Olinpas tuolla kotikotonani käymässä ja sain iloisen yllätyksen. Jostain rompelaatikosta oli löytynyt pieni pussukka, joka sisälsi jos jonkinlaista pikkutavaraa, jonka olin joskus Helsingissä ollessani ostanut. Olin kokonaan unohtanut ostoksieni olemassaolon ja siksi jälleennäkemisen tunne oli positiivinen. Nyt opiskellessa sitä rahaa ei niin vain voikkaan käyttää liiemmin heräteostoksiin... Tai VOI, mutta sitten alkaa nuudelikuuri. Ja niinhän mulla joskus pääsee tapahtumaankin.
Mutta tosiaan, tilpehööri, mitä löysin oli pientä mutta piristävää.
 |
Sieltä siis löytyi nämä söpöläiset, luojan kiitos ilman nikkeliä. Mulla ei tarvii olla kuin pari tuntia nikkeliä lävistyksessä, niin jo alkaa oireet. |
 |
Lisäksi 2x rusettipinniä, joista muistaakseni maksoin törkeän paljon, ottaen huomioon että rusetti on pinnissä kiinni hyvin kyseenalaisin keinoin. Joskus oli rahaa... |
 |
HOH, nämä nyt ei oikeastaan taas liity mihinkään, mutta pakko laittaa kun näistäkin tuli niin paljon pulitettua. :D AMK opintoihin siis tyypilliset haalarit, johon olen kokonaista yhden merkin jaksanut tänään kiinnittää. Vielä olisi yhdeksän jäljellä... Vain pakko mainostaa näitä siitäkin syystä, että väri on niin KAMALA. Melkein mikä tahansa muu väri olisi ollut hieno, paitsi keltainen... Väristä viis, pakko ne oli silti ostaa, onhan edessä vielä kymmeniä bileitä, risteilyistä puhumattakaan, missä haalarit kuuluu asiaan. Sanoi kuka mitä tahansa muuta! |
 |
Sitten vielä lopuksi kuva löydöstä, minkä löysin omista krääsävarastoistani. Oli siis itsellä omistuksessa tuollaisetkin klipsiraidat, jotka eivät olleet päässäni kertaakaan, omistinhan aikoinaan tasapaksut hiuspehkot, joka olisi ollut täysin naurettavan näköinen, jos sinne olisi yrittänyt jotain klipsejä tunkea. Tällä hetkellä kun on tuo revitty malli, nuo sopivatkin ihan täydellisen uskottavasti! Olenkin nyt hurahtanut täysin klipsiraitoihin, ja heti veronpalautuksen tultua aion törsätä niihin kunnolla! |
|
Lyhyeksi jää tämäkin postaus, syytettäköön siitä kouluani, joka tyrkkää jos jonkinlaista tehtävää taas. Kun edellisestä pääsee, toinen on jo tuloillaan. Lepohetkiä ei siis ole. Mutta aion ottaa koulun vakavasti, sillä olen juuri tehnyt ammatinvalintani. TIEDÄN, nyt että tulevaisuuteni on Psykoterapeuttina. Tuohon pisteeseen pääsy vaatii vain paljon opiskelua ja ennenkaikkea panostusta myös rahanpuolesta. Kalastellessani tietoja, Psykoterapeutiksi kouluttautuminen voi maksaa jopa 30 000 euroa... Lisäksi koulussa vaaditaan työkokemusta mielenterveysalalta, joten koulusta toiseen pomppaaminen ei nyt sovikkaan. Mutta onhan tässä elämää jäljellä, eikä opiskelu ole mielestäni mitenkään mahdotonta minulle, joten miksi en sitten kouluttautuisi työhön, missä minua arvostettaisiin, saisin työnkuvaan sopivaa palkkaa sekä olisin töitä tehdessäni
onnellinen. Sekin on yllättävän harvinaista työelämässä. Unelma-ammattini vuoksi olen valmis tekemään mitä tahansa.