaan tunteen pahantahtoisesta läsnäolosta..."
"... Hallusinaatiot koetaan tavallisesti hyvin voimakkaina ja todentuntuisina, vaikka henkilö tietää, etteivät harhat ole todellisia..."
"... Tunne näkymättömästä läsnäolosta...."
Yritin epätoivoisesti nukahtaa uudelleen, mutta olin niin järkyttynyt tapahtuneesta, että näin vain erittäin kammottavia painajaisia, jossa kuulin kokoajan uusia ääniä ja kiertelin ympäri asuntoani täysin järjen rajamailla, koko ajan sattuen vain uusia pelottavia asioita..
Noin puolen tunnin painajais kiermurtelemisen jälkeen päätin nousta ylös. Olin siltikin vielä ihan kauhuissani tapahtuneesta, enkä uskaltanut sen vuoksi enää nukahtaa. Olin täysin varma siitä, että oireet viittasivat skitsofreniaan ja elämäni sosiaalialan ammattilaisena olisi nyt takanapäin. Enhän minä voisi hoitaa ketään, jos itselläni olisi sama mielenterveysongelma kuin asiakkaillani. Tästä ajatuksesta järkyttyneenä käperryin sohvalle ja tihrustin jo itkua. Olin jo melkein varma, että olen psykoosissa ja sen vuoksi alan jo kuulemaan harhoja.
"Osalla esiintyi episodin yhteydessä kuolemanpelkoa. Moni oli lisäksi tuntenut hämmennystä ja pelkoa hulluksi tulemisesta hallusinatoristen kokemusten vuoksi ennen kuin oli löytänyt asiallista tietoa unihalvauksesta."
Sitten hetken mietittyäni (ja ennen kaikkea kunnolla herätessäni) tajusin, että
HETKINEN. Eihän kukaan psykoosipotilas ymmärrä olevansa sairas. Miksi siis minä ymmärtäisin? Eihän nämä oireet muutenkaan vastaa normaalia käsistystä skitsofrenian puhkeamisesta?
HERÄÄ NYT IHMINEN TÄHÄN MAAILMAAN!
Rohkaistuinkin siis tarkastelemaan asiaa internetistä ja huomatessani, mistä oli oikeasti kyse, purskahdin itkuun uudelleen, tällä kertaa helpotuksesta.
Unihalvaus.
Unihallusinaatiot. Siitä tässä kaikessa kauhussa olikin kyse! :D Oireilleni olikin siis täysin järkevä selitys, enkä ollutkaan vakavasti sairas! Olin valmis tanssimaan ilosta, koska en joudukkaan hylkäämään rakasta ammattiani !!
"Moni kertoi, ettei ollut koskaan ennen ensimmäistä episodiaan kokenut vastaavaa kauhua. Paniikki ja äärimmäisen kauhun tunne olivat kaikkia vastaajia yhdistäviä tunteita - mikään ei ollut valmistanut henkilöä tällaiseen kokemukseen eikä hänellä ollut tietoa siitä mitä oli tapahtumassa ja miksi."
"Ei ole liioiteltua puhua erittäin traumaattisesta kokemuksesta ensimmäisen unihalvausepisodin yhteydessä. Tiedon puute tai ainakin vaikea saatavuus kärjistävät tilannetta, joka on yksilön kannalta aina henkilökohtaisesti ahdistava ja hämmentävä. Kokemus ei olisi luultavasti niin traumaattinen, mikäli asiallista tietoa unihalvauksesta olisi enemmän ja helpommin ns. suuren yleisön saatavilla."
Näin jälkeenpäinhän kaikki tämä tuntuu tosiaankin utopistiselta ja uskon, että monet teistäkin nyt pyörittelee päätään huolestuneesti. En itsekkään ymmärrä aamuista tilannettani, järjellä nimittäin ei ollut mitään tekemistä pelkojeni kanssa. Mutta jos ikinä tulette kokemaan, tai olette kenties jo kokeneet unihalvauksen, ymmärrätte mistä puhun. En nimittäin koskaan kesken painaisunienkaan ole ollut niin peloissani ja kauhuissani. Kaikkein karmaisevinta olikin kun kaikki tapahtui täysin hereillä ollessani! Nyt lähinnä osaan jo naureskella koko tapahtumasarjalle, mutta vielä muutama tunti takaperin, olin mielestäni keskellä kamalinta kauhuelokuvaa!
Halusin siksikin puhua asiasta, koska itselle tämä oli hyvin hämmentävä kokemus ja täysin tuntematon. Haluankin siis tiedottaa tästä asiasta, jotta kukaan ei vain joutuisi yhtä kamaliin hämmennyksen tuntemuksiin kuin minä. Ja haluan painottaa,
ettei unihalvaus ole mikään mielisairaus, vaan aivojen tilapäinen sekaannus sekoittaa uni ja todellisuus. :D Tutkimusten mukaan jopa puolet ihmisistä kokee tämän jossain vaiheessa elämäänsä, jotkut kerran, jotkut useammin. Täydellistä syytä unihalvaukseen ei tiedetä, mutta eri asioiden summa voi aiheuttaa sitä. Itse tutkiskellessani huomasin stressin ja unirytmin muuttumisen olevan syyn omaan halvaukseeni.
Kaikki lainaukset oli otettu Elena Seikkalan gradusta, joko suoraan lainaten tai hieman lyhentäen. Suoraan tekstiin pääset
TÄSTÄ.
Kuvat ja kuvattava; Minä.
Kertokaa ihmeessä lukijani, oletteko te saaneet koskaan unihalvausta? Mitä itse olette kuulleet tai nähneet tapahtuvan? Mitä tuntemuksia tämä on teissä herättänyt? Vai oliko tämä kenties ensimmäinen kerta, kun edes kuulette kyseisestä kummallisuudesta?
